Jenni Hämäläinen voi nyt hautaustoimen kausityönjohtajana Elimäellä yhdistää aiempaa työkokemustaan muun muassa siivoojana. – En osannut edes kuvitella, miten monipuolista ja mielenkiintoista hautausmaatyö voisi olla, Hämäläinen sanoo. Fyysisesti ja henkisesti raskasta työtä keventää tunne sen merkityksestä.
Jenni Hämäläinen, 33, aloitti vuonna 2020 kausityönjohtajana Kouvolan seurakuntayhtymän hautaustoimessa, ja kokee olevansa nyt omalla paikallaan. Puutarhatalouden hortonomi ehti hankkia kattavan kotimaisen puutarha-viheralan kokemuksen ennen Hämeenlinnasta paluuta juurilleen 2018. Elimäen kasvatti on parhaillaan kouvolalaistumassa.
–Täällä ovat tutut ja rakkaat metsät, joiden vehreydestä ja sammalmättäiltä olen tottunut hakemaan rauhaa ja hiljaisuutta.
Niitä tarvitaan työssä, jossa koko ajan kohtaa kuoleman.
Hautausmaa on kuin metsä. Sekin hoitaa surevaa.
Enää ei kiire minnekään
Jenni oli vasta 21 löytäessään isänsä kotoa kuolleena.
–Isä oli monisairas yli 70-vuotias, eikä valittanut vaivojaan. Uskon hänen vaistonneen lähtönsä, ja ehkä me läheisetkin sen jotenkin aavistimme. –Kun on itse kokenut menetyksen, ymmärtää, että kuolema pysäyttää elämän täysin. Enää ei ole kiire minnekään.
Jennin toimenkuvaan kuuluu hautausmaan perustöiden lisäksi vahtimestarin tehtävät hautaan siunaamisissa ja uurnahautauksissa.
Ohjatessaan omaisia kappeliin tai haudalle hän muistuttaa itseään: Kaikessa rauhassa, hitain askelin.
–Vaikka tekemistä olisi paljon, ei saa kiirehtiä eikä suorittaa. Vahtimestarin olisi hyvä olla paikalla vähintään kaksi tuntia ennen toimitusta. Joskus sekään ei riitä.
Haastavinta työssä on roolinvaihdos. Kädet mullasta, koneen päältä kappeliin, kantajia ohjaamaan.
–Suihkua ei ole. Pyyhit pesulapulla ja vaihdat vauhdissa asialliseen asuun.
Kaipuu näkyy jo kaukaa
Hautausmaalla kohtaa kaksi erilaista maailmaa. Luonto, maa, puut, multa. Tunteiden sekamelska, taivaskaipuu.
–En koe olevani uskonnollinen. Silti ajattelen, että ihmisen kuoltua sielu on jo toisaalla. Jäljelle jää vain kuori.
–Hautausmaalla tulisi olla rauha, vaikka työt olisivat kiivaimmillaan. Aina, kun hautaustoimiston auto ajaa kappelille, koneet pysäytetään, ja hiljennymme kunnioittamaan vainajaa.
Kausityönjohtajana Jennin vastuulla ovat Elimäen hautausmaan lisäksi Elimäen kirkkotarha sankarihautoineen, Elimäen seurakuntakeskuksen ja -toimiston piha-alueet sekä Korian Napan hautausmaa. Hänen tiimiinsä kuuluu seitsemän työntekijää.
Kevät ja alkukesä ovat hautaustoimen vilkkainta aikaa. Haravointia, putsausta, multausta, istutusta. Ja kaiken keskellä kohtaamisia.
–Näen jo kaukaa, kaipaako ihminen keskustelua. Siihen on aina oltava aikaa. Vaikken ole hengellisen työn tekijä, koen velvollisuudekseni pysähtyä kuuntelemaan, usein uskomattomia tarinoita. Joskus vastaan voi tulla myös vihaa ja aggressiivisuutta.
Vastuuta ja voimaa
Suru saa itsessäkin yllättäviä muotoja.
–Olen tehnyt työssäni rajauksen, etten saattele nuoria vainajia. Kotikunnailla tulee vastaan myös tuttuja siunattavia.
Vahtimestari pyrkiikin tunteiden ohella säästelemään sanojaan. Työporukan kesken huumori saa kyllä kukkia.
Tiimistään Jenni ammentaa myös voimaa.
–Kysyn usein työkavereilta neuvoa. On tärkeää kuulla kaikkien näkemyksiä.
Hän myöntää haalineensa harteilleen paljon vastuuta. Ja nauttii työnsä haasteista ja rajattomista kehittymismahdollisuuksista.
–Asiakaspalvelun ja työnjohdon ohella merkitsen kaivajalle arkkuhaudat ja mittaan hautakivien keskikohdat. Tuuraan myös esimieheni, seurakuntapuutarhurin lomia yhdessä Anjalankosken työnjohtajan kanssa.
Puita ei voi oikoa
Hautausmailla kiihkein sesonki alkoi huhtikuun lopussa.
Haudoilla on korjattu talvivaurioita, järjestelty paikkoja, siivottu pois hiekotussoraa. Haravoitu, leikattu pensaita, istutettu orvokit sankarihautausmaalle.
Hautausmaallakaan asiat eivät aina mene kuten suunniteltiin.
–Olen tietyissä asioissa perfektionisti, mutta opetellut sietämään epäjärjestystä liikkumalla luonnossa. Metsässä ei voi oikoa puita, vaikka mieli tekisi.
Hautausmaalla sentään saa päättää lajit ja värit. Kukkamakuasioista hautaustoimi ei lähde kiistelemään omaisten kanssa. Vanhoista perinteisistä ryhmäkasveista haudoille istutetaan edelleen ahkeraliisaa ja verenpisaraa.
Kesäkuun kymmenennen jälkeen alkaa noin kolmen päivän show. Tuhansia kukkia istutetaan sadoille hoitohaudoille.
Hässäkkää kestää kesäkuun loppuun. Hiljalleen aletaan valmistautua syksyyn. Hautausmaalla kausi päättyy haravoiden, kuten alkoikin.
Jaa artikkeli: