Puhjonrannan lämmittävät löylyt ja vilvoittavat vedet vetävät Raija Siltovuorta puoleensa ympäri vuoden. Kehon ohella mieli saa virkistystä mukavista saunakeskusteluista.
VIIRILÄN suomalaisessa kansakoulussa opintiensä aloittanut Raija Siltovuori muistaa yhden koulupäivän erityisen hyvin. Matka koulusta kotiin Ruotsinpyhtään Niemistöön oli viisi kilometriä ja matkaan tuli tuolloin mutka.
– Läksin katsomaan koulukaverini kotiin savusaunan lämmittämistä. Kun tulin iltahämärissä kotiin, äitiä retkeni ei miellyttänyt. Minulle reissu on sen sijaan jäänyt ikuisesti mieleen.
Niinpä on luonnollista, että savusauna on Siltovuorelle saunoista numero yksi. Savusaunan tunnelma ja pehmeä lämpö puhuttelevat häntä, vaikka hämyisä ilmapiiri tuntui lapsena osin pelottavalta.
Aikuisena Siltovuori on nauttinut savusaunan tarjoamista elämyksistä muun muassa anoppilassa Räävelin rannalla Pertunmaassa ja Kiilopäässä, mihin hän suuntaa kahdesti vuodessa retkeilemään.
– Tupa on tulvillaan päivän lenkin jäykistämiä jäseniä vetreyttäviä hiihtäjiä. Puheensorina täyttää saunan, eikä se haittaa, vaikka sauna mielletään hiljentymisen paikaksi.
HILJENTYMISTÄ ja rauhoittumista, sitä sauna merkitsee Siltovuorelle. Paikkaa, missä ajatus lepää, keho rentoutuu ja tulee hyvä olo, niveliäkään ei hetkeen kolota. Jouluun hänellä liittyy samanlaisia ajatuksia.
– Harras tunnelma, sitä saan nykyisin aattokirkosta ja hautausmaalta. Musiikki on elämässäni tärkeässä roolissa ja käyn aina joulunaikaan kirkkokonsertissa.
Lapsuuden joulut herättävät Siltovuoressa ne rakkaimmat muistot. Vaikka viisilapsinen perhe eli vaatimattomissa oloissa, perinteiset jouluruoat ja yksi lahja kullekin kuuluivat joka jouluun.
– Äidilläni oli perinne kutsua kylän yksin asuvat ihmiset meille syömään. Se oli meistä lapsistakin mieluista, kun saimme vieraita kotiimme.
Kahdelle omalle lapselleen ja heidän lapsilleen Siltovuori ei muistojaan tuputa. Hän on kuitenkin huomannut, että heidän omaehtoinen kiinnostuksensa on kasvanut. ”Voi kun voisi elää sitä aikaa, minkä sinäkin olet elänyt”, kuuluu nykyään herkemmin ja kertoo osaltaan muistojen merkityksestä.
Kun Viirilän oman koulun tilat olivat pienet, pidettiin joulujuhla Loviisan seurahuoneella. Sieltä Siltovuori muistaa erityisen tapahtuman.
– Luin jouluevankeliumin vuoden 1950 joulujuhlassa. Paikalla oleva Jeesus-patsas muistuttaa minua yhä tuosta hetkestä.
AVANTOON Siltovuori pulahti ensimmäisen kerran 30 vuotta sitten Aurantolassa Jaalassa, virkistävä harrastus jatkuu edelleen Puhjonrannan maisemissa. Työuransa hän teki kotitalousopettajana ja elämä vei häntä pohjoiseen Paavolan Ruukkiin, Yli-Iihin ja Iihin.
– Muonion Torassiepin rannalla oli puilla lämmitettävä ulkosauna. Siellä oli ihana saunoa perheen ja ystävien kanssa.
Nyt Siltovuori asuu kerrostalossa ja käy usein uimahallissa saunomassa ja tykkää niiden saunojen löylyistä. Tyttären perheen pihasauna maustettuna paljulla maistui hyvältä viime jouluna. Vihtaa hän kaipaa useammin seurakseen, monessa saunassa sen käyttö kun on kielletty.
Eläkeläisen virkeää elämää viettävä Siltovuori tekee vapaaehtoistyötä ja auttaa vanhuksia heidän eri asioissaan. Työ on hänelle läheistä, sillä hän on tukenut vanhempiaan ja kolmea sisarustaan, jotka hän on menettänyt rinnaltaan usean ystävän lailla.
Jaa artikkeli: