Kesäaikaan liittyvät toiveet kannattaa sanoa ääneen perhepalavereissa. – Meillä kaikilla on tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi, tästä tarpeesta voisi tehdä kesän teeman. Annetaan aikaa sekä lapsille että vanhemmille, tehdään niitä asioita, joista nautimme, kannustaa psykologi, psykoterapeutti ja työnohjaaja Arja Sigfrids.
Museot ja kirjastot avasivat jo ovensa ja uimarannallekin pääsee, mutta kesä 2020 on silti turvavälien ja varotoimien sävyttämä koronakesä. Millaisia haasteita poikkeuksellinen kesä perheille voi asettaa, psykologi, psykoterapeutti ja työnohjaaja Arja Sigfrids?
Haasteeksi saattaa muodostua elinpiirin kaventuminen. Oman ydinperheen kanssa vietetään selkeästi enemmän aikaa. Toisissa perheissä on totuttu aktiivisesti touhuamaan harrastuksissa, lapset ovat olleet ulkona ja toistensa luona isomman kaveriporukan kanssa tai erilaisilla kesäleireillä. Monet nyt riskiryhmään kuuluvat isovanhemmat ovat saattaneet hoitaa kesällä lapsia vanhempien ollessa töissä. Toisissa perheissä taas oma verkosto eli läheiset ihmiset ovat kaukana, ja heillä ei kenties ole omaa kesämökkiä tai mallia luonnossa liikkumisesta. Tällöin perheen ilmapiiri helposti kiristyy.
Miten pinnan kiristymistä ja ongelmatilanteita voisi jo ennalta estää?
Suosittelen perhepalaveria. Siinä mietitään yhdessä mitä haasteita kesässä on, mitä kukin toivoisi, mitä tehdään yhdessä, mitä kukin saa tehdä yksin. Meillä jokaisella on tarve myös omiin palautumisen hetkiin. Toiveet voivat myös olla erilaisia: lasten ikä, temperamentti, mielenkiinnon kohteet vaihtelevat. Vanhemmat voivat olla myös keskenään hyvin erilaisia.
Yksinhuoltaja kaipaa rinnalleen ehkä toista yksinhuoltajaperhettä, jos omat vanhemmat tai lähisukulaiset eivät pysty olemaan apuna. Jokainen tarvitsee toisen ihmisen, jonka kanssa kokee tulevansa kuulluksi ja nähdyksi. Tämä kuulluksi ja nähdyksi tuleminen voisi olla tämän kesän teema. Annetaan aikaa sekä lapsille että vanhemmille, tehdään niitä asioita, joista nautimme.
Korona on kurittanut monen taloutta kovalla kädellä. Rahahuolet varjostavat nyt varmasti monen perheen kesän viettoakin?
Taloudellinen ahdinko ja lähitulevaisuuden epävarmuus saattavat todella nostaa perheen stressitasoa huomattavasti. Tällöin vanhempien olisi puhuttava avoimesti keskenään ja hieman lapsillekin ikätason mukaisesti, missä mennään. Perusohje on sama: vanhemmat pohtivat, miten ovat aikaisemmin korkean stressitason tilanteissa selvinneet. Keinoja on monia: luotettavien ihmisten tuki, rukous, tunteiden ilmaisu, musiikki, lukeminen, tunteiden kanavointi luovaan toimintaan, liikunta, nukkuminen, hyvä ruoka sekä järkiperäinen pohdinta ja asioiden järjestely auttavat.
Jos vanhempien on vaikea säädellä tunteitaan, niin että ne heijastuvat kielteisellä tavalla lapsiin, silloin on aika hakea rohkeasti apua vaikkapa kaupungin perhetyöntekijöitä tai seurakunnan perheasiain neuvottelukeskukselta.
Mikä neuvoksi silloin, jos ahdistus ja pelko kuitenkin pääsevät mielen päälle?
Korona-aikana on normaalia tuntea lievää ahdistusta ja pelkoa. Tunteessa voi olla hetken ja sen jälkeen on hyvä sanoittaa tunteita itselle ja läheiselle. Rukous, erilaiset pysähtymisen hetket yksin ja luonnossa, jumalanpalvelusten kuunteleminen netissä, päiväkirjan pitäminen auttavat. Tärkeätä on seurata, jatkuuko ahdistus, laukaiseeko tämä koronatilanne ehkä jotain vanhoja koettelemuksia? Jos omatoimisesti tai lähipiirin avulla ahdistus ei laske ja tunteet heijastuvat lapsiin, on aika hakea apua.
Entä miten tukea lapsia, jos he ahdistuvat?
Yleensä lapset ahdistuvat, jos aikuiset ahdistuvat. Tärkeintä on silloin ”laittaa oma happinaamari ensi kasvoille” eli miettiä vanhempana omaa jaksamistaan ja tunnetilojaan ja miten niitä voisi säädellä paremmin. Osa lapsista on myös temperamentiltaan herkkiä ja he imevät helposti ympäristöstä kielteisiä tunteita. Median käyttöä kannattaa tällöin ja lapsiperheissä muutenkin selkeästi rajoittaa. Lapsille on tärkeää vanhempien turva ja luottamus elämään. Syli ja yhteiset kivat tekemiset auttavat. Ja erityisesti herkälle lapselle omat kahdenhetkiset hetket lapselle mieluisten asioiden parissa kannattelevat lasta.
Mitä mieltä olet rutiineista, olisiko niistä hyvä pitää jossain määrin kiinni kesälläkin?
Rutiinit luovat turvallisuutta. Toisaalta kesäaikataulu on monessa perheessä erilainen. Suosittelen taas perheneuvottelua. Sovitaan yhdessä tietyt ajat: milloin on viimeistään herätys, milloin ruokailu. Itse en ainakaan valmistaisi tai lämmittäisi myöhään iltapäivään nukkuvalle murkulle erikseen ruokaa. Jos nuorella on mielekästä, vastuullista tekemistä päivisin, ehkä on helpompi herätä. Nyt olisi hyvä aika miettiä, mitä nuori osaisi tehdä kotona ja pihapiirissä tehdä: siivousta, pienten sisarusten hoitoa, ruoanlaittoa, remontointia, maalausta, oman huoneen kunnostamista, oman tai naapurin nurmikon leikkausta yms. Vastuun kantaminen tuo hyvää mieltä ja lisää perheen yhteisöllisyyttä: kaikki kantavat kortensa kekoon.
Millaiset kesäterveiset lähettäisit Loiston lukijoille?
Nautitaan kesästä! Mottona: jokaisen perustarve on tulla nähdyksi ja kuulluksi. Varmista tämä omassa perheessäsi ja laajenna myös lähiympäristöösi, muistakaa myös yksinäisten ja yksinhuoltajaperheiden tukeminen!
