Ukko, akka ja ikuinen elämä

Suomen kirkon papisto kokoontui joka kuudes vuosi järjestettävään synodaalikokoukseen. Lapuan hiippakunnan päivä järjestettiin Lakeuden Ristissä. Etukäteen papeille lähetettiin kirja, jonka teemana oli pelastus. Kirja on kenen tahansa luettavissa. Löytyy netistä haulla ”Synodaalikirja 2022”.

Käsitys koko pelastuksesta on muuttunut nopeasti. 1500-luvulla ihmisten keski-ikä oli hurjan paljon lyhyempi kuin nyt. Sairasteltiin ja kuoltiin ihan eri tahtia. Kun elämä oli useimmille lyhyt, kurja ja epäreilu, oli paikallaan miettiä koko ajan tulevaa pelastusta. Oli lohdullista ajatella taivasta ja helvettiä ja toivo oli pääasiassa laitettava siihen, että jokin mukava ja oikeudenmukainen juttu seuraisi tämän elämän jälkeen. Kaikenlainen kärsimys, kuolema ja kurjuus ovat yhä ihmisen riesana, mutta iloisia aikoja ja puuhaa on nyt niin paljon enemmän, että harva tässä ehtii mitään kuoleman jälkeistä pohtimaan.

Nyt vuonna 2022, kun ihmisiltä kysyy mitä on pelastus ja mistä he haluavat pelastua, aika monelta menee sormi suuhun. Sitten, kun vastauksia alkaa tipahdella, niin taivaanportista ei puhuta enää mitään. Nyt halutaan pelastus asuntolainasta, lasten murehtimiselta, luontokadolta, sodilta, diktaattoreilta, avioerolta ja ulkonäköpaineilta. Pelastuksesta on tullut arkinen asia.

Näitä miettiessä luin (HS kuukausiliite 10/22) hauskan artikkelin Lego-ukoista. Muistan hämärästi lapsena, kun sain käteeni ensimmäisen. Ne oli luotu tarpeeseen. Legorakennelmiin haluttiin elämää. Ongelma oli sama, jota arvellaan Luojan poteneen, kun katsoi luomaansa maailmaa. Vähän yksinäinen ja tylsä leikki, jos ei ole jotain ukkeleita. 1978 syntyi ensimmäinen Lego-ukko. Hän oli poliisi. Tätä on seuranneet tuhannet erilaiset hahmot. Nyt on sairaanhoitajia, palomiehiä, rallikuskeja, prinsessoita, opettajia ja elokuvista tuttuja hahmoja. Nyt ihminen on luonut Lego-ukkoja niin paljon, että niiden lukumäärä maapallolla ylittää ihmisten lukumäärän. Lego-ukoilla, -akoilla ja muilla hahmoilla on muitakin mielenkiintoisia ihmisen kaltaisia piirteitä. Ne koostuvat kolmesta osasta: jaloista, ylävartalosta ja päästä. Osia voidaan vaihtaa eri hahmojen kanssa keskenään.

Luoja luo jatkuvasti uutta. Jospa ihmiseenkin saisi liitettyä joitakin Lego-hahmojen erinomaisista ominaisuuksista. Jos olisimme kuin he, olisimme kaikki saman mittaisia ja osiamme voitaisiin vaihtaa keskenään. Jos ihmiseen voisi välillä vaihtaa toisen ihmisen jalat, keskivartalon tai pään, ottaisin mielelläni tunniksi Mika Aaltolan tai Sauli Niinistön kotelon ja koettaisin miettiä miltä elämä nyt näyttää. Keskivartalo voisi olla jonkun tanssijan ja jalat nyt voisi olla kenen vaan 20 vuotta nuoremman huippu-urheilijan. Olisi ketterämpää kulkea.

Ihminen on luotu jostakin syystä paljon heikommista aineista, kuin Lego-toverimme. Satakiloinen ihminen ei puristu kahdestasadasta litrasta öljyä. Lego-hahmokaan ei kestä mitä tahansa, mutta rikki ne eivät mene kovissakaan leikeissä. Ne voivat ajaa ralliautolla päin seinää ja joutua hurjiin sotiin ilman, että saavat naarmuakaan. Jos ihminen on Legojen luoja ja Luoja on luonut ihmisen, ketjusta ei seuraa, että Legoja tarvitsisi ihmisen pelastaa. Ja vaikka tarvitsisi, ei ihminen siihen pystyisi, koska Legot ovat muovia ja siksi ikuisia. Elollinen maailma on toisenlainen.

Lapsena leikin paljon sotaleikkejä. Niissä oli joskus Legojakin mukana, mutta enemmän muovisia sotilaita. Ne kaatuivat tykillä ja rautakuulilla, mutta kun kaikki olivat kaatuneet, ne saattoi nostaa taas pystyyn uutta sotaa varten. Ihmisen aika on kuulemma kuin ohi kiitävä hetki. Elämä on hauras. Joku nostaa kuitenkin kuolleena taisteluissa tai myrskyissä kaatuneen. Ainakin ihminen yhä usein rukoilee ja pyytää, auta ja pelasta.

Ps. Lapsena meni kengät helposti vääriin jalkoihin. Kerran joku aikuinen murjaisi, että älä nyt nauhoja turhaan avaa, vaihdat vain kenkiin tulevat jalat keskenään. Tämä ei onnistuisi edes Lego-ukoilta.

Pakina julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 5/2022.

Jaa artikkeli: