Uutta uraa luova olympiapikaluistelija Mika Poutala on hypännyt unelmasta toiseen. Hän saa nyt iloa elämäänsä toimimalla puhujana ja henkisenä valmentajana auttaen toisia saavuttamaan unelmiaan.
Monelle huippu-urheilijalle uran päätös on elämän kovimpia kriisejä. Urheilija tippuu pahimmillaan tyhjän päälle, mutta Mika Poutala on enemmän kuin tyytyväinen elämäänsä juuri tällä hetkellä.
– Tiesin jo aiemmin, että haluan urani jälkeen auttaa ihmisiä elämään itselleen merkityksellistä elämää ja saavuttamaan omia tavoitteitaan – se on aina ollut intohimoni, sanoo nyt 36-vuotias Poutala, joka on olympiamenestysten lisäksi luistellut eniten maailmancupin osakilpailuja maailmassa.
Usko ja hengellisyys antavat voimia
Poutala on syntynyt perheeseen, jossa usko ja hengellisyys olivat luonnollinen osa elämää.
– Rukoilen ja luen Raamattua päivittäin, se on minun tapani pitää uskoa hengissä ja kehittää itseäni.
Hengellisyys ja pyrkimys elää Raamatun ohjeiden mukaisesti ovat Poutalan ajattelun perusta.
– Pyrin tekemään kaiken, kuin tekisin sen Herralle. Se on ollut hyvä ohje myös urheillessa, koska silloin annan parastani ja teen kaiken niin hyvin kuin osaan, hän sanoo.
– Kaikki elämässä lähtee sisältä ulospäin. Minulla on tunne, että minua on ohjattu elämässäni.
Yksi Poutalan suurimmista haasteista oli isän kuolema, kun hän oli vasta seitsemänvuotias. Äiti oli viisas ja ohjasi pojan harrastuksen pariin, josta tämä sai uutta mielenkiintoista tekemistä ja ajateltavaa.
– Siitä alkoi urheilu-urani, sillä aloin harrastaa pikaluistelua. Nyt jälkikäteen ajateltuna koen sen olevan yksi esimerkki ylemmän johdatuksesta, Poutala pohtii.
Pettymykset ja vaikeudet ovat osa ohjausta
Vancouverin olympialaisissa vuonna 2010 Poutala koki uransa suurimman pettymyksen hävitessään pronssisen mitalin 0,03 sekunnin marginaalilla.
– Olympiamitalin menettäminen lamaannutti minut pitkäksi aikaa, ja elämältä oli pudota pohja. Ilman uskoani olisin ollut hakoteillä, sillä olin rakentanut oman identiteettini väärin: minunhan piti olla olympiamitalisti. Kun mitalia ei sitten tullut, tunsin olevani arvoton.
Kesti kauan, että Poutala pääsi Vancouverista yli. Muutamaa vuotta aiemmin hän oli muuttanut elämäänsä radikaalisti päästäkseen parempiin tuloksiin.
– Tein totaalisen muutoksen ja aloin panostaa uneen sekä muutin ruokavalioni laadukkaaksi. Myös ajatusmallini muuttui lukiessani yhä enemmän kehittävää kirjallisuutta. Aloin miettiä kaikkia tekemisiäni ja arvioin, miten ne vaikuttivat elämääni: hyödyttikö jonkin tekeminen minua oikeasti ja auttoiko se minua pääsemään lähemmäksi tavoitteitani.
Kaksi vuotta suuren muutoksen jälkeen hän sai ensimmäisen maailmancupin mitalinsa, ja oli noussut suurien kansainvälisten kilpailujen sijoituksissa kahdennestakymmenennestä kolmanneksi.
– Odotukseni Vancouverin olympialaisissa olivat sen vuoksi kovat ja mitalien ulkopuolelle jääminen siksi niin kova isku, Poutala pohtii.
Siinä vaiheessa hän alkoi ajatella, että elämässä ilmenevillä pettymyksillä ja vaikeuksilla on jokin tehtävä.
– Mielestäni ne ovat merkki siitä, että jotain on muutettava, on tehtävä asioita toisin. Olen muuttunut ihmisenä siihen suuntaan, mihin minun on pitänytkin muuttua selvitäkseni seuraavista haasteista. Johdatus on tullut minulle aina ylhäältä.
Kahdeksan vuoden ja hirvittävän työmäärän jälkeen, vuoden 2018 Pyeongchangin olympialaisissa, tuli uusi takaisku: Poutala hävisi pronssin jälleen vain 0,03 sekunnin marginaalilla. Mutta nyt kaikki oli toisin, henkisen vahvuuden löytänyt Poutala palautui kisasta parissa päivässä.
– Olin oppinut, ettei pettymyksen käsittely ala silloin kun se tulee, vaan se pitää aloittaa aiemmin. Pyeongchangissa olin henkisesti ja identiteetiltäni vahva. Tiesin, kuka olin: isä lapsilleni ja puoliso rakkaalle vaimolleni, ja minua kantoi joku paljon vahvempi voima. Kyky loistaa luistelussa oli vain yksi osa-alue minuuttani, Poutala kasaa ajatteluaan.
Hän pitää yhtenä uransa hienoimmista asioista henkistä kasvua, jonka hän sai osakseen tiukkojen häviöiden johdosta.
– Nuo kaksi minimaalisesti hävittyä kilpailua antoivat minulle hyvän tarinan kerrottavaksi, lähtökohdan urheilun jälkeiselle uralle, puhumiselle ja ihmisten auttamiselle kokemusteni kautta.
Irti rajoittavista sisäisistä uskomuksista
Poutalan mukaan myönteisen asenteen kehittäminen antaa eväitä henkiseen kasvuun.
– Meillä kaikilla löytyy sisäisiä uskomuksia, jotka rajoittavat elämäämme. Ensin nuo haastavat ajatusmallit pitää tiedostaa. Sen jälkeen voi tulla halu muuttaa niitä, ja vasta sitten voi miettiä miten ja mistä hankkia keinot ja taidot muutoksen tekemiseen.
Poutala on saanut uuden uransa hyvin käyntiin. Hän on käynyt ensimmäisen vuoden aikana puhumassa jo yli sadassa tilaisuudessa. Lokakuussa ilmestyy lisäksi oma elämänkerta.
Jaa artikkeli: