Paasto tarkoittaa luopumista, ei välttämättä ruuasta, ehkä myös tottumuksesta tai tavasta. Luopuminen tuo aina tilalle jotain uutta. Elämä yksinkertaistuu, pienet mutta tärkeät seikat kirkastuvat ja huomaat, että asianihan ovatkin hyvin.
– Paastota voi myös kiireestä, ainaisesta tavoitettavissa tai valppaana olosta.
Kiireestä luopuminen tarjoaa tilaisuuden kohdata toinen ihminen kaikessa rauhassa ja aidosti kuulla tätä. Ja itseään.
Paasto voi avata syvemmänkin havahtumisen tien, mutta hyvänolon, ei syyllisyyden kautta, Lindberg korostaa.
– Voiton puolella on jo, kun ymmärtää että jotain pitää ja myös voi muuttaa.
Erityisen innostunut Lindberg on Ekopaasto-kampanjasta, jossa kirkko on mukana yhdessä Marttojen kanssa. Tämän vuoden teema on ruoka ja yhdessä syöminen, molemmat lapsi- ja perhepapin sydämen asioita, kuten satokausiajattelukin.
Ruumis ja sielu kulkevat käsi kädessä. Miten vahvan olon tuo oivallus, että minä, yksi pieni ihminen voin jo ravintovalinnoillani vaikuttaa koko maapalloon.
Sotien sukupolville paastoajatus voi olla outo. He oppivat kovan kautta luopumaan ja säästämään, ja voisivat opettaa meitä monessa.
Ruuan hävikki on viime aikoina havahduttanut monet suomalaiset pohtimaan omaa suhdettaan syömiseen. Kotitalouksissa on havahduttu hukkaan heitetyn ravinnon suuresta hiilijalanjäljestä.
– Ekologista syömistä pidetään kalliina, mutta päinvastoin. Kotimaiset makoisat juurekset ovat juuri nyt mitä parhainta ja myös edullista ruokaa.
– Kun päättää vain ottaa sen ajan ja tehdä ruokaa itse, yllättyy miten monin tavoin hyvä olo siitä tulee, kertoo Lindberg omasta kokemuksestaan.
Maapallo ei kerta kaikkiaan kestä nykyistä kulutustahtia, minkä jo monet globaalit yrityksetkin ovat ymmärtäneet.
Hyvänolon elämyksiä saa muualtakin kuin shoppailusta tai ostoskeskushortoilusta.
– Kaverin voi kutsua vaikka luistelemaan tai päiväkävelylle luontoon. Tai kirkkoon. Sekä luonnosta että kirkosta saa voimaa ja ravintoa.
– Kumpikin tarjoaa myös tilan kuulla Jumalaa. Sillä parhaimmillaan paasto on aikaa kuunnella Jumalaa, oman tunnemyllerryksen sijasta.
Jo yksin aurinko kertoo, miten hyvää huolta Taivaan Isä meistä pitää.
Tuhkakeskiviikkona 1. maaliskuuta Käpylän iltakirkossa otsaansa saa tuhkaristin, ehkä myös merkiksi siitä, että olen jo oivaltanut:
Minäkin voin muuttaa maailmaa.
Jaa artikkeli: