Myönteisyys yllätti rukouskyselyn tekijät Myllykoskella. – Jostain pitää virtaa saada sekä voimaa eteenpäin, sanoo maatalousyrittäjä Lasse Lukkari.
Vajaat parikymmentä Anjalankosken seurakunnan jäsentä jalkautui kotiseurakunnan syystapahtuman yhteydessä Myllykosken kaduille ja kujille. Tavoitteena oli selvittää, miten tavalliset ihmiset suhtautuvat rukoukseen. Tuloksia purettaessa esiin nousi yksi yhteinen piirre: rukoileminen on yleisempää ja säännöllisempää kuin mitä tapahtumien osanottajamäärät antaisivat olettaa.
Kyselyn aikaan uutiset ovat juuri välittäneet tietoja ulkomailla tapahtuneesta terroriteosta, joten monet toivovat, että sunnuntain jumalanpalveluksessa rukoiltaisiin rauhan ja turvallisuuden puolesta. Monia aikuisia huolettaa myös omien lasten elämä ja tulevaisuus. Pelottavia asioita on selvästi enemmän kuin vuosia sitten.
Rautakorpelaisen bensapumpun äärellä viisi kymmenestä gallupvastaajasta myöntää rukoilevansa päivittäin. Kerran viikossa rukoilijoita on joukosta yksi ja noin kerran vuodessa kolme. Kaksi ilmoittaa, ettei rukoile koskaan.
Kaavaketta kadulla täyttänyt Tuulikki Raskinen sanoi yllättyneensä positiivisesta ilmapiiristä sekä siitä, että kaikkein vastaanottavaisimpia olivat nuoret. – Liikkeelle lähtö jännitti jonkun verran, vaikka työelämän puolella olen aiemmin tehnyt vastaavaa. Kokemuksen perusteella olisin valmis lähtemään kadulle vaikka uudelleen.
Paula Marttilalle kokemus oli myös aivan uusi, samalla yhtä myönteinen.
– Kukaan ei tyrmännyt, vaikka kohtasin ihmisiä, jotka eivät olleet koskaan rukoilleet. Monet pitivät tempausta hyvänä, vaikka eivät itse olleet kirkon jäseniä. Tätä pitäisi vain rohkeasti jatkaa, sillä uskon, että kyselyn kautta monet heräsivät ajattelemaan rukousta itselleen sopivana mahdollisuutena.
Kadulla ihmisiä pysäytteli myös tuore kirkkoherra Eija Murto. Mitä tuntemuksia kohtaamiset herättivät? – Uskon, että on hyvä asia jalkautua tällä tavoin ihmisten pariin. Seurakunta tulee näkyväksi. – Itselleni on aika normaalia kohdata tuttuja ja tuntemattomia kasvokkain. Keskusteluissa tuli vastaan paljon myönteistä, mutta myös kritiikkiä on hyvä kuulla. Tärkeänä pidän myös sitä, että tulimme omien seinien sisältä rohkeasti ulos.
Kaiken kaikkiaan yhteenvetoa tarkastellessa Murto ei löydä paperista suuria yllätyksiä. Tulos noudattelee varsin pitkälle muualta saatuja kokemuksia. Ihmisille rukous on tärkeä asia, ja siihen pitäisi jokaista rohkaista. Rukous on myös keskeinen osa viikoittaista jumalanpalvelusta. – Rakastan ortodoksisuudessa esille nousevaa jatkuvan rukouksen ajatusta.
Kirkon viestinnän 2016 tekemän Osallistuva luterilaisuus -tutkimuksen mukaan ahkerasti rukoilevien määrä on kasvanut. Joka neljäs suomalainen ristii kätensä päivittäin, kun neljä vuotta aiemmin päivittäin rukoili 21 prosenttia suomalaisista. Samalla innostus Raamatun lukemiseen on lisääntynyt. Niin teki tutkimusajankohtana 14 prosenttia suomalaisista, kun neljä vuotta aiemmin luku oli 9 prosenttia.
Myllykosken kyselyn vastaajista oli miehiä 53 ja naisia 70. Osaan kysymyksistä jätettiin vastaamatta.
Päivittäin sanoi rukoilevansa 49, vähintään kerran viikossa 10, kerran kuukaudessa 21, kerran vuodessa 30, silloin tällöin 5, ei koskaan 36.
Kysyttiin myös, kuka on opettanut vastaajan rukoilemaan. Ykköseksi nousi oma äiti (67 vastausta), mutta myös isoäiti (24), ei kukaan (14), isä (2), kummi (2), pyhäkoulu (6), kerho (4), ripari (4), koulu, puoliso, seurakunta, itse (1).
Vastaajista 70 ilmoitti tietävänsä, että joku rukoilee heidän puolestaan. Ei-vastauksia annettiin 56.
Jaa artikkeli: