Tommy Hellsten kirjoittaa ja luennoi siitä, mitä hän on itse kokenut ja kohdannut työssään terapeuttina. Ja siitä, mitä hän on itse elänyt. Siksi häntä kuunnellaan.
Kirjailija, terapeutti, teologi ja kouluttaja Tommy Hellsten on pystynyt sanoittamaan ymmärrettävästi ja koskettavasti ihmisenä olemisen kysymyksiä. Kolmekymmentä vuotta sitten Hellsten kirjoitti alkoholistin perheelleen aiheuttamasta häpeästä klassikon asemaan nousseen debyyttinsä Virtahepo olohuoneessa.
Virtahevon jälkeen Hellsten on julkaissut ihmisen sisäiseen kasvuun liittyvistä teemoista parikymmentä teosta. Kirjassa Saat sen mistä luovut (2000) hän kuvailee, kuinka elämän hallinta on harhaa ja kuvitelmaa, ja että tie parempaan elämään kulkee paradoksien kautta.
Samankaltainen paradoksi on myös apostoli Paavalin kuvaus kristityn elämästä Jumalan armon varassa: ”Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Vuonna 2016 ilmestyneessä teoksessa Tähän olen tullut Hellsten kirjoittaa avoimesti uskostaan ja omasta hengellisestä tiestään.
Juuri ilmestyneessä uutuusteoksessaan Enää en pelkää Hellsten pohtii rakkauden voimaa ja läsnäolon ihmettä. Terapeutin mukaan ei ole muuta tilaa, missä ihminen voisi elää ja selviytyä, kuin rakkaus. Rakkaus edellyttää aitoa kohtaamista. Liittymisen ja kohtaamisen vastakohta on pelko.
”Pelko, josta puhun, on perustavaa laatua olevaa turvattomuutta. Rakenteellinen, syvällä olemuksessa oleva elämän pelko on syntynyt yhteyden puutteesta, läsnä olevien vanhempien ikävästä. Se on minuun valettu jo lapsuudessa”, kertoo alkoholistiperheessä kasvanut Hellsten.
Turvattomuuden seurauksena hänen kokemuksensa mukaan on usein pyrkimys suorittaa ja hallita, halu ottaa elämä omiin käsiin sen sijaan, että itse antautuisi elämän käsiin. Tämä vahvuutena näyttäytyvä suojapanssari voi ilmetä esimerkiksi pakonomaisena tarpeena onnistua ja menestyä, omaisuuden keräämisenä, vallanhaluna tai elämysten ja nautinnon metsästämisenä.
Ego ei voi luoda turvaa. Vain rakkaus luo.
”Tällaisen rautaisen egon kehittänyt ihminen ei itse näe omassa tilanteessaan mitään problemaattista. Mutta elämää ei voi hallita, eikä ego voi luoda turvaa. Syvällä sisimmässä oleva pelkotila syvenee vain entisestään, kun ihminen intuitiivisella tasolla tämän kuitenkin tajuaa.”
Pimeys nousee varjostani
Hellsten pitää itsetuntemusta ja -ymmärrystä toimivan ihmissuhteen edellytyksenä. ”En voi nähdä sinua, ellen näe itseäni”, lukee hänen nettisivullaan.
”Kun ei näe varjoaan, heijastaa sen toisten päälle ja pimentää sillä ihmissuhteensa. Turvaton ihminen ei pysty liittymään toiseen, vaan ainoastaan käyttämään toista omiin tarpeisiinsa. Hän näkee vikoja muissa ja kyselee kumppaniltaan, miksi toimit noin tai näin, eikä ymmärrä, että pimeys nouseekin hänestä itsestään. Jos suhteessa molemmat toimivat näin, syntyy krooninen rähinä, joka voi kestää vuosikymmeniä.”
Jos kaikki tapahtuu täysin tiedostamattomasti, kuten kirjailija-terapeutti väittää, miten tästä kierteestä voi sitten vapautua, miten tulla tietoiseksi omasta varjostaan?
”Monesti tarvitaan kärsimystä. Vaikeudet kenties alkavat kammeta ihmistä ulos vankilastaan. Ihminen joutuu nöyrtymään ja alkaa hahmottua tietoinen kysymys: Miksi näin aina tapahtuu?
Todellisuus on spiraalinmuotoinen. Hellsten palaa jatkuvasti samoihin perusasioihin ja -sanoihin. Nöyryys, tietoisuus, liittyminen, rakkaus.
Haluan liittyä sinuun, en käyttää sinua.
”Kun alkaa tiedostaa itseään, näkee itsensä ja toisen erillisenä. Voin sanoa hänelle: Haluan liittyä sinuun, en käyttää sinua. Ja kun sitten vihdoin on elämälle avoin, voi kokea läsnäolon ihmeen ja rakkauden voiman omassa elämässään.”
Uinuvan tietoisuuden herättelijä
Hellstenin mukaan meissä kaikissa on sama tietoisuus elämän ja ihmisyyden perusasioista. Itsestään tietoiseksi haluava voi saada tukea kirjoista ja koulutuksista.
”Jos luennoitsija tai kirjailija puhuu tietoisuudesta käsin, puhuu totta oman kokemuksensa ja elämänsä kautta, kuulijoissa oleva uinuva tietoisuus resonoi.”
Terapeutin kokemuksella Hellsten väittää meidän olevan koko kulttuurin kattavassa unessa. Suurin osa ihmisistä nukkuu – eikä nukkuva tiedä nukkuvansa.
”Kaikki voidaan huonosti, ollaan kateellisia ja katkeria. Mutta tässä ei ole mitään ihmeellistä, sillä se on normi. Se on tiedostamattomuus, jossa massa elää. Valheellinen uni, joka tuntuu todellisuudelta. Kysymyksessä on massiivinen elämän hukkaan heittäminen!”
Luennoijana ja kirjailijana Hellsten on kuin tutkimusmatkailija joka on jatkuvasti liikkeellä. Hän kulkee kysymykset ja ihmettely edellä ja haluaa jakaa ihmisille oivalluksia, joita on löytänyt.
”Sanon usein, että en puhu mitään sellaista, mitä te ette jo tiedä. Unessa olevaa tietoisuutta vain pitää herätellä joskus raskaidenkin kerrosten alta.”
Jaa artikkeli: