VILI VIRTANEN (25) on musikaalisesta perheestä ja ollut lapsuudesta asti kiinnostunut kitaran soitosta, mutta kipinä syttyi vasta rippikoululeirillä.
– Rippileirin ohjaajan soittotaito teki minuun niin suuren vaikutuksen, että päätin ostaa rippilahjarahoilla ensimmäisen kitarani. Muut ostivat mopon tai pelitietokoneen. Monet sanoivat, että älä käytä kaikkia rahojasi kitaraan, mutta päätäni ei saatu käännettyä, Virtanen kertoo.
Hän vietti paljon aikaa kitaransa kanssa ja opetteli soittamaan biisien päälle korvakuulolta. Ensimmäinen bändi löytyi Kuusankosken seurakunnan isostoiminnan kautta.
– MUISTAN, kuinka koulupäivän jälkeen makasin olohuoneen lattialla, enkä olisi jaksanut lähteä ensimmäiseen isoskoulutukseen. Isä sanoi, että kannattaa käydä katsomassa, ikinä ei voi tietää, mitä hauskaa siitä saattaa seurata. Pakottauduin lähtemään, ja nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin on hassua ajatella, että seurakunnan kautta olen oikeastaan saanut kaiken sisällön elämääni. Kaikki kiitos kuuluu yläkertaan.
ISOSVUOSIEN aikana Virtanen tutustui seurakunnan nuorten housebändin jäseniin ja liittyi mukaan itsekin. Bändi jäi opiskelujen ja varusmiespalveluksen myötä pois, mutta seurakunta pysyi Virtasen elämässä mukana isostoiminnan ja vapaaehtoistyön kautta. Korona-aikoina Virtanen oli mukana kuvaamassa seurakunnan tapahtumia, ja Kuusankosken kanttori Risto Eskola pyysi Virtasta mukaan seurakunnan musiikkiprojekteihin. Viime vuonna Virtasella oli noin 20 seurakunnan keikkaa sekä Miika Johannes -bändin keikat, joihin kuului mm. esiintyminen Maata näkyvissä -festareiden päälavalla.
– ISOLLA lavalla esiintyminen on yksi elämäni suurimmista unelmista, ja se toteutui. Se, että lähdin silloin isoskoulutukseen, vaati minulta hyvin vähän, mutta sillä on suora yhteys siihen, että suuri unelmani toteutui.
Jaa artikkeli: