Isoveljen poismeno toi elämään pitkän, pimeän tunnelin. Kasimir Laine on oivaltanut, että vaikka surulla on oltava oma aikansa, meidät on kutsuttu tähän maailmaan kokemaan iloa.
Vuoden 2014 maaliskuinen sunnuntai ravisteli kouvolalaisen Kasimir Laineen, 18, elämää niin syvältä, että hän uskoo pohdintaa riittävän lopuksi elämäksi.
– Se oli aivan normaali aamu. Kaksi ja puoli vuotta vanhempi isoveli tuli heittämään läppää muroista. Istuin sohvalla ja huiskautin kädellä moikat kysymättä sen tarkemmin, mihin lukiolainen oli nyt menossa.
Tervehdys jäi viimeiseksi. Isoveli ei enää palannut.
Se oli päivä, jolloin kaikki meni rikki. Ei ollut enää isoveljen antamaa mallia. Oli osattava itse.
Sen verran tapahtuneen verhoa on päästy raottamaan, että isoveljen käytössä olleisiin aknelääkkeisiin liittyi tuoteselosteessa mainittu harvinainen haittavaikutus, itsetuhoisuus ja mielialan heittely. Jälkeenpäin lääkevahinkoyhtiö myönsi, että lääke oli syynä veljen kuolemaan.
Kertaamme Kasimirin kanssa elämän raastavinta muistoa tornionmäkeläisen kerrostalon toiseksi ylimmän kerroksen kämpässä. Vuoden pimeimpään hetkeen on enää reilu viikko. Sitten valo alkaa voittaa. Ei hetkessä, mutta minuutti minuutilta. Niin kävi myös polttavalle kivulle ja ikävälle, jota Kasimir tunsi sisällään.
Tapahtuneiden asioiden purkaminen niin ammattiauttajille kuin läheisillekin helpotti. Katariina-siskon piirtämästä perhekuvasta seinältä löytyvät myös äiti ja Kasimir. Isoveli on sijoitettu pilven päälle. Vaikka vanhemmat erosivat jo ennen pojan syntymää, välit isään ovat edelleen läheiset.
Maakuntalehden juttu toi reilu vuosi sitten julkisuuden ohella paljon palautetta. Vielä hiljan eräs nainen pysäytti hänet toivottaen kaikkea hyvää.
Uuttakin on ehtinyt tapahtua. Päivälukio vaihtui iltalukioon. Kasimir pitää jouluista, mutta yhdessä todettiin, ettei joulu olisi kotona enää samanlainen. Tilalle on tullut matkustaminen. Kohteina ovat olleet Riika, Budapest, Praha ja viimeksi Vilna. – Ostin Vilnasta joululahjoja kavereille. Haluan antaa jotain merkityksellistä ja tärkeää, en roinaa. Pyrin muutenkin antamaan kierrätettyjä ja vastuullisia lahjoja eli sellaisia, joilla ketään ei ole riistetty tai kohdeltu huonosti.
Vastaukset kertovat Kasimirin vahvasta, maailmaa rakentavasta asenteesta. Instagramin kautta hän on jaellut ”tsemppaavia, iloisia ja ajankohtaisia asioita. Sellaisia, joista pitää olla huolissaan, sekä asioita mitkä meillä ovat hyvin”. – Kierrätyksestä innostuin jo päiväkodissa. Tuntui hyvältä tehdä oikeita asioita ja valintoja.
Puhjonrannan rippikoulun jälkeen Kasimir on ollut kaksi kertaa leirillä isosena ja toimii seurakunnassa aktiivisesti muulloinkin. – Armo on aika upea juttu. Teemme virheitä päivittäin, mutta meillä on lupa pyytää ja saada ne anteeksi.
Haastatteluhetkellä Kasimirin kaulalla roikkuu näyttävä, vaalea risti.
– Ostin sen Maata näkyvissä -festareilta. Pyrin ristillä tuomaan esiin sen, etten ole koskaan yksin. Jeesus kulkee vierelläni. Haluan uskoa, että taivas on totta, koska siellä saan kerran kohdata täältä lähteneet.
–Tähän elämään meidät on tarkoitettu iloitsemaan, Kasimir painottaa viitaten oman elämänsä tarkoituksen löytymiseen. – Rippikoulu ja isosena oleminen on opettanut minulle paljon uskosta, elämästä, asioista ja siitä, miten Jeesus on maksanut kovan hinnan syntiemme tähden. Ne ovat kasvattaneet myös ihmisenä. En menetä mitään siinä, että uskon.
– Rukoilen kun siihen on tarve. Rukous antaa toivoa paremmasta huomisesta ja siitä, etten ole täällä yksin. Jumala auttaa ja on tukena, vaikka kukaan muu ei olisi.
Jaa artikkeli: