Kirkkoherrat Timo Pokki ja Tuija Nuutinen virpoivat toisiaan säkeillä: ”Virvon varvon vitsasella, koitan kevätpajusella, onnea oksalla tällä, siunausta siivittelen, terveyttä toivottelen.”
Tulevaisuuden osallistavassa seurakunnassa työntekijät ovat valmentajia.
UUDET kirkkoherrat, hiljan Kouvolan seurakunnassa tehtävän vastaanottanut Tuija Nuutinen sekä vuodenvaihteessa Anjalankoskelle palannut Timo Pokki hahmottelevat silmiensä eteen kuvaa tulevaisuuden seurakunnista.
Ilman pandemiaa
ja Ukrainan sotaakin Tuija kokee tärkeäksi toimintatapojen päivittämisen.
Kuitenkin niin, ettei perinteikästä ja juurevaa tekemistä kadoteta.
– Kristuksen kirkko on tässä maailmassa siksi, että jokainen haluaisi liittyä
siihen ja kokisi sen omakseen. Yksi vaihtoehto ovat uusimuotoiset yhteisöt. Ne
tarjoavat hengellisen kodin ja erilaisia paikkoja, joihin nykyaikainen ihminen
voi liittyä joko tiukasti tai löyhemmin. Näitä asioita työstämme kahden
vuoden projektina Mikkelin hiippakunnassa, Tuija kertoo.
Timo pitää
olennaisena jo nyt hyväksyä sen, ettei seurakunta järjestä esityksiä, joita
seurakuntalaiset saapuvat katsomaan. Kiristyvän talouden vauhdittamana ollaan
matkalla kohti osallistavaa seurakuntaa, jossa papit keskittyvät
jumalanpalveluksiin ja kirkollisiin toimituksiin. Silloin maallikot ottavat
enemmän vastuuta.
– Jokaiselle on tärkeää löytää se oma kutsumus. Pitäisi herkällä korvalla
kuunnella ihmisiä, joilla on luovuuden armolahja. Seurakunnan hyvinä kumppaneina
toimivat myös monet yhdistykset, meillä esimerkiksi Myllykosken Latu.
Tuijan mielestä työntekijäkeskeisyyden tilalle tarvitaan erityisesti
valmentamisen oppeja.
– Työn tekeminen on silloin erilaista. Työni ja tekemiseni muuttuu enemmän
yhteiseksi työksi ja yhteiseen maaliin kurottamiseksi, hän pohtii.
KAIKESSA UUDESSA olisi tärkeää löytää kontakti toisiin.
– Ilman sitä ei maailman parasta uutistakaan voi levittää, Timo painottaa. Yksi mahdollisuus on tänä vuonna toteutettava mediamissio 2022 Se löytyi.
– Anjalankoskella mission toteutus liittyy paljolti normaaliin viikkotoimintaan, mutta samalla voidaan haastaa ihmisiä uskoon.
Tuija muistuttaa, että missiokampanjan tuloksista vastuun kantaa lopulta Jumala. – Meidän silmämme eivät edes näe kaikkea.
POHDINTA YHTEISTYÖSTÄ ja yhden seurakunnan mallista Kouvolassa on taas ajankohtainen. Molemmat uskovat, että kun rahoituspohja kapenee ja hyödyt ovat haittoja suuremmat, yhteen menemistä ei pidä pelätä. Kotkan alueen kokemukset ovat Tuijan mukaan olleet rohkaisevia. Käyttöön on saatu jopa lisäresursseja. Timo pitää edelleen vaarana reuna-alueiden jäämistä keskusten varjoon.
SEURAKUNTAVAALEISSA Luumäellä Tuija näki, miten innostuneet ihmiset neuvostossa veivät mahtavasti asioita toteutukseen. – On tärkeää saada luottamushenkilöiksi monipuolisia osaajia. Samalla seurakunta ja sen merkitys voi avautua laajemmin.
Timon mukaan mainonnallakaan ei tehdä ihmeitä, jos seurakuntaa ei koeta tärkeäksi. Tarpeen osallistua on noustava itsestä. Samaten kirkko ei voi enää julistaa sanomaansa jostain ylhäältä päin. On päästävä ihmisten kanssa samalle tasolle. Silti emme voi julistaa: uskokaa mitä haluatte. Seurakunta toimii lähettäjän ehdoilla.
PÄÄSIÄISEN ydinviestin Tuija haluaa pelkistää
kahteen sanaan: Jeesus elää.
– Se avaa lopulta ison arsenaalin. Meidät jokainen on tarkoitettu tänne ja
elämämme on turvassa. Jumalan kirkkaus on niin paljon enemmän kuin
auringonpaiste. Uskomme perusteet tulevat pääsiäisenä meitä lähelle.
Timolle pääsiäinen ja helluntai linkittyvät yhteen: Jeesus elää, ei vain taivaassa vaan Pyhän Hengen kautta maan päällä.
– Se tekee kristinuskosta hyvin käytännöllistä. Usko ei ole vain vakaumus vaan elävä yhteys.
– Toivoisin suomalaiseen kristillisyyteen pääsiäisherätystä, että pääsiäisen ilo kanavoituisi vielä enemmän.
Oikaisu
Risteyksen printtilehdessä oli väärä kuvaajan nimi. Kuvan on ottanut Martti Kivistö.
Jaa artikkeli: