Tomi Karttunen pohtii tekstissään, mitkä ovat juutalaisten ja kristittyjen teologisen dialogin edellytykset ottamalla tarkasteluun ”vanhan Nikean” tunnustuksen vuodelta 325 ja sen Konstantinopolissa 381 täydennetyn version.
Nikean kirkolliskokous v. 325 vahvisti sen, että Poika on ”samaa olemusta”
kuin Isä, mikä terävöitti kristillistä jumalakuvaa ja pelastusoppia ja samalla
erotti sen juutalaisesta käsityksestä ymmärtämällä Jumalan kolmen persoonan
ykseydeksi etenkin, kun Konstantinopolissa 381 Pyhän Hengen yhtäläinen jumaluus vahvistettiin aiempaa selvemmin. Lisäksi Nikeassa annetun julistuksen määritelmä, että pääsiäisen ajankohta on kevätpäivän tasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina, merkitsi pesäeron tekemistä juutalaiseen tapaan viettää pesahia.
Dos. TT Tomi Karttunen tarkastelee artikkelissaan, mitkä ovat juutalaisten ja kristittyjen teologisen dialogin edellytykset tästä lähtökohdasta käsin ottamalla tarkasteluun ”vanhan Nikean” tunnustuksen vuodelta 325 ja sen Konstantinopolissa 381 täydennetyn version. Lue artikkeli kokonaisuudessaan Ensimmäinen ekumeeninen suhde (pdf).