Moninaisiin rooleihin ja työtehtäviin heittäytynyt, kovan työn kautta oppinut näyttelijä, esiintyjä ja tuottaja Miikka J. Anttila, 34, on viihtynyt jo vuosien ajan teatterien näyttämöillä ja mainoksissa, televisiossa ja elokuvarooleissa. Niissä hommissa hän on kuin kotonaan, mutta muualla on monesti toisin. — Minulla on ollut vahva ulkopuolisuuden tunne kaikkialla. Vain näytellessä olen tuntenut itseni ehjäksi ja … Jatka lukemista ”Teatteri pelasti minut ”
Teatteri ja ystävät ovat kannatelleet minua näihin päiviin asti. Ne ovat tarjonneet hyväksyvän ja sallivan ympäristön silloin kun muu maailma ei ole sitä tehnyt, sanoo hämeenlinnalainen esiintyjä Miikka J. Anttila.
Yksinäisyydestä kärsinyt Miikka J. Anttila harrasti lapsuudessa ja nuoruudessa teatteria, ilmaisutaitoa ja draamakerhoa. — Pääsin sisälle yhteisöön, jossa sain olla tekemisissä myös itseäni vanhempien ihmisten kanssa.
Moninaisiin rooleihin ja työtehtäviin heittäytynyt, kovan työn kautta oppinut näyttelijä, esiintyjä ja tuottaja Miikka J. Anttila, 34, on viihtynyt jo vuosien ajan teatterien näyttämöillä ja mainoksissa, televisiossa ja elokuvarooleissa.
Niissä hommissa hän on kuin kotonaan, mutta muualla on monesti toisin.
— Minulla on ollut vahva ulkopuolisuuden tunne kaikkialla. Vain näytellessä olen tuntenut itseni ehjäksi ja kokonaiseksi, Anttila tunnustaa.
Herkät kasvuvuodet olivat rankkoja. Etenkin yläasteella Miikkaa kiusattiin sanallisesti. Hänet jätettiin ulkopuolelle porukoista.
— En muista lapsuudestani juuri mitään, nuoruudesta enemmän. Viime viikolla yksi koulukiusaaja tuli pyytämään anteeksi, mutten edes muistanut, mitä hän oli tuolloin tehnyt.
Kouluaikoina Miikka itki usein. Hän oli katkera. Elämä tuntui epäreilulta. Hän käänsi ahdistuksensa sisään päin. Poika pakeni draamakerhoon ja teatteriin, joissa häntä ei kiusattu.
— Siinä ympäristössä sain olla oma itseni. Teatteri oli turvallinen paikka työstää vaikeita asioita. Se oli pelastava ja hyvin terapeuttinen tekijä identiteettini kannalta.
Luovu liiasta miellyttämisestä
Miikan pahin pelko liittyi hylätyksi ja torjutuksi tulemiseen. Siitä syntyi tarve miellyttää muita, ehkä liika kiltteyskin.
— Olen aikuisiällä yrittänyt opetella ulos miellyttämisestä, ihan terveessä hengessä. En ole muuttunut vanhan minäni vastakohdaksikaan.
Terapiassa hän tajusi, ettei voinut mitenkään vaikuttaa kaikkiin olosuhteisiin ja ikäviin asioihin.
— Minun oli täysin turha syyttää itseäni niistä asioista, joita en voinut valita, tai kokea niistä huonommuuden tunnetta.
Toisten kurjaa käytöstä ei tarvitse enää kestää ja hyväksyä.
— Hylätyksi ja torjutuksi tulemisen pelon takia annoin ihmisten käyttäytyä huonosti minua kohtaan.
Miikka J. Anttilalle rohkeus tarkoittaa tänään avoimuutta ja riskiä, jonka ihminen ottaa paljastaessaan jotakin olennaista itsestään, vaikka pelkää. Hän kokee aiemmin jarrutelleensa liian monessa asiassa.
— Olen jättänyt sanomatta asioita, ajatellut liikaa muita tai mitä muut ajattelevat minusta. Pidätellyt itseäni.
Vapaudu ulkoa annetuista rooleista
Isoja itsetuntemukseen liittyviä oivalluksia Miikka J. Anttilalle tarjosi vuonna 2017 ensi-iltansa saanut, Ria Katajan ohjaama ja Ofelia-ryhmän esittämä näytelmä Arjen yksinäiset. Kolme näyttelijää ja ohjaaja ammensivat käsikirjoitukseen aineksia omasta elämästään.
Miikka lausui avainrepliikkinsä kohtauksessa, jossa esiintyjät riisuivat roolinsa pois ja jakoivat katsojille oman tarinansa suoraan.
— Se oli hyvin puhdistava kokemus.
Näyttelijä kertoi selviytyjän, suorittajan, miellyttäjän, viihdyttäjän ja tarkkailijan rooleistaan. Nämä roolit tulivat esiin sosiaalisissa tilanteissa, joissa hän yritti vältellä häpeän tunnetta.
— Kun jokin näistä rooleista on valloillaan, kaikki ne asiat, mitä muilta ihmisiltä saan — vaikka katseen tai huomion — se menee sille roolilleni, eikä suinkaan aidolle minulle, joka sitä huomiota eniten tarvitsisi tai kaipaisi.
Tietyt roolit ahdistavat Anttilaa, koska ne tuntuvat ahtailta. Esimerkiksi sukupuoliroolit määrittävät ihmisen persoonallisuutta. Ne luovat epätasa-arvoa, lokerointia ja normeja.
Hän on oppinut vähitellen tunnistamaan omia roolejaan, joista osa on tullut ulkopuolelta, ja osan hän on itse kehittänyt. Miehen tavoitteena on luopua itsensä vertaamisesta muihin. Hän keskittyy seuraamaan omaa vaistoaan kavereiden, sukulaisten ja naapurien luomiin roolipaineisiin vastaamisen sijasta.
On turha verrata itseään ikätovereihin, joilla on menestyksen merkit: omistusasunto, puoliso, perhe ja perinteet. Silloin tuntee itsensä vain epänormaaliksi. Hänelle ovat normaaleja asiat, jotka tuntuvat oikeilta.
— Teen asioita, jotka tuntuvat hyvältä nyt.
Sinun vuorosi loistaa
Miikka J. Anttilan elämän kauneimpiin ja ikimuistoisimpiin kokemuksiin kuuluvat hänen 30-vuotisjuhlansa. Ystävät järjestivät ne, luonnollisesti turvallisessa teatterimiljöössä.
Miikka epäili vahvasti, ettei juuri kukaan tulisi paikalle, mutta yhtäkkiä hän kohtasi yli sata ihmisistä eri elämänvaiheistaan ja työkuvioistaan. Ohjelma sisälsi useita esityksiä ja puheita.
Näyttelijä Otto Kanerva lauloi hänelle Juha Tapion biisin Sinun vuorosi loistaa. Illan pääesiintyjä ja huipennus oli juhlakalun silloinen suosikkiartisti Laura Voutilainen.
— Kaikki ne esitykset, mitä sain kuulla ja nähdä, niitä kuunnellessa kasvoin pituutta! Päällimmäinen tunne oli kiitollisuus.
Juhlan sankari mietti, mikä kukin vieras oli opettanut ja antanut hänelle.
— Kun mietin niitä puheenvuoroja, ja miten muut olivat nähneet minut, totta kai se antoi itseluottamusta ja -varmuutta. Se oli totaalinen hyväksytyksi tulemisen kokemus. Sen jälkeen omat siipeni ovat kantaneet paljon paremmin.
Vuosikymmenen onnistuja
Syntymäpäiviensä jälkeen Miikka J. Anttila ajatteli, että hänen elämänsä parhaat vuodet tulevat varmaankin olemaan 30—40-vuotiaana.
— Tuntui, että vasta päälle kolmikymppisenä aloin elää nuoruuttani, mitä en tehnyt silloin kun muut ikätoverit.
Vuonna 2018 Anttila valittiin Hämeenlinnassa ensimmäiseksi Vuoden Onnistujaksi. Hän oli ollut tekemässä osatuottajana ja näyttelijänä ensimmäistä omaa pitkää elokuvaa, Kyrsyä — Tuftland, ja pääsi sen siivittämänä Cannesin elokuvajuhlillekin.
Tuo tunnustus tarkoittanee, että hämeenlinnalainen yhteisökin on hyväksynyt Anttilan sellaisenaan, arvostettuna ja pidettynä kotikaupungin poikana?
— Totta, vaikken silloin ottanut asiaa siltä kannalta. Minulla on huijarisyndrooma. Ajattelin, että olisi ollut monia muita, joille palkinto olisi pitänyt myöntää.
Huijarisyndroomaan vaikuttaa se, ettei hän ole valmistunut teatterikoulusta, vaan oppinut näyttelijäksi työn kautta.
— Aina kun työssä tulee onnistumisia, ja tulen valituksi vaikka tv-sarjaan tai näytelmään, mietin miten onnistuin taas huijaamaan niitä!
Nyt Miikalla on pieni rooli romanttisessa tv-komediassa Kullannuput. Hän on näyttelijänä ja yhtenä tuottajana taitoluistelumaailmaan sijoittuvassa elokuvassa Free Skate. Tuleva kesätyö on Rauman kesäteatterissa Pepe Willbergin lauluihin perustuvassa Elämältä kaiken sain -näytelmässä.
— Toimin myös Hämeenlinnassa Amorin apulaisena Miia Raussin kanssa. Paikallisen ravintolan Rakkauden ilta -pikadeittailutapahtumassa me autamme ihmisiä rakastumaan toisiinsa — ja Hämeenlinnaan.
Jälkimmäinen on osa Hämeenlinnan markkinointia. Tavoitteena on saada vierailijat tulemaan uudelleen. Anttila kehuu antaumuksellisesti hienon historian havinaa täynnä olevan kotikaupunkinsa vilkasta kulttuurielämää, kauneutta ja laajaa tapahtumatarjontaa.
On tärkeää uskoa johonkin
Kirkko on ollut Miikka J. Anttilalle keskeinen tapahtumapaikka monissa elämänkaareen liittyvissä juhlissa. Instituution sisällä asiat näyttävät menneen hänestä koko ajan parempaan suuntaan.
— Kuulun kirkkoon, ja olen taipuvainen uskomaan, mitäpä sitä kieltämään. Minusta on tärkeää, että ihminen uskoo johonkin.
Hän tykkäsi teininä kovasti rippikoulusta, ja toimi isosena. Hämeenlinnan kirkossa mies on näytellyt Luther! -musiikkinäytelmässä, jossa hän esitti tulisieluisen Martti Lutherin haastanutta Hieronymusta.
— Käyn kirkossa jonkin verran, lähinnä konserteissa. Muistan aina kirkkoon mennessäni ihastella itse rakennusta, josta tulee rauhallinen olo.
Jumalaa koskevat ajatukset liittyvät ”armoon, armollisuuteen ja luottamukseen ylipäätään”.
Pahimpana korona-aikana esiintyjä pyysi jotain merkkiä.
— Minulla oli ahdistava ja tukala tilanne. Katastrofi kosketti meitä kaikkia esiintyjiä, kun monet töistä lykkääntyivät.
Miikka lähti aamulla kävelemään Turuntietä pitkin kotoaan töihin keskustaan.
— Esitin pyynnön tai rukouksen, että jos ikinä joku Voima minua tässä tilanteessa kuulee, niin saisin merkin, jota en voi ohittaa ja jonka varmasti ymmärtäisin.
Kohta vastaan tuli tuntematon mies, joka tervehti ohi kulkiessa: ”Moi, Miikka!” Muukalainen jatkoi, että heidän täytyisi ottaa selfie.
Kysymyksessä oli kaima, pastori Miikka Anttila, joka tunnisti Miikka J:n kuvista. Heidät oli usein sekoitettu vuosien saatossa, postia ja palautteita myöten.
— Tapaus vastasi täysin pyyntöäni merkin saamisesta.
Mitä koet, että sinulle haluttiin sanoa?
— Kyllä sinua kuullaan, Miikka. Et ole yksin maailmassa. Vastaukset ovat jo olemassa, vaikket oli vielä niitä nähnyt. Ei ole olemassa kysymystä, mihin ei olisi vastausta.
