Perustuuko kaikki identiteetin rakentaminen vallankäyttöön ja toisen sortamiseen, kuten usein väitetään? Vai onko olemassa identiteetti, joka ei rakennu vertailuun ja toisen alistamiseen ja sortamiseen, vaan itsensä tyhjentämiseen? Identiteetti, joka on samanaikaisesti vahva (vakaumuksellinen) ja nöyrän lempeä? Eikö tällaista identiteettiä juuri tarvita nykypäivänä?
Mitä on elää kristittynä omana aikanamme? Mitä tarkoittaa se, että kirkkona ja kristittyinä meidät on lähetetty todistajiksi? Mitä on Jeesuksen seuraaminen? Näihin pohdintoihin johdattelee Kirkkojen maailmanneuvoston maailmanlähetyksen ja evankelioimisen konferenssissa Tansanian Arushassa 2018 pidettyjen rukoushetkien englanninkielinen aineisto, joka julkaistiin toukokuussa 2019 nimellä Called to Transforming Discipleship. Kirkon lähetystyön keskus on niiden pohjalta laatinut hartausaineiston, joka julkaistaan Kirkkomme Lähetys -lehdessä syksyn 2019 aikana.
Kesareassa oli Cornelius-niminen mies, joka palveli sadanpäällikkönä niin sanotussa Italialaisessa kohortissa. Hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä, niin kuin koko hänen perhekuntansakin, hän antoi runsaasti almuja juutalaisille ja rukoili alati Jumalaa. (Ap. t. 10:1-2)
Meidät on kutsuttu toimimaan Jumalan muuttavan rakkauden uskollisina todistajina ja samanaikaisesti käymään dialogia muihin uskontoihin kuuluvien kanssa. Tämä ei ole helppoa maailmassa, jossa uskonnollisten identiteettien politisointi aiheuttaa usein konflikteja.
Arushan konferenssin aikana kuultua
”Kirkoilla on ainutlaatuinen tilaisuus ja mahdollisuus. Alamme vasta ymmärtää, mitä kaikkea opetuslapseuteen varustautuminen Jumalan lähetystä varten sisältää. Se vaatii, ei pelkästään uskontojen välistä ymmärrystä ja uskonnollista lukutaitoa, vaan myös rohkeutta ja nöyryyttä omaksua risti muihin uskontoihin ja maailmankatsomuksiin kuuluvien lähimmäisteni hyväksi. Se sisältää myös näiden lähimmäisten puolustamista kaikenlaiselta syrjinnältä, kiihkoilulta, rasismilta ja väkivallalta.” Kathryn Mary Lohre
Kysymyksiä pohdittavaksi
- Voitko antaa esimerkkejä tilanteista, joissa uskonnollisten identiteettien politisointi aiheuttaa konfliktia?
- Miten voimme samanaikaisesti uskollisesti todistaa uskostamme ja käydä dialogia muiden uskontojen edustajien kanssa?
- Tunnetko henkilökohtaisesti muiden uskontojen edustajia? Minkälaisia kokemuksia sinulla on heistä ollut?
Omaa pohdiskelua
Elämme maailmassa, yhteiskunnassa ja kirkossa, jossa keskustelukulttuuri on jyrkästi polarisoitunut. Aito vuorovaikutus ja kunnioittava keskustelukulttuuri on yhä harvinaisempaa. Some-maailma mahdollistaa ja jopa kannustaa siihen, että toista näkökulmaa edustavan kanssa ei olla pelkästään eri mieltä, vaan häntä helposti haukutaan ja pilkataan. Valtaa käytetään oman agendan ja asian ajamiseksi siitä huolimatta, miten toista kohdellaan tai miten se rikkoo kirkon tai yhteiskunnan ykseyttä. ”Niitä toisia” joko vältellään, herjataan tai heitä vastaan hyökätään. Miten olemme päätyneet tällaiseen tilanteeseen?
Miten hurskaat ja hyvät ihmiset, olivat he sitten uskonnollisia (”jumalaapelkääviä”), agnostikkoja tai ateisteja, voisivat elää rauhassa, toisiaan kunnioittaen? Mitkä edellytykset mahdollistaisivat tällaisen yhteisen elämän ja aidon, kunnioittavan kohtaamisen?
Perustuuko kaikki identiteetin rakentaminen vallankäyttöön ja toisen sortamiseen, kuten usein väitetään? Vai onko olemassa identiteetti, joka ei rakennu vertailuun ja toisen alistamiseen ja sortamiseen, vaan itsensä tyhjentämiseen? Identiteetti, joka on samanaikaisesti vahva (vakaumuksellinen) ja nöyrän lempeä? Eikö tällaista identiteettiä juuri tarvita nykypäivänä? Eikö tämä juuri kuvaa Herraamme Jeesusta Kristusta, joka ”alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti” (Fil. 2:8). Kun kädet on naulattu auki, kun on täysin haavoittuvainen, silloin puhe on uskottavaa.
Olisiko niin, että kun Kristuksen seuraajina suostumme nöyrtymään ristin juurella, kun suostumme haavoittuvaiseen asemaan, kun aidosti haluamme toisen hyvää, kun ”kätemme on naulattu auki”, emmekä voi puolustautua, vasta silloin todistuksemme evankeliumista on uskottava? Mihin sinä suostut evankeliumin tähden? Miten Kristuksen seuraaminen ja toisten kohtaaminen, elämäsi todistus, vahvistaa tai murentaa evankeliumin uskottavuutta? Jumala antakoon meille jokaiselle tällaisen rohkean, nöyrän ja ristiin juurtuneen identiteetin.
Rukous
Rakastava Jumala, me kiitämme sinua elämän lahjasta, kaikesta sen monimuotoisuudesta ja kauneudesta.
Herra Jeesus Kristus, ristiinnaulittu ja ylösnoussut,
me kiitämme sinua siitä, että tulit etsimään kadotettuja,
vapauttamaan sorretut, parantamaan sairaita ja käännyttämään itsekeskeiset.
Pyhä Henki, me iloitsemme siitä, että vaikutat tässä maailmassa
ja siitä, että sinut on vuodatettu sydämeemme.
Kun elämme hengessä, anna meidän myös vaeltaa hengessä.
Anna meille uskoa ja rohkeutta ottaa ristimme ja seurata Jeesusta –
jotta miestä tulisi oikeudenmukaisuuden ja rauhan pyhiinvaeltajia.
Kansasi siunaukseksi, maailman elämäksi ja nimesi kunniaksi.
Me rukoilemme tätä Kristuksen, meidän Herramme tähden. Aamen.
Jukka Kääriäinen
lähetysteologi