Kaste liittää lapsen sukupolvien ketjuun, avaa oven paremman huomisen yhteisöön, kirkkoon ja seurakuntaan.
ELÄMÄNI koskettavimmat hetket liittyvät elämänkulun rajapintoihin, syntymään ja kuolemaan. Jokaisen lapseni syntymän ihme on lähettänyt päästä varpaisiin pakahduttavan onnen tunteen, omien vanhempieni hyvästeleminen suurimman sydänsurun. Jotakin on ollut ennen minua, jokin jatkuu minun jälkeeni, kuulun johonkin.
Elämäni ensimmäinen ihmiseksi kasvun oppitunti on ollut varttua omien vanhempien hoivassa itsenäiseksi ja ajattelevaksi ihmiseksi. Ja toinen oppitunti, vähintään yhtä vaikea, on opetella pitämään kiinni ja oikealla hetkellä päästää irti huolesta omien lasteni pärjäämisestä, kun en itse ole saatavilla. Oppia luottamaan, että rakkaus kantaa.
MONET ovat sitä mieltä, että elämän pitää tarjota rajoittamattomasti valinnan vapautta. Olen huomannut, että tässä kohdin ajattelen toisin. Yksinkertainen on kaunista ja asioiden pelkistyminen auttaa luottamaan huomiseen. Tärkeitä asioita on loppujen lopuksi vähän ja usein ne löytyvät läheltä.
Muutoksen tahdin kiihtyessä huomaan kaipaavani jatkuvuutta. Elämän ja arjen hallinnan huolen hiipiessä elämän keskiöön ahdistun riittämättömyydestä. Lukemattomien valintojen viidakossa tunnen suurta helpotusta kuullessani: näin on hyvä!
Hämmästyttävän usein juuri näiden tuntemusten parissa viivähdämme useamman tovin vastasyntyneiden kodeissa miettiessämme pian edessä olevan kastejuhlan merkitystä ja kulkua.
KASTE liittää lapsen sukupolvien ketjuun, avaa oven paremman huomisen yhteisöön, kirkkoon ja seurakuntaan.
Elämän joskus paniikinomainen kontrollointi saa luvan väistyä taka-alalle, tunne Suuremman suojasta ja turvasta saa vallata mielen ja sydämen.
Kastejuhla voi olla suuri ja pramea tai pieni ja intiimi. Useimmiten se on jotain siltä väliltä. Kastejuhlassa tärkeintä ei kuitenkaan ole osaaminen tai oikein tekeminen, vaan vastaanottaminen ja yksinkertainen luottaminen Jumalan lupauksiin ja läsnäoloon. Kaste on Jumalan kaunein lahja.
Kun hädin tuskin osaan syöttää ja vaihtaa vaipan,
miten opetan lapseni elämään?
Kun hädin tuskin voin varjella kuhmulta,
miten varjelen isolta pahalta?
Tarvitsen suuremman suojaa.
(Kaisa Raittila, Pienelle parasta)