Tänään alkavassa Kirkkomme Lähetyksen kirjoitussarjassa laajennetaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetyksen peruslinjauksen Yhteinen todistus 2023 näkökulmia kirkon missioon. Ensimmäisenä käsittelyssä kirkon missionaarisuus: mihin se perustuu ja mitä se voi tarkoittaa.
Kysymystä ”miksi kirkko on missionaarinen” voi lähestyä kahdesta näkökulmasta. Ensimmäinen näkökulma on lähestyä asiaa kysymällä: millainen on Jumala, jonka toiminnasta on syntynyt kirkko. Kirkkojen maailmanneuvoston uusin lähetysasiakirja Yhdessä kohti elämää: lähetys ja evankelioiminen muuttuvassa maailmassa” (2012) vastaa tähän kysymykseen seuraavasti: ”Lähetys saa alkunsa Kolmiyhteisen Jumalan ytimestä. Kolminaisuutta ylläpitää rakkaus, joka pulppuaa ylitsevuotavana koko luomakuntaan ja kaikkiin ihmisiin. Jumala on lähetyksen Jumala, joka lähetti Poikansa maailmaan ja joka kutsuu koko Jumalan kansaa (Joh. 20:21) ja antaa sille voiman olla toivon yhteisö.”
Tässä on ensimmäinen ja perustavaa laatua oleva syy siihen, miksi kirkko on missionaarinen: Jumala on lähetyksen Jumala, ja kirkon missionaarisuus liittyy ikuisesti olemassa olevaan rakkauteen Kolminaisuuden persoonien välillä. Jumala on rakkaus (1. Joh. 4:8) eikä jumalallinen rakkauden liike pysy eikä pysähdy Kolminaisuuden ”sisällä” vaan ulottuu kirkkoon ja koko luomakuntaan, koko maailmaan. Se on lähetyksen liikettä ja liittyy Pojan ja Hengen lähettämiseen maailmaan. Kirkon missionaarisuus avautuu Jumalan kolminaisuuden kautta.
Lähetyksen liike jatkuu
Näin ollen lähetys on Jumalan lähetys (latinaksi: missio Dei), ja se yhteisö, jonka Jumalan Poika ja Jumalan Henki perustivat maailmaan, ensin opetuslasten joukon ja myöhemmin seurakunnan (ja kirkon) muodossa, on läpeensä missionaarinen. Rakastavan Jumalan lähetyksen liike on jatkunut olennaisena osana kirkon elämää kautta vuosisatojen. Se on saanut erilaisia ilmenemismuotoja matkan varrella, aivan kuten kristinusko ja kristittynä oleminen ja eläminen ovat saaneet erilaisia ulkoisia ilmenemismuotoja.
Jeesuksen opetuslapsijoukko, apostolit ja alkukirkon kristityt voisivat hämmästellä vaikkapa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nykyistä messua ja sen lähetystyön rakenteita, aivan kuten mekin heidän tapaansa viettää jumalanpalvelusta ja kertoa hyvää sanomaa rakastavasta Jumalasta, joka ilmaisee itsensä Jeesuksessa Kristuksessa – jos tällainen siirtyminen aikakaudesta toiseen olisi ylipäätään mahdollista.
Kristityille on kuitenkin kaikkina aikoina ollut yhteistä usko Jumalaan, sen tunnustaminen, että ”Jeesus on Herra”, sekä kaste (Room. 10:9; 1. Kor. 12:3; Ef. 4:5). Ne riittivät alusta alkaen liittämään ihmisen kristittyjen yhteisöön. Mutta harva olisi liittynyt, jollei hän olisi kuullut evankeliumia ja nähnyt ja/tai kokenut kristittyjen rakkautta käytännössä. Apostolinen uskontunnustus ikään kuin sivuaa kirkon missionaarisuutta, mutta Nikean uskontunnustus sitoutuu siihen täysin, kun se painottaa kirkon olevan ”yksi, pyhä, yhteinen ja apostolinen”. Kirkon ykseys ja missionaarisuus kietoutuvat yhteen tässä uskontunnustuksessa.
Entä lähetyksen yhteisö?
Kysymystä ”miksi kirkko on missionaarinen” voi lähestyä myös toisesta näkökulmasta. Tämä näkökulma on lähestyä asiaa kysymällä: millaisia ovat ihmiset, jotka muodostavat kirkon (tai seurakunnan)? Eli millaisia, tai keitä, ovat kristityt? Yllä todettiin, että siihen liittyvät usko ja kaste. ”Joka sen [evankeliumin] uskoo ja saa kasteen, on pelastuva.” (Mark. 16:16).
Opetuslapseus eli Jeesuksen seuraaminen on ollut lähes kaikissa ekumeenisessa liikkeessä mukana olevissa kirkoissa ajankohtainen korostus tai keskeinen teema viimeisten 10–15 vuoden aikana ja on sitä yhä. Kirkkojen maailmanneuvoston viimeisin maailmanlähetyksen ja evankelioimisen konferenssi pidettiin Arushassa, Tansaniassa, 2018. Konferenssin merkittävimpiä saavutuksia oli lyhyen (n. 2,5 sivua) mutta sitäkin vaikuttavamman asiakirjan laatiminen lähetyksen ja opetuslapseuden välisestä suhteesta, Arusha Call to Discipleship (Hengessä eläen: kutsu muuttavaan opetuslapseuteen). Asiakirjassa todetaan: ”Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina sekä yksilöinä, että yhteisöinä: Meidät on kutsuttu kasteen kautta muuttuvaan ja muuttavaan opetuslapseuteen, Kristus-keskeiseen elämäntapaan maailmassa, jossa monet ihmiset kohtaavat epätoivoa, torjuntaa, yksinäisyyttä ja arvottomuutta.” Juuri kasteen kautta jokainen kristitty on kutsuttu opetuslapseuteen, jota sanotaan ”Kristus-keskeiseksi elämäntavaksi”.
Dietrich Bonhoeffer (k. 1945) on todennut kirjassaan ”Kutsu seuraamiseen” (1965; alkuteos Nachfolge 1937) seuraavasti: ”Kristinusko ilman elävää Jeesusta Kristusta jää pakostakin kristinuskoksi ilman seuraamista, ja kristinusko ilman seuraamista on aina kristinuskoa ilman Jeesusta Kristusta; se on aatetta tai myyttiä. Kristinusko, jossa on vain Isä Jumala, mutta ei Kristusta elävänä Poikana, tekee seuraamisen suorastaan mahdottomaksi.” Elävän Jeesuksen Kristuksen seuraaminen mahdollistaa ”kaikkeen maailmaan” menemisen ja Kristuksesta todistamisen ”Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.” (Ap. t. 1:8). Evankeliumin hyvä sanoma kuuluu kaikille.
Opetuslapseus eli Jeesuksen kutsuun vastaaminen ja hänen seuraamisensa (esim. Matt. 4:19, 8:22, 9:9, 16:24; Mark. 1:17, 2:14, 8:34, Luuk. 5:27–28, 9:23, Joh. 1:43, 21:19) liittyvät näin ollen aina lähetykseen, eli tuohon suureen Jumalan rakkauden liikkeeseen, joka haluaa osallistaa jokaisen ja saattaa jokaisen tuntemaan Jumalan, joka on rakkaus. Siksi Jeesuksen seuraajat niin tänään kuin 2000 vuotta sitten ovat aina “lähetysopetuslapsia” (David J. Bosch, Transforming Mission, 1991; paavi Franciscus, Evangelii gaudium, 2013). Jeesuksen opetuslapset saavat ottaa osaa Jumalan lähetykseen maailmassa. Missionaarinen kirkko on Jeesuksen missionaaristen seuraajien yhteisö.
Kirjoitus avaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetyksen peruslinjauksen Yhteinen todistus 2023 ensimmäistä osiota nimeltään Missionaarisuus – kirkon perustehtävä, joka kuuluu näin:
Jaa artikkeli:Kirkon perustehtävä eli missio on julistaa Jeesusta Kristusta maailman pelastajana ja edistää Jumalan valtakunnan toteutumista. Kirkko on olemassa, koska sillä on tämä tehtävä. Kirkon tulevaisuus on sidottu tämän tehtävän toteuttamiseen. Kirkko julistaa ainutlaatuista evankeliumia Kristuksesta aina ja kaikkialla. Kirkko ja kaikki kristityt ovat Jumalan lähetyksen (Missio Dei) palveluksessa (Matt. 28:18–20; Luuk. 4:16–22; Joh. 20:21; 2. Kor.5:18–20; 2. Kor. 6:1). Missionaarisuus ohjaa kaikkea kirkon ja seurakuntien elämää ja toimintaa.