Kesätyössä seurakunnassa

Nuori mies sytyttää kynttilöitä kirkossa.

Niko Kolehmainen aikoo papiksi. Kesäteologin työ tarjoaa monipuolista harjoittelua tehtävään.

Olen yksi Kouvolan seurakunnan kesätyöntekijöistä. Olen kotoisin Lapista, tarkemmin Torniosta, mutta asun tällä hetkellä Helsingissä, sillä opiskelen Helsingin yliopistossa teologiaa. Aloitin opinnot 2018, ja neljäs vuosi on nyt päättynyt. Edessä on maisteriopinnot ja kandivaiheen opintojen viimeistely, ja pappihan minusta tulee.

Kesäteologin työtehtävät riippuvat paljon siitä missä seurakunnassa tekee töitä. Monessa se on lähinnä rippikoulutyötä, jota minäkin tein viime kesänä ja tulen tekemään taas ensi kesänä. Sisällöltään kesäteologin tehtävät ovat monipuolisia, aina ei tiedä milloin nakki napsahtaa ja joutuu soutamaan kolmen riparilaisen kanssa järvelle.

Rippileireillä kesäteologi on yksi ohjaajista ja vastuunkantajista. Oppitunnit, iltaohjelmissa musisointi tai pakotettuna näytteleminen ovat yksi osa työstä, toinen osa on syödä viisi kertaa päivässä ja opettaa käytöstapoja. Viime kesän kolmen rippileirin lisäksi olin mukana nuortenilloissa ja saarnasin milloin kirkossa, milloin nuorille.

Mielestäni kesäteologin työssä tärkeää on välittää Jumalan armoa sekä kannustaa avoimuuteen toisia ihmisiä kohtaan ja seurakunnan tekemään työhön. Kehotankin nuoria tutustumaan rippileireillä toisiin nuoriin ja työntekijöihin. Tähän jäärän lappilaiseen, joka mongertaa meänkieltä ja puhuu h:n päältä saa tulla tutustumaan ja juttelemaan.

Toivotan kaikille hyvää ja Jumalan siunaamaa kesää, nähdään!

Jaa artikkeli: