Kansanmusiikki- ja tanssiteos Suomalainen Messu on puettu uuteen kuosiin maamme satavuotisjuhlan kunniaksi. Teos esitetään Kouvolan Keskuskirkossa perjantaina 24. marraskuuta kello 18.
Suomalaisen Messun ensimmäinen versio valmistui vuonna 1998. Sitä ehdittiin esittää noin 250 kertaa.
Säveltäjä Lasse Heikkilä ja 20 vuotta täyttävä Radio Dei julistivat viime vuonna yleisökilpailun, jolla etsittiin uusia tekstejä teoksen juhlaversioon.
Kilpailuun tuli yli 900 tekstiä, joista kaksi läpäisi seulan: evakoista kertova Sotien muistot ja isänmaan syntymäpäivälaulu Siunaamme sinua Suomi.
Runoja oli toivottukin juuri näistä teemoista.
– Mukana oli paljon sellaisia tekstejä, jotka ansaitsisivat tulla lauletuiksi, Heikkilä painottaa.
Sotien muistot erottui muista todentuntuisuutensa vuoksi.
– Kirjoittaja oli löytänyt esivanhempiensa tarinan, jonka ansiosta teksti nousi ihan omalle tasolleen.
Alkuperäisessä Messussa lauluja oli 16, juhlavuoden teoksessa niitä on 20.– Vanhat laulut on järjestelty uudestaan historialliseksi ajanjaksoksi. Instrumentaalikappaleetkin saavat uusia merkityksiä. Suurin ero alkuperäiseen versioon on siinä, että nyt mennään eteenpäin vuosikymmenittäin, itsenäistymishaaveista nykypäivään, Heikkilä kertoo.
Messukylän Majatalo-illat lähti hankkeen kummiksi jo viime vuonna. – Olen iltojen musiikkivastaavana, joten tämä oli tosi luontevaa.
Ajatus juhlaversiosta oli herännyt kolme vuotta sitten, kun Valkia-ryhmä oli lopettelemassa maan kiertämistä.
Lasse Heikkilä kehuu uudelleen koottua, nuorekasta ryhmää, jossa vanhoja konkareita on mukana kolme.
– Onneksi nämä tukipylväät ovat olleet kauan mukana. Säveltäjästä on mahtava nähdä, että esiintyjillä on innostusta ja että he haluavat laittaa itsensä likoon. Tanssijat harjoittelevat yhdessä 10 tuntia viikossa.
– Aikaa kestäviä lauluja on laulamassa uusi sukupolvi, ja se tuntuu tosi mukavalta.
Lauluissa kuuluvat Suomen heimojen luonteet. Musiikkityylissä on vaikutteita kansanlauluista, kalevalalaisuudesta ja pelimannimusiikista. Tanssilla on edelleen merkittävä rooli.
Multimediaesityksessä esittäytyy suomalainen luonto, ja arkistomateriaalin avulla käydään läpi kansakunnan historian vaiheita.
”Elävät lavasteet”, joihin esiintyjät uppoavat sekaan, lisäävät tunnelmaa.– Veikko Ruohotie on tehnyt tätä varten aika monta kuvausmatkaa ympäri maan.
Erona alkuperäiseen Messuun on tulo tähän päivään, kaupungistumisen ja globalisaation aikaan. On kuvattu esimerkiksi nostureita Kotkan satamassa. – Se on innostavaa.
Nykyään turvallisuudentunnetta horjuttavat esimerkiksi vaikeasti arvattava suurvaltapolitiikka, ilmastonmuutos, maahanmuutto ja heikot talousnäkymät.
Messussa mennään kuitenkin juhlan puolelle, vaikka evakkolaulussa onkin paljun surumielisyyttä. Laulu muistuttaa, että maahamme tuli valtavasti väkeä sotaa pakoon. – Silti sekin ilmaisee juhlaa ja toivoa.
Lasse Heikkilä on hurahtanut soittimiin, joita löytyy kotoa monipuolinen valikoima – jouhikosta lähtien. Kansallissoitin kanteleella on uudessa Suomalaisessa Messussa huomattavasti isompi rooli kuin alkuperäisessä teoksessa.
Maata kiertäessään Heikkilä on huomannut Topeliuksen havaitsemien heimojen olevan edelleen olemassa. Ilmapiiri ja ihmiset muokkaavat kuitenkin muualle muuttajia. Muuttanut voi omaksua vieraan kielen ja kadottaa kansanluonteen aika nopeasti.
– Toisaalta hän saattaa kokea vierautta, ja etsiä siihen syytä.
Itse hän halusi kerran nuorena mennä mahdollisimman kauas, sillä ei kokenut itseään suomalaiseksi. Hän matkusti Australiaan vain menolippu taskussa.
– Puolen vuoden päästä palasin, ja olen tuntenut itseni onnelliseksi tamperelaisena junttina.
Jo satojen vuosien takaa on peräisin ajatus, että pohjoisessa asuu ahkera ja kekseliäs kansa.
– No se ollut ainoa tapa pysyä hengissä. Puhumattomuus johtuu siitä, että ei ole ollut puhekavereita. ”Mies se ei ole, joka pillittää”, sanotaan Suomalaisessa Messussa, kansan syviin tuntoihin pohjaten. Tunteiden tukahduttaminen tuntuu synniltä, joka vaatii parannusta, vaikka se onkin piiloutumista muurin taakse.
– Myös luonto on muokannut meitä tosi paljon.
Heikkilä miettii, että itsenäisyys on koettu tärkeäksi erityisesti siksi, että sen avulla voi luottaa ihmisiin, joiden kanssa eletään ja tehdään elämälle pelisääntöjä.
– Kun valta on vaihtunut monta kertaa, ei itää eikä länttä ole koettu luotettaviksi.
– On vallalla käsitys, että suomalaisiin voi luottaa. Suomalainen passi on väärentäjien suosiossa, koska sillä pääsee mihin vain.
Alkuperäisestä teoksesta Heikkilä ei alun perin ollut lähtenyt tekemään messua tai edes kokonaisuutta, vaan Suomen luonnosta nousevia trendittömiä lauluja. – Messu-ajatus syntyi, kun lauluja kertyi paljon.
Tarkoitus oli löytää aitoja tunteita.
– Koko tarve lähti siitä, että halusin vapautua kahdesta asiasta. Ensinnäkin afroamerikkalaisen musiikin perinnöstä, jota olin apinoinut 30 vuotta; halusin löytää jotakin, joka oli tässä ja nyt – ja totta. Toiseksi akateemisesta painolastistani ”tehdä oikein”.
– Molemmat tarkoittivat pitkien perinteiden hylkäämistä. Hain sellaista, mikä on aitoa ja kaikista trendeistä vapaata.
– Tämä ei ole aina ollut helppoa eikä kivaa, mutta olen halunnut, että ne tunteet olisivat tosia.
– Jos mulla on oikea teksti, se lähtee heti soimaan, ja niin kävi myös näiden kanssa. Jos niin ei tapahdu, sävellyksestä ei välttämättä tulisi hyvä. Teksti voi silti toimia tekstinä.
Esimerkiksi Siunaamme sinua Suomi -tekstissä miellyttivät äänen soinnit, kuten kirkas ilmaus ”siniset järvet silminä loistaa” tai tumma sana ”kuusikot”. Avaruus-sanassa laajuus näkyy jo kirjainvalinnassa.
Suomalaisessa Messussa Jumala on läsnä Luojana. Toteutus tuo esiin kristinuskon merkittävän roolin maamme itsenäistymisen aikana ja sen jälkeen. Tämä näkyy niin nimipäiväluettelossa kuin ristilipussammekin.
– Ensimmäiset lehdet ovat olleet Raamattu, virsikirja, Katekismus ja Aapinen. Topelius, Runeberg ja Lönnroth ovat kaikki olleet kirkonmiehiä, ja Lönnroth oli myös virsikirjakomitean puheenjohtaja.
– Vuonna 1930 yli 96 prosenttia suomalaisista kuului kirkkoon; Jumalan kunnioitus on ollut niillä sukupolvilla kaiken läpäisevä ajatus.
Tätä perintöä ei aina muista, mutta sitä ei silti pääse pakoon.
Teksti on julkaistu alun perin Silta-lehdessä maaliskuussa 2017.
www.suomalainenmessu.fi
Jaa artikkeli: