Jeesus tuli maailmamme pimeyteen valoksi, jotta me uskaltaisimme kohdata totuuden itsestämme. Hän on tullut katkomaan kaikki ne siteet, joiden vuoksi oma joulumme voisi olla hukassa.
KESKEN rauhallisen koti-illan pärähti puhelin soimaan. Langan päässä kiihtynyt ääni tiukkasi, miksi olin aamupäivällä saattanut liikenteessä autollani ihmisiä vakavaan hengenvaaraan. Kun lopulta sain suunvuoron, soittajalle valkeni, etten omistanut kyseistä Jaguar-merkkistä autoa enkä ylipäätään ollut liikkeellä sinä päivänä pääkaupunkiseudulla.
ARKINEN välähdys hätkäytti pohtimaan nykypäivän elämää tietoverkkojen keskellä. Aina haut eivät satu kohdalleen ja myös identiteettejä saatetaan metsästää väärin motiivein salasanojen takaa.
Pari vuosituhatta sitten tiedon etsijänä – sen ajan somettajana – oli Herodes-kuningas, jolle Jeesus-lapsen syntymä Betlehemissä sai hallitsijan lahkeet vipattamaan pelosta. Uhkaan vastattiin kovin ottein.
KOSKA Jeesus on keskellämme elävä persoona, päätin kysyä synttärisankarilta itseltään, millaista joulua Hän haluaisi meidän toteuttavan. Sain vastauksen: Tässä joulussa jokaisella tulisi olla vahva Jeesus. Viime vuodet ovat olleet monella tapaa vaikeita.
Näin silmäkulmissa kultareunaisia joulukortteja, joissa pieni seimen lapsi lepää olkivuoteella. Ehkä onkin niin, että joulun aikaan ajatuksemme askaroivat liikaa tallin ruokakaukalolla sen sijaan, että näkisimme miten seimen takaa loistaa himmeästi aina risti. Siellä Hän kantoi koko elämämme kuorman, juhla-ahdistuksen tai minkä hyvänsä pintaan hiipivän pelon. Hän teki sen, koska Hän on ”harteillaan valtaa kantava” kuningas, ”Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä ja Rauhan Ruhtinas.” Aika voimaannuttavia ilmaisuja kaikki.
SYKSYLLÄ olin samoilemassa Ahvionkosken maisemissa. Silloin korkeuksista singahti alas puiden väliin kirkas, kapea auringonsäde. Se jäi tuikkimaan keltaisen lehden huurteiselle pinnalle. Taltioin näkymän kameralla. Ensimmäinen joulukuvani.
”KANSA, joka pimeässä vaeltaa, näkee suuren valkeuden. Jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus…”
Jeesus tuli maailmamme pimeyteen valoksi, jotta me uskaltaisimme kohdata totuuden itsestämme. Ei tarvitse paljon takinlievettä hipaista, kun pintaan jo ryöpsähtää kateutta, oman voiton etsintää ja rakkaudettomuutta. Jeesus on tullut katkomaan kaikki ne siteet, joiden vuoksi oma joulumme voisi olla hukassa.
Sitä Raamattu kuvaa sanoessaan, että ”olkapäitä painavat ikeet murskataan ja taistelukenttiä tallanneet saappaat poltetaan”.
JA sitten se grande finale: saamme kevein askelin rientää paimenten kedolle ja julistaa enkelten kanssa: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”
Jaa artikkeli: