Muutos tähtää siihen, että tuolirivit täyttyvät osallistujista. Hankevetäjä Kirsi Hämäläinen toivoo, ettei hedelmällinen muutosprosessi juuttuisi rintamalinjoiksi, mikä kiinteistö säilytetään, mistä luovutaan. Toiminnassa on rehellistä arvioida, mitä uutta aloitetaan ja mistä vanhasta voidaan luopua.
Muutoksen tuulet puhaltavat jo.
Kiinteistö- ja toimintakulttuurin uudistamishanketta Kouvolan seurakuntayhtymässä viime keväänä vetämään nimetty Elimäen kirkkoherra Kirsi Hämäläinen haluaisi juurruttaa seurakuntiin uusia tapoja tehdä työtä. Ensimmäinen iso askel on kuitenkin tekemisen sopeuttaminen voimavaroihin. – Jos mennään kuten aina ennenkin, toimintarahat loppuvat.
Kiinteistömassan säilyttäminen ei ole myöskään järkevää, jos se haukkaa yhteisestä kakusta liian suuren siivun. Ensimmäiset korjaavat toimenpiteet on jo tehty, mutta prosessin on jatkuttava.
Vanhat instituutiot ovat kaatuneet. Jokaisen on nyt lunastettava arvo olemalla läsnä ja mukana.
Seurakunnissa toiminta on perinteisesti jakautunut eri työaloihin. Nuorille, työikäisille ja ikäihmisille ovat omat menonsa. Nyt työryhmissä nostettiin esiin ajatus yhteisöllisyydestä. Enemmän sellaista, mihin kuka vain voisi tulla.
Kirkoista voisi muodostua yhä enemmän olohuonetyyppisiä kohtaamispaikkoja. Ei kova penkki – lapselle usein näkemäeste – saa olla itseisarvo. Tuolit voi myös asetella joustavasti haluttuun muotoon.
Tärkeä avainsana on yhteistyö. Ei ole syytä aina rakentaa omaa pilttuuta, jos vieressä on jo esimerkiksi kaupungin vastaava piste. Yhteistyöllä tarpeet voivat tulla edullisesti hoidetuiksi.
Hämäläisen ei tarvitse kaukaa hakea esimerkkiä massiivisista seurakuntalabyrinteistä. Elimäeltä yhden katon alta löytyvät omat tilat muun muassa partiolle, nuorille, päiväkerhoille, lähetyspiirille ja veteraaneille. Ne eivät kuitenkaan ole kokoaikaisessa käytössä, joten toiminnan järkiperäistämisellä säästettäisiin neliöissä ja samalla kustannuksissa. – Joku työpiste voisi sijaita esimerkiksi kirkossa…
Muutoskeskustelu kääntyy Hämäläisen mukaan helposti tiukkaan kädenvääntöön, mitkä kiinteistöt on säilytettävä. Lokeroitumisen ja vastakkainasettelun sijaan tarvittaisiin aitoa keskustelua, miten seurakunta voisi vastata parhaiten tämän päivän ihmisten tarpeisiin.
Esimerkkinä Hämäläinen mainitsee Korian, jossa asuu valtaosa seurakunnan työikäisistä lapsiperheistä. Syksyllä 2016 sadalle ihmiselle kohdistettu sähköpostikysely tuotti tietoa siitä, mitä asukkaat odottavat. Vastauksissa korostettiin nuorten parissa toimimista, avoimia konsertteja ja yhteislaulutilaisuuksia sekä mielekkään tekemisen mahdollisuutta.
Vakiintuneilla kokoontumismuodoilla on vahvat kannattajansa. Sen sijaan esimerkiksi kinkerien tai lähetyspiirien kannatus ohenee niiden keskuudessa, jotka eivät tilaisuuksiin osallistu.
Korian Ideapiknikissä listalle kirjattiin korttelitapahtumat, nuorten omat tilat, juhannuskokon yhteinen ohjelma sekä pienimuotoinen toritoiminta. Syyskuun grilli-illassa esille nousivat muun muassa kaupungin palvelumalli 2030 ja Korialle 2019 tulevat Kouvolan asuntomessut. Isoja haasteita jokainen.
Hämäläiselle yksi perusarvo seurakunnissa on johtajuus. Sitä tarvitaan asioiden viemiseksi loppuun asti tai vaikka seurakuntalaivan pysäyttämiseksi siksi aikaa, että ”pohjan vauriot on korjattu”.
Muutosten keskellä Itse evankeliumi on kirkon muuttumaton arvo, mutta sekin olisi jaettava ihmisille tämän ajan kielellä ja keinoin.
Yhteisen kirkkoneuvoston käynnistämälle hankkeelle vajaan puolen vuoden aikataulu osoittautui liian lyhyeksi. Hyvää oli Kirsi Hämäläisen mukaan se, että eri osaamisalueiden edustajien kanssa päästiin keskustelemaan muutoksesta. Löytyi yhteistä haluakin. Asia palautettiin tiedoksi kiinteistöpalvelun johtokunnalle, ja seurakunnat velvoitettiin jatkamaan kehittämistyötä.
Iitissä hallinto kevenee ja toiminta tehostuu
Iitin seurakunnassa käytiin viime vuonna kirkkoherranvaali, joten kirkkovaltuusto halusi palauttaa tehtävään valitun Mikko Pelkosen työpöydälle myös yhteisön kehitysprojektin.
Pelkonen näkee aikalisän huomaavaisuutena. Toisaalta haastetta lisää, että työskentelyyn osallistuvat kaikki luottamushenkilöt ja työntekijät. Hyvä yhteistyö kunnan kanssa helpottaa prosessia, vaikka poliittisella kentällä myös ristivetoa esiintyy.
Piispantarkastuksen uskotaan vauhdittavan kehitystyötä.
Pelkonen pitää tärkeänä pohdintaa, miten toimintaa voitaisiin parantaa, hallintoa keventää ja voimavaroja suunnata varsinaiseen seurakuntatyöhön. Liityttäisiinkö yhtymään vai jatkettaisiinko itsenäisenä seurakuntana? – Tarvittaisiin vastuullista perustehtävän näkemistä ja yhteisöllisyyttä eri seurakunnan toimijoilta.
– Seurakunnan rakenteet ja talous ovat melko hyvässä kunnossa. Ideoita silti kaivataan, sillä arvojen muutos, maallistuminen, yhteisöllisyyden hajoaminen ja seurakuntaelämän arvostuksen lasku vaikeuttavat ydintehtävää, evankeliumin esillä pitämistä.