Oppilaitosyhteistyötä hoitava Mikko Wirtanen kiertelee, katselee, kiinnostuu, on helposti lähestyttävä ja kuuluu joukkoon. Oppilas voi tulla juttusille hänen kanssaan ihan mistä vaan.
Kun seurakuntapastori Mikko Wirtanen meni vuosi sitten syksyllä oppilaitospappien neuvottelupäiville, missä käsiteltiin kirkon ja oppilaitosten yhteistyötä, hänen mielessään pyöri erinäisiä ajatuksia.
– Vanhemmat kollegat sanoivat, että sen kun menet, olet ja teet itsesi tykö, niin oppilaat tulevat kysymyksineen ja tarpeineen sinun luoksesi. Se on pitänyt tosiaan paikkansa.
Sitten Wirtanen lähti tekemään työtä käskettyä. Heti tuoreeltaan hän löysi itsensä meille jokaiselle kiusallisen kysymyksen edestä, kun eräs opiskelija uteli, että mitä sinä oikein teet. Wirtanen vastasi, että hänellä ei ole toimintasuunnitelmaa, vaan olemissuunnitelma.
– Kiertelen, katselen, kuuntelen ja olen ihminen, jonka kanssa voi puhua. Aina voi jutella toisen kanssa, tarvittaessa ohjaan häntä kykyjeni mukaan.
Wirtasen mukaan oppilaitoksessa hengailu, läsnä oleminen ja kiinnostuksen osoittaminen ovat sopivia tapoja lähestyä nuoria. Ohimennen hihasta tarttuminen ja juttelu ilman erillisiä aikavarauksia madaltaa kynnystä yhteyden luomiseen ja vähentää mahdollista leimautumisen pelkoa.
Monet opiskelijat tunnistavat Wirtasen, joka on pitänyt useita rippikouluja näille. Rento pukeutuminen on yksi Wirtasen työkalu helppoon lähestyttävyyteen, hän haluaa olla yksi muista ja kuulua joukkoon.
Wirtanen ei ole oppilaitoksissa käännyttämässä nuoria uskoon, hengellisistä asioista tai kirkollisista toimituksista voi toki puhua hänen kanssaan. Nuorten tukeminen ihan missä tahansa asiassa on hänen ykköstehtävänsä.
– Pinnalle nousee yleinen jaksaminen, mikä liittyy kouluun, perheeseen tai talouteen. Pitäisi valmistua tai tehdä opinnäytetyö, mutta henkinen ahdistus painaa eikä homma etene.
Yhteistyö ja työnjako oppilaitosten terveydenhoitajan, psykologin ja papin kesken sujuu hyvin. Kukaan ei pyri olemaan asiantuntija toisen maalla, vaan kaikki toimivat yhdessä oppilaiden parhaaksi. Ainoaksi mieheksi itsensä kyseisessä työpiirissä itsensä havainnut Wirtanen ottaa yhdeksi ohjenuoraksi ”mind, body and soul” -ajattelun.
– Minä olen kait tuo soul. Miten pärjään, miten löydän paikkani yhteisössä. Kukaan ei jää tahallisesti ulkopuolelle.
Wirtanen ottaa esimerkiksi opiskelun aloittaneen, sen välillä keskeyttäneen, ja jälleen opiskelemaan palanneen nuoren. Ja pitää muistaa, että läheskään kaikki eivät ole yltiösosiaalisia persoonia.
Kouvolan seurakuntayhtymä tekee oppilaitosyhteistyötä Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulun (XAMK) ja Kouvolan seudun ammattiopiston (KSAO) kanssa. XAMKin kanssa tehty yhteistyösopimus kattaa kaikki XAMKin toiminta-alueen seurakunnat.
Wirtasen resursseista neljäsosa on ohjattu työhön oppilaitosten kanssa. XAMKissa hänellä on viikoittainen avoin päivystystunti, myös ajanvarausta voi käyttää. Molemmissa oppilaitoksissa hänelle on varattu jaettu työtila, pääpaino on silti ihmisten parissa liikkumisessa.
– Ensimmäinen toimintavuosi meni pitkälti ihmisiin ja toimintakulttuuriin tutustumisessa sekä yhteyksien luomisessa. Teimme itseämme tykö molemmin puolin.
Ammattikorkeakoulussa opiskelijat ovat vanhempia kuin ammattiopistossa. Tämä näkyy Wirtasen mukaan esille nousevissa aiheissa ja niiden esille ottamisen kynnyksessä, mikä on KSAOssa korkeampi.
Wirtanen on mukana XAMKin Hyvis-tiimissä, joka käsittelee laajasti opiskelijoiden hyvinvointiin liittyviä asioita. Lokakuussa pidettävä XAMK-kirkkopyhä sekä pelimaailmaan liittyvä Versus-hanke, jossa rippikoulun isoset toimivat testaajina, ovat muita esimerkkejä seurakuntatyön ja oppilaitosten verkostoitumisesta.
Jaa artikkeli: