Suomen lähetysneuvosto (SLN) julkaisi marraskuun alkupuolella vuoden 2022 tilaston lähetystyöntekijöistä. Tilasto on kahdella tavalla tärkeä. Se on vertailukelpoinen aiempien vuosien lähetystyöntekijätilastojen kanssa. Se on myös näkökulma 32 jäsenyhteisön kansainväliseen työhön. Pohdin tässä kirjoituksessa tilaston antia ja heikkouksia.
Tilasto suomalaisista
Tilastotiedotteita on SLN:n sivuilla luettavissa vuodesta 2016 lähtien. Itse tilastotaulukoissa tietoja on vuoteen 2010 asti. Tilastojen julkaisun yhteydessä annettavassa tiedotteessa nostetaan joitakin suuntaviivoja ja yksityiskohtia. Keskeinen nosto näkyy jo otsikossa.
- Lähetystyö muuttaa muotoaan (2022)
- Lähetystyön suunnan ja painopisteiden muutokset nähtävissä (2021)
- Lähettimäärä putosi ensimmäisenä koronavuonna, etälähetystyö kasvussa (2020)
- Lähettimäärien hiipuminen pysähtyi (2019)
- Lähettimäärien hiipuminen on haaste yli kirkkokuntarajojen (2018)
- Lähetystyö muuttaa muotoaan (2017)
- Suomesta lähetettyjen lähetystyöntekijöiden määrä laski tasaisesti (2016)
Näistä huomaa sen luonnollisen asian, että painopiste tiedotteissa liittyy suomalaisten lähetystyöntekijöitten määrään. Jo tässä kohtaa on hyvä huomata, ettei Suomesta lähetettyjen työntekijöiden määrä ei korreloi sen kanssa, kuinka paljon työtä tehdään tai mikä on työn vaikuttavuus.
Tilasto noudattaa melko pitkää perinnettä työmuotojaotteluissaan ja siinä, kuka lasketaan lähetystyöntekijäksi. Tilastoon otetaan mukaan henkilöt, jotka ovat tehneet lähetystyötä 31.12. (2022) ja ovat sitoutuneet vähintään 12 kuukauden työkaudeksi. Samoin siihen lasketaan mukaan sellaiset kotimaassa olevat lähetystyöntekijät, jotka palanneet viimeisen 24 kuukauden aikana ja jotka suunnittelevat lähtöä uudelle kaudelle.
Tilastointia selittänee jäsenyhteisöjen kirjo. Vaikka yhteensä vuonna 2022 lähetystyöntekijöitä oli 373, vain 17 järjestöllä 31:stä oli lähetystyöntekijöitä. Näistä seitsemällä lähetystyöntekijöitä oli viisi tai vähemmän. Toisin sanoen pienen järjestön lähetystyöntekijöitten ammattien kirjo ei voikaan olla kovin suuri. Suomen ev.-lut. kirkon sopimusjärjestöjen lähetystyöntekijöitä oli tämän tilaston mukaan yhteensä 152.
Tilastot antavat kyllä tärkeää vertailukelpoista tietoa, mutta varsin suurpiirteisen kuvan siitä, miten kirkon missionaarisuutta toteutetaan maailmanlaajasti ja mikä on paikallisten kumppanien merkitys itse työn vaikuttavuudessa.
Lähetystyöntekijöitten määrä ja seurakunnan hengellisyys
Varsin haastava huomio on se, jossa lähetystyöntekijöitten määrän arvioidaan liittyvän seurakunnan tai kirkon hengellisyyden tilaan. ”Kuitenkin kaiken aikaa laskevat lähettimäärät ovat mielestäni kutsu jokaiselle meille kristitylle pysähtyä kysymään: mitä tämä kertoo omasta ja yhteisöni hengellisestä tilasta.” (Lähettitilasto 2022)
Tämä on aika pitkälle menevä tulkinta, kun samanaikaisesti kuvataan lähetystyön muuttuvaa maisemaa. Lähetystyö on yhä enemmän verkostomaista ja monenkeskistä. Samalla työn vaikuttavuuden ei ajatella riippuvan siitä, kenen toimesta sitä tehdään. Oleellista on osaamisen ja resurssien keskinäinen jakaminen. Tässä monet organisaatiot ja verkostot ovat viime vuosikymmenten aikana tehneet paljon töitä. On mielekästä, ettei verkostossa kaikilla ole vain yhdenlaista osaamista. Itse asiassa verkostomaisuus pakottaa pohtimaan, mikä on oman organisaation tuoma lisäarvo kyseisessä työyhteydessä. Tätä kautta jotkin järjestöistä ovat järjestäneet työtään ja sen painopisteitä varsin tuntuvasti ja löytäneet selkeämmän paikan verkostossa.
Seurakunnan käsitystä lähetystyöstä ja roolia työn toteuttamisessa on silti syytä seurata. Turhan usein keskustelut pyörivät vain rahojen ympärillä. Silloin jää helposti sivuun se, miten kerromme lähetystyön vaikuttavuudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista globaaliin yhteyteen. Loppujen lopuksi kyse on jakamisesta ja yhteisestä todistuksesta. Paavi Franciscus onkin todennut: Jokainen kristitty on lähetystyöntekijä siinä määrin, kuin hän on kohdannut Jumalan rakkauden Kristuksessa Jeesuksessa; emme sano enää olevamme ”opetuslapsia” ja ”lähetystyöntekijöitä”, vaan olemme aina ”lähetysopetuslapsia”. (Evankeliumin ilo, kpl 120) Seurakuntana, yhteisönä, voimme rohkaista jokaista ajattelemaan, että Jumalan missiossa hän on aivan riittävä.
Kumppanit vaikuttavat työn suunnitteluun ja valvontaan
Kumppanikirkot nykyisin esittävät toiveitaan suomalaisten lähetystyöntekijöitten osaamisen suhteen. Emme enää voi ajatella, että me täällä Suomessa päätämme, millaista työtä haluamme tehdä jonkin kumppanikirkon alueella. Siksi neuvottelut ja paikallinen tuntemus ovat oleellinen osa tätä prosessia. Minkäänlainen oman vision ajaminen pakottamalla tai painostamalla ei ole eettisesti oikein. Tämä onkin ehkä se suurin muutos, joka on tapahtunut suomalaisen lähetystyön työtavoissa vuosikymmenten aikana. Tarve kuunnella entistä tarkemmin kumppaneita on jatkuvasti tiedostettava.
Tämä antaa mahdollisuuden myös jonkinlaiseen rentouteen: meidän ei tarvitse eikä meillä ole syytäkään pitää kiinni eurooppalaisesta tehokkuustavoittelusta tai meidän tavoistamme suunnitella ja organisoida työtä. Me saamme jakaa omaa osaamistamme ja kertoa omista kokemuksistamme. Me saamme olla rohkeita kertoessamme omista löydöistämme, oli sitten kyse käytännön työstä, teologiasta tai moraalista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että meidän tapamme olisivat ainoat oikeat eikä ainakaan sitä, että kumppaneittenkin tulisi elää niiden mukaan.
Suomalaisia järjestöjä joka tapauksessa sitoo suomalainen lainsäädäntö. Siksi henkilöstö- ja taloushallintoa hoidetaan kiitettävän hyvin ja sitä myös valvotaan. Erityisen suureen syyniin joutuvat ne, jotka käyttävät työssään valtion kehitysyhteistyövaroja. Silloin sama hanke voi joutua kolmeenkin kertaan tarkastelun alle. Ensin kumppanin toimesta siellä, missä itse työ tapahtuu, sitten kotimaassa ulkoministeriön ja lopulta vielä oman tilintarkastuksen toimesta. Monet seurakunnatkin lukevat järjestön vuosikertomusta varsin tarkasti ja siihen niillä on täysi oikeus. Onhan seurakunnilta tulevat, vapaaehtoisesti kootut varat tärkeä osa järjestöjen omarahoitusosuutta.
Työaloja vai annettuja tehtäviä?
Työalojen suhteen tilastoa voi kiittää siitä, että niitä on jaksettu tilastoida moninaisesti:
seurakunta- ja evankelioimistyö, opetustyö, terveydenhoito- ja sosiaalityö, maa- ja metsätalous, hallinnollinen työ, teknisen alan työ, Raamattu-/kirjallisuustyö, mediatyö, muu työ.
Myös miehet ja naiset on listattu erikseen.
Lista vaikuttaa monipuoliselta ja kuitenkin osin vanhanaikaiselta siksi, että se antaa vaikutelman ruohonjuuritason työstä. Toki lasten opettajina lähetystyöntekijöitä tarvitaan yhä joissain maissa, mutta toisaalta sijoittuisivatko opetustyöläisiksi tässä tilastossa vaikkapa yliopistojen professorit? Raamattutyössäkin on monenlaisia toimijoita. Joillekin raamattutyötä on Raamattujen jakaminen ja opettaminen, toisille kyse on nimenomaan raamatunkäännöstyöstä tai siihen liittyvästä lukutaidon opettamisesta. Samoin terveydenhoito- ja sosiaalityössä on yhä enenevässä määrin erityisasiantuntijoita, joiden tehtävänä on konsultointi ja kouluttaminen perinteisen lääkärin tai sairaanhoitajan työn sijaan. Vai sijoittuisivatko nämä asiantuntijat hallinnon alle? Jos kaikki asiantuntija lasketaan hallinnoijiksi, antaa sekin ehkä väärän mielikuvan siitä, mitä lähetystyöntekijät arjessaan tekevät. Näistä huomioista huolimatta kannattaa tutustua koottuun tilastoon.
2022 | Suomen lähetysneuvosto (lahetysneuvosto.fi)
Suomen lähetysneuvostoa on joka tapauksessa kiittäminen siitä, että se pienillä resursseilla antaa tietoa yhteiseen käyttöön, kokoaa jäsenistöään yhteisten haasteitten äärelle ja pohtii mahdollisuuksia lähetystyön edistämiseksi.
SLN:n sivulla olevassa taulukossa on hieman epätarkkuuksia tai sitten huonosti selitettyjä sarakkeita. Tiedotteen mukaan lähetystyöntekijöitä oli viime vuonna 444. Minä en kuitenkaan löytänyt tilastosta enempää, kuin tuon 373.
Vuonna 1919 perustetun Suomen lähetysneuvosto ry:n (SLN) tarkoituksena on edistää lähetystyötä tekevien yhteisöjen keskinäistä yhteyttä ja lähetysasiaa Suomessa. Vuonna 2022 sillä oli 32 jäsenorganisaatiota.
Jaa artikkeli: