Uuden testamentin tutkija Outi Lehtipuu etsi toivon sanomaa Raamatussa, jonka kertomuksista ja opetuksista löytyi monenlaisia näkökulmia.
– Kuolemanjälkeisen elämän toivo on totta kai Raamatussa keskeinen. Mutta Raamatun toivoon liittyy myös laajempi näkökulma. Se ei ole passiivista paremman odottamista vaan antaa uuden voiman jatkaa eteenpäin, sanoo Outi Lehtipuu.
– Suurin osa toivoon liittyvästä puheesta on Paavalilla ja muissa Uuden testamentin kirjeissä, mutta toivo löytyy myös Vanhasta testamentista.
Puhuessaan toivosta myös Paavali viittaa Vanhan testamentin aikaan.
– Paavali nostaa Abrahamin esikuvaksi. Abraham luotti Jumalan lupaukseen jälkeläisestä ja jaksoi toivoa.
– Toivo ei ole voi kunpa -toivottelua. Elämässä on monia asioita, joille emme voi mitään, vaikka kuinka toivoisimme. Rahat eivät riitä, vaatimukset lisääntyvät, maapallo lämpenee ponnisteluistamme huolimatta. Silti Raamatusta nousee viesti, että toivottomassa tilanteessakin ihminen voi toivoa ja toimia sen mukaan.
– Eikä kyse ole vain ihmisistä. Paavali sanoo, että koko luomakunnalla on toivo.
Toivo saa toimimaan
Vaikka Jeesus ei opeta toivosta, monet parantamiskertomukset kannustavat toivoon.
– Verenvuotoa sairastava nainen Markuksen evankeliumissa hiipii väkijoukossa salaa Jeesuksen taakse ja koskettaa tämän viittaa. Hän toivoo, että pelkkä kosketus voi parantaa. Näin tapahtuukin, ja Jeesus huomaa hänet (Mark. 5:25-34).
Matteuksen evankeliumissa nainen pyytää Jeesusta parantamaan sairaan tyttärensä (Matt. 5:22-28). Jeesus kuitenkin kieltäytyy, koska hänen sanomansa on tarkoitettu juutalaisille, eikä nainen kuulu tähän joukkoon. ”Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille”, hän sanoo tylysti.
– Tässä näkyy, että toivominen vaatii aktiivisuutta. Nainen ei luovuta ja vastaa: ”saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia”. Jeesus näkee naisen luottamuksen ja parantaa tyttären.
Toivo näyttää uusia mahdollisuuksia
Abrahamin kertomuksesta Outi Lehtipuu löytää myös toisen toivoon liittyvän henkilön, orjatar Hagarin.
Lapsettomuuden pitkän odotuksen aikana Saara ehdottaa Abrahamille, että Hagar synnyttäisi heille lapsen. Saara ei kuitenkaan kestä katsoa odottavaa äitiä vaan ajaa tämän autiomaahan, jossa olosuhteet ovat hengenvaaralliset. Jumala ilmestyy Hagarille enkelin hahmossa ja kehottaa tätä palaamaan takaisin.
– Toivo voi myös näyttää realistiset vaihtoehdot. Hagarilla oli kuitenkin suoja Saaran luona, vaikka kohtelu oli tylyä, pohtii Lehtipuu.
Myöhemmin Saara ajaa Hagarin uudelleen autiomaahan. Hagar odottaa jo kuolemaa, mutta ihme tapahtuu, Jumala näyttää hänelle kaivon. Niin Hagar lapsineen pelastuu.
– Näin toivo toimii minusta nykyaikanakin. Jos pidämme siitä kiinni, silmämme avautuvat myös uusille vaihtoehdoille. Ihme voi olla se uusi ajatus, joka auttaa eteenpäin toivottomalta näyttävästä tilanteessa.
Nuorten toivo on tärkeintä
Outi Lehtipuun mielestä ihmiskunnan tärkein kysymys on se, miten pystymme pitämään yllä nuorempien sukupolvien toivoa.
– On raskasta nähdä, miten moni nuori on pelokas ja näkee tulevaisuuden toivottomana. Me vanhemmat sukupolvet saatamme elämässä koettujen pettymysten vuoksi pessimistisesti ajatella, ettei tästä mitään tule.
– Mutta toivolle tällainen ajattelu on myrkkyä. Nuoruuteen pitäisi kuulua suorastaan uhkarohkeus, tai tekisi mieli sanoa uhkatoivo. Kaikki on mahdollista, pystyn mihin vain. Enkä vain minä vaan me: me oikaisemme virheet, joita vanhemmat sukupolvet ovat tehneet, me ratkaisemme ongelmat, painottaa Lehtipuu.
– Se, että toivoo, ei tarkoita, ettei tekisi mitään. Se ei vie vastuuta. Toivoa voi ja pitää tehdä kollektiivisesti todeksi.
Jaa artikkeli: