Ratamokeskuksen sairaalapapeille Tuula Ylikankaalle ja Kari Niemelälle on tärkeää pysähtyä kuuntelemaan. Jouluna sairaalassa korostuu kaipuu rakkaimpien luokse.
KUOLEMA, sairaus, suru ja luopuminen ovat usein läsnä sairaalapapin työssä. Ratamokeskuksen sairaalapapit kuuntelevat ja kannattelevat ihmisten henkistä taakkaa.
Kari Niemelä muistaa 8-luokan TET-harjoittelujakson, jonka hän suoritti Kouvolan terveyskeskuksessa. Viikon aikana hän tutustui terveyskeskuksen työntekijöiden arkeen ja jutteli mm. sairaalapapin kanssa. Keskustelusta syttyi kipinä, joka paloi vahvana vielä teologian opintojen keskellä. Niemelä oli päättänyt tulla itsekin sairaalapastoriksi vielä jonain päivänä. Aika ei ollut kuitenkaan vielä kypsä.
Vuonna 2000 Niemelä tuli Kouvolan seurakuntaan rippikoulupapiksi ja siirtyi myöhemmin Kuusankoskelle lapsi- ja perhetyöhön. Niemelä aloitti sairaalapastorina aluksi Kuusankosken aluesairaalassa ja terveyskeskuksen vuodeosastoilla.
– Minulla on halu auttaa ja tukea toista ihmistä, ja koen, että se on minulle luontevaa keskustelun ja kuuntelun kautta. Seurakuntapappina on monessa mukana, mutta sairaalapastorin työssä voi enemmän keskittyä ja syventyä kohtaamiseen. Minut on kutsuttu olemaan sairastuneiden, heidän läheistensä ja sairaalan henkilökunnan tukena ja tarjoamaan heille läsnäolon hetkiä, Niemelä kertoo.
Niemelä työskentelee tällä hetkellä sairaalapastorina Kouvolan Ratamokeskuksessa ja Kymenlaakson psykiatrisessa sairaalassa. Hänen työparinaan on ollut jo muutaman vuoden ajan Tuula Ylikangas, joka on aiemmin työskennellyt mm. Iitin ja Elimäen seurakunnissa, opettajana Elimäellä ja vankilassa pappina.
– Sairaalapastorin työ heijastuu omaan elämään myönteisessä mielessä. Olen oppinut, että kenelle tahansa voi sattua mitä tahansa, milloin tahansa. Jos aiot soittaa jollekin lähiaikoina, soita tänään, sillä huomista ei välttämättä koskaan tule. Tässä työssä olen huomannut, että asiat voivat muuttua nopeastikin, Ylikangas kertoo.
SAIRAALAPASTORIT kohtaavat jokaisen kiireettä, vaikka ajan rajallisuus on usein läsnä. Papeille on kuitenkin tärkeää pysähtyä kuuntelemaan ja olemaan läsnä hetkessä, vaikka se olisikin lyhyt hetki.
– Joskus olen löytänyt itsestäni ajatuksen, että pitäisi ratkaista ihmisen tilanne, mutta eihän meillä ole siihen valtaa. On paljon asioita, jotka eivät ole meidän vallassamme. Yksi niistä on elämä, yksi on kuolema ja sitten on vielä miljoona muutakin asiaa. Me emme anna ratkaisuja, vaan me jaamme ihmisen kanssa hetken ratkaisemattoman äärellä, Niemelä kuvailee.
– Haluaisin välillä sukeltaa kuoleman ja ihmisen väliin, ja sanoa, että älä tule vielä. Asiat ovat kesken ja on sanottavaa jäljellä. Tässä työssä on uskallettava päästää irti hallinnan tunteesta, Ylikangas tunnustaa.
Joskus kohtaamiset sairaalassa jäävät mieleen pitkäksikin aikaa. Kuolema, sairaus, luopuminen ja suru ovat usein läsnä sairaalapapin työssä.
– On kiitollinen olo siitä, että on saanut olla läsnä todistamassa sitä, että ihminen hyväksyy lähdön ja saa lähtörauhan. Se antaa toivoa itsellekin, Niemelä sanoo.
– Kun ihminen löytää rauhan, hänen olonsa helpottuu ja hän saa toivoa siitä, että kaikki lopulta järjestyy, vaikkei ehkä juuri sillä tavalla kuin oli aluksi toivonut. Kenenkään ei tarvitse selvitä siitä yksin. Me olemme kannattelemassa ja sietämässä sietämätöntä tilannetta. Me emme voi muuttua toivoksi, mutta me voimme tuoda toivoa toivottomaan tilanteeseen, Ylikangas kertoo.
Sairaalavuoteen äärellä puhutaan usein enemmän elämästä kuin kuolemasta, vaikkei vaikeita asioita tarvitse väistellä papin kanssa keskustellessa. Ihmisten tarinoissa korostuu usein kaikki se hyvä, mitä elämässä on ollut.
– Tutkimusten mukaan ihminen kokee merkityksellisyyttä, kun hänen tarinansa tulee kuulluksi. Se antaa toivoa ja saa ihmisen tuntemaan itsensä arvokkaaksi, ja sitä me haluamme antaa ihmisille tässä työssä. Monet kokevat helpotusta, kun saavat puhua tai kun joku on läsnä, Niemelä kertoo.
Sairaalapapit ottavat vastaan myös läheisten surua ja ikävää. Erityisesti joulun aikaan ikävöidään, jos joulun vietosta puuttuu tärkeä ihminen. Myös sairaalassa korostuu kaipuu rakkaimpien luokse.
– Joulun lähellä nousee suru siitä, jos ei joulun koittaessa saa olla heidän luonaan, joiden luona haluaisi olla. Jouluna sairaalaan tullaan katsomaan läheisiä ja sitten lähdetään pois. Se on vaikeaa niin potilaille kuin omaisillekin, Niemelä kuvailee.
– Jos on joku, jota kaivata ja ikävöidä, silloin omistaa paljon. Olisi kurjaa, jos ei kaipaisi ketään. Kaipaus on vaate, joka pukeutuu päälle silloin, kun joutuu eroon läheisestään pitkäksi aikaa, Tuula Ylikangas muistuttaa.
50 vuotta sairaalasielunhoitoa Pohjois-Kymenlaaksossa
Sairaalapastorit ovat tarjonneet jo 50 vuoden ajan sairaalasielunhoitoa Pohjois-Kymenlaaksossa. Sairaalasielunhoidon historiikki ilmestyy vuonna 2024.
Jos sairaus tai vamma koskettaa sinua, tukea on tarjolla. Sairaalapapit:
Kari Niemelä
040 836 9260
Tuula Ylikangas
040 356 5845
Sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@evl.fi
Jaa artikkeli: