Opetusneuvos Sakari Viinikainen on perehtynyt Kouvolan seurakunnan 100-vuotiseen taipaleeseen. Nykyinen Pyhän Ristin kirkko Sakaristonmäellä toimi aiemmin Kouvolan seurakunnan pääkirkkona.
PANKINJOHTAJA Oskari Ahti ja Kouvolan Liikemiesyhdistys olivat vahvasti vaikuttamassa Kouvolan seurakunnan syntymiseen. Kouvolan keskusta voisi olla tänä päivänä hyvin erinäköinen, jos taannoiset rakennushankkeet olisivat toteutuneet.
Seurakunnan syntyvaiheet kulkivat käsi kädessä kunnan perustamisen kanssa
KÄPYLÄN KIRKKO ja poikatyönohjaaja Eino Tannisen pitämät jännittävät kerhot kerran viikossa ovat opetusneuvos Sakari Viinikaisen ensimmäiset muistot Kouvolan seurakunnasta. Vaan mistä se jännitys poikakerhoon tuli. – Tanninen kertoi kerhon lopussa jatkokertomusta, joka jäi joka kerta jännään paikkaan ja sitä oikein odotti seuraavaa kertaa.
Vuonna 1922 perustetulla Kouvolan seurakunnalla on meneillään suuri juhlavuosi. Viinikainen on perehtynyt seurakunnan 100-vuotiseen taipaleeseen ja pitää siitä esitelmän 27.5. klo 18 Keskuskirkossa. Viinikaisen mukaan seurakunnan syntyvaiheet kulkivat käsi kädessä Kouvolan kunnan perustamisen kanssa.
– Mielessä oli perustaa itsenäinen kauppala ja samalla tehtiin töitä oman seurakunnan eteen. Liiketoimintaa tukeva asemakaava ja asioiden saaminen säälliseen järjestykseen olivat itsenäisyyspyrkimysten taustalla. Irrottautuminen Valkealasta ei ollut itseisarvo.
Kouvolan Liikemiesyhdistys määritti sekä Kouvolan seurakunnan että kunnan syntykehitystä. Yhdistystä johtanut pankinjohtaja Oskari Ahti on erityisesti henkilö, jonka Viinikainen nostaa esiin. Ahti oli mukana kaikessa; hän teki aloitteita, osti maata, perusti Kouvolan Sanomat ja kantoi vastuuta eri hallintoelimissä.
– Ahti kuoli noin 60 vuoden ikäisenä 1929. Hänen hautansa on unohdettuna sankarihaudan edustalla. Hänen kaksi nuorena kuollutta poikaansa on haudattu samaan paikkaan. Ahdin tekemä työ ja muisto on jäänyt liian vähälle huomiolle.
Seurakunnan ensimmäinen kirkko oli sotilaskirkko
MONIA MUTKIA ja vaiheita oli matkassa, kun sangen maallisilla motiiveilla synnytettiin uutta seurakuntaa useiden lahkojen ja ristiriitojen sävyttämässä yhteiskunnassa.
Kouvola sai oman papin, kun Valkealan apulaispappi Vilho Vuorelan toimipaikaksi määrättiin Kouvola. Hän elvytti henkiin rukoushuoneyhdistyksen, joka oli aikaisemmin ostanut nykyisen Kuntotalon tontin ja suunnitteli siihen rukoushuonetta. Suunnittelu sai lisää kierroksia.
– Kolmikerroksiseen rakennukseen oli suunnitteilla hotelli huoneineen ison ravintolasalin kera sekä tietysti seurakuntasaleja. Mallia otettiin maailmalla yleistyneistä hospitseista. Hanke kaatui lähinnä rahoitukseen ja kun seurakunta perustettiin, tuli muuta tilalle.
Kouvolan seurakunnan ensimmäinen kirkko oli sotilaskirkko, nykyinen ortodoksikirkko. Sisällissodan jälkeen valtio luovutti kirkon Valkealan seurakunnalle, joka antoi sen Kouvolaan perustettavan seurakunnan käyttöön. Upeat puitteet eivät istuneet sellaisenaan toimintaan.
– Komeat kullatut kupolit tervattiin ja ortodoksiristit poistettiin. Gustav Sulinin omistama Kouvolan Puunjalostuslaitos teki kirkkoon puiset penkit ja muut rakennelmat.
– Pappi, kanttori, kellonsoittaja, haudankaivaja ja urkujenpolkija olivat seurakunnan ensimmäiset virat.
Kun kirkko alkoi käydä ahtaaksi, seurakunta suunnitteli uutta kirkkoa entisen lääninhallituksen ja nykyisen ELY-keskuksen paikalle, ja osti siitä jo tontinkin. Kouvolan kauppala taasen mietti Raatihuoneen rakentamista nykyisen Kankaan koulun paikalle.
– Jos kaikki kolme isoa hanketta olisi toteutunut, aikamoisia rakennuksia olisi tullut ja Kouvolan keskusta olisi nyt erinäköinen.
”Arvostan Kouvolan seurakunnan vuosikymmenien työtä”
KOUVOLAN seurakunnan ensimmäinen uudisrakennus oli vanhan hautausmaan kappeli, toinen oli Käpylän kirkko. Ensimmäinen seurakuntatalo hankittiin vuonna 1926. Se oli entinen Valkealan kulkutautisairaala ja sijaitsi nykyisen seurakuntakeskuksen edessä olevalla parkkipaikalla. Se sai nimen Betel.
Asemapäällikkö Lauri Paukkulalta 1949 ostettu kesähuvila oli seurakunnan ensimmäinen kesäpaikka. Viinikainen muistaa käyneensä seurakunnan kesäleireillä, mutta rippikoulu käytiin sen ajan tyyliin Betelin puupenkeissä. – Käynti kirkossa vaimon kanssa hiljentymässä on tullut tavaksi. Arvostan Kouvolan seurakunnan vuosikymmenien työtä sekä jalkautumista ihmisten pariin ja hengellisten asioiden tuomista arjen keskelle, Sakari Viinikainen sanoo.
Jaa artikkeli: