Äärihengellisyys aiheutti pahan olon

Kun menneisyyteen kuuluu mukana olo äärikarismaattisessa liikkeessä ja kivulias irrottautuminen siitä, uskonto voisi olla viimeinen asia, johon haluaa enää sekaantua.

Teija Liukko ei kääntänyt kirkolle selkää, vaikka osallistuminen karismaattiseen kristillisyyteen rikkoi hänen mielenterveyttään eikä etäisyyden ottaminen nuoruuden kokemuksiin ole ollut yksinkertaista.

– Samalla kun tein työtä selviytyäkseni hurjista kokemuksista, halusin miettiä, millainen kristitty haluan olla. Voiko Jumalaan uskoa maltillisesti? Voisiko uskossa säilyttää järjen mukana?

Paha piti ajaa pois

Teologian opiskelija Teija Liukko muistelee nuoruutensa rajuimpia kokemuksia äärikarismaattisessa, yhteiskristillisessä liikkeessä. Ryhmä nuoria – hän muiden mukana – repi Kalevalaa kappaleiksi. Suomalaisten kansalliseeppos sisälsi pakanallisuutta, ja pahoja henkiä oli ajettava tiehensä tallaamalla teos silpuksi.

– Miten kenenkään pää voi pysyä ehjänä tuollaisessa menossa! Nuorille puhuttiin paholaisen teoista ja pelkoa lietsottiin. Niissä kokouksissa ei ollut mitään tolkkua. Vahva johtaja oli olennainen osa toimintaa, Teija kertoo.

Hän muistelee, että vahvat tunteet synnyttivät myös hienon tunteen ”syvälle pääsemisestä”. Se, mitä yhdessä koettiin, oli enemmän kuin mihin muut pystyivät.

– Se, mitä teimme, tuntui eräänlaiselta salaseuralta. Teini-iässä sellaiseen hurahtaa nopeasti. Aivopesu on lopulta helppoa.

Muitakin lähti mukaan

Teija Liukko muistaa, että hänellä oli paha olla, mutta sama toiminta veti puoleensa omia läheisiä ja muita nuoria.

Teija sanoo ymmärtävänsä, että osa ihmisistä tarvitsee voimakkaita uskonnollisia kokemuksia ja selkeitä selityksiä asioille. Ja ehkä sitäkin, että Raamattua luetaan sanasta sanaan totena ja kirjasta poimitaan mieluisia jakeita.

– Ehkä kaikki eivät pärjää sen kanssa, että monenlainen on ok.
Lopulta Teija jätti karismaattisen liikkeen ja pikkuhiljaa myös viidesläisyyden, herätysliikkeen, joka oli tuttu hänelle kodin perintönä.

Suhde läheisiin ei katkennut. Heille riitti, ettei irtiotto tarkoittanut kirkon hylkäämistä kokonaan. Keskusteluja asiasta kuitenkin käytiin.

– Koskaan en ole sen jälkeen miettinyt, entä jos sittenkin siinä nuoruuteni joukossa oltiin oikeassa. Vaikka minun olisi pitänyt pelätä helvettiin joutumista, kun hylkäsin entisen, en olisi kääntynyt takaisin. Niin paha minun oli olla.

Iso kirkko toimi turvasatamana

Lukion jälkeen Teija Liukko ei tiennyt tarkasti, mitä haluaisi tehdä seuraavaksi. Hän halusi pohtia teologisia kysymyksiä ja selvittää ajatuksiaan lisää.

Edessä oli lopulta muutto Itä-Suomesta Helsinkiin teologiaa opiskelemaan.

– Ikävä fiilis ei kohdistunut koko kirkkoon, vaan pelkästään karismaattiseen herätyskristillisyyteen. En ajatellut, että kaikki hengellisyys olisi pahaa. Päinvastoin mietin, että jos minun kotini ei ole tällainen kristillisyys, muualla on mahdollisesti jotain muuta.

– Iso kirkko tuntui minusta lopulta turvasatamalta. Siellä saattoi uskoa rauhassa ja maltillisesti.

Vaikeita asioita Teija saattoi käsitellä puolisonsa kanssa.
Jälkeenpäin voi ymmärtää, ettei ole asiaa, jonka vuoksi kannattaisi antaa hajottaa itsensä.

– Jumala, joka sellaista vaatisi, ei ole uskomisen arvoinen, hän sanoo.

Mitä jos lähelläni toimii vahva herätysliike?

Opiskeltuaan kolme vuotta teologiaa Teija ajatteli yhä, ettei voisi toimia seurakunnassa pappina, puhetyöläisenä. Mutta kun häntä pyydettiin kesäteologiksi, aukeni mahdollisuus haastaa itsensä: olisiko minusta sittenkin kirkon töihin?

Teija nautti kesäpestistään. Hän on ensikokemuksen jälkeen ollut teologina seurakunnissa muinakin kesinä.

– Pappeus on yksi vaihtoehto ammatikseni, mutta en halua päättää vielä. Muitakin vaihtoehtoja on. Olen miettinyt, että entä jos vahva herätysliike vaikuttaa siinäkin seurakunnassa, jossa työskentelen.

– Haluan myös miettiä omaa uskoani: pitääkö papin olla ammatissaan tietynlainen?

– Kirkon uudistaminen kiinnostaa minua. Olen iloinen, että nykykirkko ottaa kantaa yhteiskunnallisiin, yhteisiin asioihin, kuten paperittomiin siirtolaisiin. Jos olisin töissä seurakunnassa, haluaisin pitää esillä myös tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä.

Jaa artikkeli:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *