1960-luvulla eurooppalaiset kirkot heräsivät tutkistelemaan kirkkona olemista ja missionaarista toimintanäkyä entistä perusteellisemmin. Artikkeli käsittelee Englannin kirkon uudistushankkeita.
1960-luvun puolivälissä kiihtynyt maallistumiskehitys ja siihen liittynyt jäsenkato ja kristillisen tradition tuntemuksen rapautuminen herättivät eurooppalaiset kirkot tutkistelemaan kirkkona olemista ja missionaarista toimintanäkyä entistä perusteellisemmin. Vähitellen alkoi kypsyä muutoksen ja missionaalisen pohdiskelun hedelmiä 1980–90-luvun taitteessa. Tämä johti Englannin kirkossa 1980-luvulla mission viiden merkin (The Five Marks of Mission) kehittämiseen, jotka ovat: 1. Valtakunnan hyvän sanoman julistaminen, 2. opettaa, kastaa ja ravita uusia uskovia, 3. ihmisten tarpeisiin vastaaminen rakkaudenpalvelun kautta, 4. pyrkimys muuttaa yhteiskunnan epäoikeudenmukaisia rakenteita, 5. pyrkimys luomakunnan eheyden suojelemiseen ja säilyttää ja uudistaa maapallon elämää.
1990-luvulla alkoi korostua uusien seurakuntien istuttaminen (church planting) osana Englannin kirkon strategiaa. Tämä merkitsi siirtymistä perinteisistä parokiaaliseurakunnista verkostomaisiin seurakuntiin. Vuoden 2004 ”Mission-Shaped Church” -raportti korosti kirkon missionaarisuutta kuluttajalähtöisessä kulttuurissa, ja painotti evankeliumin inkulturaatiota eli sen sopeuttamista nykykulttuuriin ilman kristillisten arvojen hylkäämistä. Raportissa esitettiin käytännön ehdotuksia seurakuntien istuttamiselle ja kirkon mission toteuttamiselle.
Missionaarinen lähestymistapa on muovannut Englannin kirkon strategiaa kohti moninaisuutta ja dynaamista yhteistyötä erilaisten seurakuntaelämän muotojen välillä, mikä näkyy myös tuoreiden ilmausten (fresh expressions) nousussa. Tämä strategia on auttanut kirkkoa vastaamaan paremmin nykypäivän haasteisiin ja säilyttämään merkityksensä moniarvoisessa ja sekularisoituneessa ympäristössä.
Lue dos. TT Tomi Karttusen koko artikkeli: Englannin kirkon uudistushankkeet eurooppalaisena tiennäyttäjänä (pdf)
Jaa artikkeli: