Nuorten yksinäisyys on huolestuttavasti lisääntynyt. Koronarajoitusten purkaminen ei vähennä yksinäisyyttä, vaan tarvitaan yhteistä vastuunkantoa, jotta nuoret voisivat kokea olevansa arvostettuja ja hyväksyttyjä. Opetusneuvos, professori Niina Junttila katsoo pysäyttävää kuvaa. Nuoren kasvoihin on maskin muotoon kirjoitettu suurilla kirjaimilla teksti: ”Lahjoita mulle huominen”. – Meidän tulee nähdä nuori maskin takaa. Yksin jääminen ahdistavien asioiden äärellä voi rikkoa … Jatka lukemista ”Nuorten yksinäisyyden avaimet ovat aikuisilla”
Nuorten yksinäisyys on huolestuttavasti lisääntynyt. Koronarajoitusten purkaminen ei vähennä yksinäisyyttä, vaan tarvitaan yhteistä vastuunkantoa, jotta nuoret voisivat kokea olevansa arvostettuja ja hyväksyttyjä.
Opetusneuvos, professori Niina Junttila katsoo pysäyttävää kuvaa. Nuoren kasvoihin on maskin muotoon kirjoitettu suurilla kirjaimilla teksti: ”Lahjoita mulle huominen”.
– Meidän tulee nähdä nuori maskin takaa. Yksin jääminen ahdistavien asioiden äärellä voi rikkoa nuorta. Ukrainan kriisin myötä tämä korostuu vielä enemmän, Junttila sanoo.
Kaikkien tilastojen mukaan yksinäisyyttä on nyt enemmän kuin koskaan. Lukioikäisistä nuorista 27 %, eli lähes joka kolmas kokee yksinäisyyttä melko usein tai jatkuvasti. Keskeisimpiä keinoja yksinäisyyden vähentämiseksi on vaikuttaa yleiseen asenneilmapiiriin. Yksinäisyystutkijan viesti nuorelle on selkeä.
– Yksinäisyys ei ole sinun vikasi. Yksinäisyys ei ole nolo eikä häpeä, Junttila sanoo.
”Mietin paljon, mikä minussa on vikana ja mitä voisin tehdä, että kelpaisin muiden seuraan. En keksinyt yhtä vikaa, joten ajattelin olevani kokonaisuudessani vääränlainen ihminen.”
Koskettava tutkimusaihe
Junttilan polku yksinäisyyden luo kulki sattumanvaraista reittiä. Aihe löytyi jo graduvaiheessa, jolloin Junttila sai haastatella noin kaksisataa 5–6-vuotiasta lasta.
– Kokemukset olivat niin koskettavia, että kun tuli mahdollisuus jatkaa väitöskirjaan, tartuin siihen, Junttila kertoo.
Junttilan mukaan on tärkeää, että kiinnostus yksinäisyyden tutkimukseen on kasvanut.
– Yhteiskunnan tasolla kyllä ymmärretään, mikä merkitys asioiden eteenpäin saattamisella on. Silti avaimet yksinäisyyden lukkojen avaamiseen eivät ole yksin yhteiskunnalla, vaan sen jokaisella aikuisella, Junttila korostaa.
Nuoren ihmiskuva rakentuu sosiaalisissa suhteissa. Se rakentuu suhteessa toisiin ja sillä on vaikutuksensa, että on pitkään jouduttu välttämään sosiaalisia tilanteita.
– Ei me aikuiset sitä täysin ymmärretä, millaisessa sosiaalisessa maailmassa nuoremme elävät. Sosiaalisessa kanssakäymisessä on eri säännöt ja normit riippuen siitä, millä foorumilla toimitaan. Sosiaalisia taitoja ei silti opita vain älypuhelimien kautta, näiden taitojen harjoittelu vaatii kasvokkain kohtaamisia, Junttila sanoo.
”Minulla ei ole ketään, jolle puhua. Minua on haukuttu ja kiusattu ja tuntuu ettei kukaan välitä. Kaikki vihaavat minua. Tuntuu kuin välillä haluaisin kuolla.”
Piilossa oleva ilmiö
Junttila kuvaa yksinäisyyttä piilossa olevaksi. On olemassa nuoria, jotka käpertyvät kuoreensa, eivätkä kerro yksinäisyyden kokemuksistaan. Monien voi olla sanoin vaikea kuvata esimerkiksi niitä tilanteita, jos hänet suljetaan ulos kaveriporukasta.
”Ympärillä paljon ihmisiä, kenelläkään ei mitään sanottavaa minulle, eikä minullakaan juuri heille. Yritän, tulen torjutuksi, ihminen kääntyy pois, ei kuuntele, ryhtyy keskusteluun jonkun toisen kanssa. Siinä olen, ihmisten ympäröimänä, ihmisten jotka vakuuttavat läheisyyttä. Yksin.”
Junttilan mukaan olisi tärkeä vahvistaa nuorten sosiaalisia taitoja luomalla tilanteita, jotka mahdollistavat yhteisöllisyyden kokemuksia ja sosiaalisia kontakteja. Myös nuorten arkeen olisi hyvä kiinnittää huomiota.
– Moni nuori voi kokea yksinäisyyttä perheessä, jossa aikuiset ovat niin kiireisiä ja omissa älylaitteissaan kiinni, etteivät kohtaa perheenjäseniään. Tämä on sosiaalista ostrakismia, eli ulossulkemista, jota tapahtuu paljon myös tahattomasti. Nuoret ansaitsevat tulla kohdatuksi ja saada hyvää kohtelua.
”Yksinäisyys on murskaavaa. Se iskee ja lyö vyön alle. Usein tulee tunne, ettei ole tarpeeksi hyvä eikä kukaan välitä. Mä luulen, että kun on yksinäinen, ei masennu vaan siitä yksinäisyydestä, vaan kaikki tunteet nousee pintaan. ”
Kirkko osallisuuden edistäjänä
Kirkko on yksi tärkeä kumppani yksinäisyyden taltuttamisen talkoissa. Se on alusta saakka ollut mukana Lähde-verkostossa, jossa on nyt jo yli 400 toimijaa. Seurakunta voi osaavien nuorisotyöntekijöiden kautta olla hyvin innovatiivinen toimija ja nuori voi saada apua esimerkiksi Walk in -terapiatoiminnasta.
– On näyttöä siitä, että rippikoululla voi olla merkitystä nuorten yksinäisyyden vähentäjänä. Eri toimijoiden yhteistyö on merkittävää, Junttila sanoo.
Junttilan haaveena on, että ottaisimme kaikilla sektoreilla yksinäisyyden tosissamme. Meidän tulisi tiedostaa, että voimme nuorten kautta turvata tulevaisuutemme.
– Yksinäisyydestä seuraa vakavia asioita. Kyseessä ei ole mikään pikku juttu, Junttila toteaa.
Niina Junttilan mukaan aikuisten tulee arvostaa nuorten todellisuutta ja heidän näkemyksiään. Nuorten kokemuksissa yhdeksi heitä satuttavimmaksi asiaksi nousee välinpitämättömyys. Sen vuoksi aikuisten on oikeasti nähtävä, kuultava ja kohdattava nuoriamme.
– Nuorten tulevaisuuden asioita ei voida ratkoa ilman heitä.
Harriet Urponen
- Sitaatit tekstin lomassa ovat Niina Junttilan kirjasta Kavereita nolla (Tammi 2019)
- Haluatko mukaan Lähde-verkostoon ja osallistua talkoisiin yksinäisyyttä vastaan? Katso lisää osoitteesta lahdemukaan.fi