Hautausmaalla suru on läsnä kauniissa ympäristössä. Viihtyisä ja hyvin hoidettu hautausmaa kunnioittaa vainajia ja tuo lohtua surevalle.
Ylistaron kappeliseurakunnan puistopuutarhurina työskentelevä Anitta Punkari tuli ensimmäisen kerran töihin Ylistaron hautausmaalle vuonna 1978.
– Jäin tänne, koska hautausmaa ei ole pelkkä puisto, vaan tässä on se sisältö. Siinä on iso ero, Punkari tiivistää.
Hautausmaan puistotyöntekijät hoitavat hautoja, mutta usein myös surun ytimessä taivaltavia ihmisiä.
Jokainen kohtaa surun eri tavalla ja voimme antaa siihen hetkeen helpotusta kuuntelemalla.
– Jos jollakin tapaa pystyt ihmisen suruharsoa raottamaan, niin se antaa itselle tosi paljon. Jokainen kohtaa surun eri tavalla ja voimme antaa siihen hetkeen helpotusta kuuntelemalla.
Pahin tilanne on se, kun vanhemmat ovat joutuneet hautaamaan oman lapsensa.
– Yleensä ihmiset haluavat puhua ja kertoa vainajasta asioita. Ihmisten kannalta surusta puhuminen on valtavan voimaannuttavaa ja terapeuttista, kun suru on kaikista pahimmillaan. Siinä täytyy kuunnella ja olla läsnä, sanoja ei tarvita, Punkari sanoo.
Yli 700 hoidettavaa hautaa
Ylistaron hautausmaa, kuten muutkin Seinäjoen seurakunnan hautausmaat, on saanut paljon kehuja siisteydestä ja hyvin hoidetuista haudoista. Ylistarossa hoidettavia hautoja on tällä hetkellä 730, joka tekee yhteensä 1 872 metriä.
– Se on tosi iso määrä. Keväällä hiekkahautoihin vaihdetaan tai lisätään hiekkaa. Nurmi- ja hiekkahaudat käännetään, lannoitetaan ja niihin tarvittaessa vaihdetaan kasvualusta. Kesällä kukat kastellaan kolme kertaa viikossa ja kerran viikossa on haudan hoito. Syksyllä kukat otetaan pois ja hauta siistitään talvikuntoon. Osaan haudoista laitamme talveksi callunat, Punkari kertoo.
Haudan hoitopalvelu hankitaan usein, jos puoliso ei enää itse pysty hoitamaan hautaa, ja lapset asuvat kauempana.
– Otamme vastaan toiveita myös istutusten suhteen, mutta Ylistaron hautausmaan alue on tosi iso ja täällä on paljon erilaisia olosuhteita. Varjoisempaan paikkaan sopii paremmin tietyt kukat kuin paahteisempaan paikkaan.
Ylistaron hautausmaalla työskentelee kuusi kausityöntekijää ja kesällä koululaisia oli töissä viisi.
– Meillä ei ole käytössä sadettajia, joten kesällä kannamme 12 000 litraa vettä kolmena aamuna viikossa haudoille. Tämä on siis aika fyysistä ja raskasta työtä.
Viihtyisä ja lämmin paikka
Ylistaron hautausmaan monimuotoisuus on kiehtovaa.
– Täällä näkyy upeasti eri aikakaudet ja niiden suunnittelutyylit. Meillä on hiekkahautoja ja nurmipintoja eri tasoissa. Puistomaisuus ja viihtyvyys on saatu aikaan puustolla. Haluamme tehdä tästä sureville ihmisille viihtyisän ja lämpimän paikan, Punkari painottaa.
Eeva Puustjärven pro gradu -tutkielmassa (2013) hautausmaa mainitaan voimaannuttavana paikkana, joka tarjoaa kiintymiskohteita ihmisille ja heidän muistoilleen, vahvistavat paikallisidentiteettiä, lohduttavat sekä kunnioittavat vainajia.
Kaikilla ei ole kotona ihmistä, jonka kanssa näistä asiaista voisi jutella.
Hautausmaa ilmentää myös pyhyyttä, rauhaa, toivoa ja elämän kiertokulkua.
– Kun sureva saa meidän työntekijöillemme puhua asioista, niin se on valtavan terapeuttista. Kaikilla ei ole kotona ihmistä, jonka kanssa näistä asiaista voisi jutella.
Puustjärven tutkielman mukaan hautausmaalle tullaan rauhoittumaan ja etsimään yhteyttä maan sekä taivaan välillä. Hautausmaalla mieli tasapainottuu ja voimat elpyvät.
– Hautausmaa on sureville erittäin tärkeä paikka tiettyyn pisteeseen asti. Suru muuttaa ajan myötä muotoaan, eikä sitten ole enää niin tärkeä käydä usein haudalla, vaan vainajaa voidaan muistella muuallakin, Punkari toteaa.
Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 4/2021.
Jaa artikkeli: