Hautauksenohjaajan tehtävänä on luoda turvallisuutta ja pitää huoli, että vainajan viimeinen matka sujuu omaisten toiveiden mukaisesti.
Hautauksenohjaajan tehtävänä on luoda turvallisuutta ja pitää huoli, että vainajan viimeinen matka sujuu omaisten toiveiden mukaisesti.
Reilut kahdeksan vuotta sitten Juhani Hihnala jäi eläkkeelle ja sai soiton hautauksenohjaaja Heikki Koivistolta.
– Ajattelin ensin, etten missään tapauksessa lähde vapaaehtoistyöhön, joka on niin lähellä surua, Hihnala kertoo.
Hänen sulateltuaan asiaa pari päivää puhelin pirahti toistamiseen.
– Koivisto on ammatiltaan poliisi, joten sanoin hänen pyyntöönsä, että eihän sitä poliisia saa vastustaa, Hihnala naurahtaa.
Vapaaehtoistyö hautauksenohjaajana yllätti ja Hihnala koki roolin omakseen.
– Tehtävä vaatii hienotunteisuutta, tilannetajua ja empatiaa. Pitää luoda turvallisuutta ja olla läsnä, mutta toisaalta pitää olla sivussa ja antaa sureville omaisille tilaa.
Ohjausta ja empatiaa
Ennen omaisten saapumista hautauksenohjaaja valmistelee saattovaunut ja rullaa kantoliinat, jotta niillä on helppo lähteä viemään arkkua.
– Arkku on aina raskas kantaa ja raskain se on edestä, joten sinne ohjaan riskeimmät kantajat. Asetan jokaiselle kantoliinat oikein, jotta liinasta saa tukevan otteen laskiessa. Autan tarvittaessa myös laskemisessa, jos jonkun kantajan voimat loppuvat.
Kun ihminen on surun keskellä, voi tavallisesti helpotkin tehtävät tuntua haastavilta.
– Tilanne vaatii ohjausta ja tilannehallintaa. Kantajat ovat uuden tehtävän edessä, eikä kenelläkään ole siihen rutiinia. Käyn kantajien kanssa läpi kantojärjestyksen ja kerron, että olen koko ajan mukana ohjeistamassa sekä auttamassa. Se on tärkein viesti, että nyt ei ole mihinkään kiire, Hihnala painottaa.
Hautauksenohjaajan pitää osoittaa empatiaa, mutta omat tunteet täytyy pystyä pitämään kurissa.
– Täytyy luoda turvallisuutta ja tunne, että kaikki järjestyy ja tilanteesta selvitään.
Tehtävä vaatii hienotunteisuutta, tilannetajua ja empatiaa. Pitää luoda turvallisuutta ja olla läsnä, mutta toisaalta pitää olla sivussa ja antaa sureville omaisille tilaa.
Tehtävä sopii myös naisille
Vapaaehtoisia hautauksenohjaajia on Seinäjoen alueseurakunnassa yhteensä yksitoista. Jokaiselle heistä tulee vuodessa noin viisi viikonloppua, jolloin he ovat vastuussa hautauksenohjauksista. Nurmossa ja Ylistarossa on omat vapaaehtoiset hautauksenohjaajat.
– Kyse on hautaan siunaamisesta ja surujuhlasta. Vaikka kyseessä on surullinen tilaisuus, niin haluan silti luoda siihen juhlan tuntua.
Hautauksenohjaajista suurin osa on miehiä, mutta vapaaehtoistyö sopii myös naisille.
– Me opastamme ja autamme uusia hautauksenohjaajia. Uudet ohjaajat ovat ensin katsomassa muutaman kerran sivusta, jonka jälkeen kokenut hautauksenohjaaja on mukana tukemassa muutaman kerran, kun uusi ohjaaja ottaa vastuun, Hihnala kertoo.
Yhteishenki kunnossa
Hautauksen ohjaajat saavat kunnian olla mukana suvun tärkeän henkilön viimeisellä maanpäällisellä matkalla.
– Kun haudan peitekansi on laitettu kiinni ja kukat laskettu, niin kiitän ja kehun kantajia sekä toivotan omaisille voimia. Usein saan siinä itsekin palautetta, että hoidin työni hyvin. Tämä on haastavaa, mutta palkitsevaa vapaaehtoistyötä, jossa tuntee itsensä tarpeelliseksi, Hihnala tiivistää.
Hautauksenohjaajat pitävät kerran vuodessa niin sanotun koulutus- ja virkistyspäivän. Yhteishenki ohjaajien kesken on mainio, eikä huumoriakaan puutu.
– Yhtenä vuonna kolusimme kaikki lähiseudun hautausmaat ja kerran kävimme hautakiviveistämöllä. Tavallaan ne siis olivat myös koulutuspäiviä, Hihnala naurahtaa.
Julkaistu Lakeuden Risti -lehden numerossa 2/2021.
Jaa artikkeli: