Kirkon ja lähetyksen välisiä suhteita on protestanttisten kirkkojen piirissä mietitty ja järjestelty 1600-luvulta lähtien. Järjestelyt ovat jatkuneet 1900-luvulla ekumeenisen liikkeen antaessa oman lisänsä, kun samalla ymmärrettiin, että kirkko on olemukseltaan missionaarinen. Suomessa kirkon ja lähetyksen suhteita on erityisellä tavalla käsitelty 1900-luvun jälkimmäisellä puolella ja 2000-luvun alkupuolella. Suomen ev.-lut. kirkon lähetyksen peruslinjaus ja perussopimus kirkon ja lähetystyötä ja kansainvälistä diakoniaa tekevien järjestöjen välillä on yksi osa tässä pitkässä jatkumossa.
Yhdessä valmisteltu kansainvälisin vaikuttein
Piispainkokous hyväksyi lokakuussa 2022 kirkon lähetystä ohjaavan asiakirjan Yhteinen todistus 2023, jonka Kirkon lähetystyön keskus yhdessä kirkon lähetystyön toimikunnan kanssa oli valmistellut. Kirkon lähetyksen peruslinjaus ei syntynyt tyhjiössä, vaan sillä on ollut 2000-luvulla jo kaksi edeltäjää suomalaisessa kontekstissa. Myös kansainvälisiä esikuvia löytyy runsaasti, luterilaisia ja ei-luterilaisia.
Asiakirjan tarkoitus on antaa teologinen perusta seurakuntien, hiippakuntien ja järjestöjen toteuttamalle lähetys- ja evankelioimistyölle lähellä ja kaukana ja tarjota tältä perustalta toimintaperiaatteita. Kirkko ymmärretään asiakirjassa yhtä aikaa paikalliseksi ja maailmanlaajaksi, näkyväksi instituutioksi ja näkymättömäksi todellisuudeksi.
Teologiaa ja toimintaperiaatteita
Kirkon missionaarisuudesta sen perustehtävänä vallitsee nykyisin teologisesti suuri yksimielisyys maailman eri kirkkojen välillä. Merkittävin huomio asiakirjan teologisessa alkuosassa on sen kiinnittyminen ennen kaikkea ekumeeniseen lähetysteologiaan (Kirkkojen maailmanneuvoston linjaukset).
Ketään, joka on hiemankin perehtynyt lähetyksen historiaan, ei yllätä se, että lähetys ymmärretään asiakirjassa todistukseksi, palveluksi ja ykseydeksi. Jeesuksen elämä tarjoaa kristityille esimerkin julistuksesta ja palvelusta, jotka ovat johtaneet ja johtavat Jeesuksen seuraajat, opetuslapset, yhteen. Kristuksen kirkko on yksi. Myös uudempi lähetysteologinen korostus, vaikuttaminen yhteisen hyvän edistämiseksi, nostetaan asiakirjassa esiin. Lähetys todetaan kaikkien kristittyjen osallistumisena kokonaisvaltaisesti Jumalan antaman tehtävän toteuttamiseen.
Teologian lisäksi asiakirjan loppupuolella esitellään toimintaperiaatteita. Ne osittain kertaavat aiemmin esitettyä teologista perustaa. Kirkon perustehtävä on julistaa Jeesusta Kristusta maailman pelastajana ja edistää Jumalan valtakuntaa. Seurakuntien ja lähetysjärjestöjen kumppanuus ja yhteistyö nostetaan korostetusti esiin. Ulkomaisessa toiminnassa todetaan lähetystyön ekumeenisuus ja todetaan yhteistyön ensisijaisuus Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkkojen kanssa sellaisissa maissa, joissa on useita luterilaisia kirkkoja.
Suomalainen luterilainen lähetysasiakirja tuo esiin omat paikalliset erityiskorostukset, jotka voivat olla kansainvälisille kumppaneille vaikeita ymmärtää. Erityisesti suomalaista tilannetta heijastelee asiakirjassa se, että siinä mainitaan lähetystyön yhteydessä kirkolliskokouksen päätös vuodelta 1986, jonka mukaan pappisvirkaan voidaan vihkiä sekä miehiä että naisia. Samalla todetaan, että kirkon sisällä on erilaisia virkateologisia näkemyksiä ja että piispainkokouksen tehtävänä on seurata tuon päätöksen toteuttamista sekä ryhtyä toimenpiteisiin, jos ongelmia ilmenee. ”Seurakuntien ja lähetysjärjestöjen yhteistyössä lähetysjärjestöt noudattavat kirkolliskokouksen päätöstä Pappisviran avaaminen naisille (11/1986, §34).”
Saman kohdan lopussa viitataan myös kansainvälisen tilanteen virkateologiseen moninaisuuteen: ”Kirkon sopimusjärjestöt kunnioittavat kumppanikirkkojen virkaratkaisuja ja sisäistä keskustelua, eivätkä saa aiheuttaa toiminnallaan haittaa.”
Perussopimus: sovittuja oikeuksia ja velvollisuuksia
Linjauksen toinen kappale toteaa: ”Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetyksen perussopimuksen ja kansainvälisen diakonian perussopimuksen allekirjoittaneet sopimusjärjestöt sitoutuvat sopimuksensa mukaisesti piispainkokouksen hyväksymään lähetyksen peruslinjaukseen ja sen toimintaperiaatteisiin.”
Sopimusjärjestöt ovat:
- Evankelinen Lähetysyhdistys – ELY (vuodesta 2022 kirkon lähetysjärjestö)
- Lähetysyhdistys Kylväjä,
- Medialähetys Sanansaattajat
- Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys
- Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys
- Suomen Lähetysseura, Suomen Pipliaseura (ekumeeninen järjestö)
- Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland
- ja kansainvälisen diakonian tehtävää toteuttava Kirkon Ulkomaanapu.
Perussopimus liittyy sopimuskäytäntöön, joka aloitettiin vuonna 2013. Kirkolliskokouksen hyväksymät kirkon lähetysjärjestöt, jotka edellä on mainittu, samoin kuin Kirkon Ulkomaanapu, solmivat sopimuksen Kirkkohallituksen kanssa, jossa ne sitoutuvat kirkon lähetyksen peruslinjaukseen Yhteinen todistus 2023 (poikkeuksena Kirkon Ulkomaanavun hieman erilainen sopimus). Sopimus ei muuta sopimusjärjestöjen yksityisoikeudellista asemaa.
Kirkko käy vuosittain ns. ohjauskeskustelun jokaisen sopimusjärjestön kanssa, jota varten järjestöjen toiminta- ja/tai vuosikertomukset käydään läpi. Keskusteluissa nostetaan esiin myös ajankohtaisia aiheita liittyen kirkon lähetyksen peruslinjaukseen sekä järjestöjen toimintaan ja strategiaan. Näistä keskusteluista laaditaan muistiot, jotka esitellään piispainkokoukselle, joka seuraa vuosittain lähetyksen perussopimuksen toteutumista. Kirkkohallituksen täysistunto seuraa vastaavasti Kirkon Ulkomaanavun allekirjoittaman kansainvälisen diakonian sopimuksen toteutumista vuosittain.
Perussopimuksessa todetaan, että ”kirkon lähetystyö perustuu Raamattuun ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustukseen.” Kirkko myös sitoutuu kohtelemaan kaikkia perussopimuksen solmineita lähetysjärjestöjään yhdenvertaisin perustein.
Perussopimuksen allekirjoittaneille järjestöille on mahdollista saada seurakunnilta kolehtivaroja ja talousarviomäärärahoja sekä vapaaehtoista kannatusta seurakuntien kautta. Samalla sopimusjärjestöt sitoutuvat yhteistyössä seurakuntien, hiippakuntien ja Kirkon lähetystyön keskuksen kanssa kirkon lähetystehtävän toteuttamiseen niin ulkomailla kuin kotimaassa.
Sopimukset on solmittu viideksi vuodeksi kerrallaan. Ensimmäiset vuoden 2013 sopimukset uusittiin vuonna 2018, ja kesällä 2023 astuu voimaan kolmas viisivuotiskausi vuoteen 2028 asti. Sopimuskausi 2023–2028 on erityisen mielenkiintoinen siksi, että kirkon kansainväliset lähetyskumppanuusneuvottelut järjestetään vuonna 2024. Kokoukseen kutsutaan kirkon sopimusjärjestöjen yhteistyökirkkojen ja -kumppanien edustajia.
Yhteinen todistus 2023 -sarjassa aiemmin ilmestyneet:
Miksi kirkko on missionaarinen?
Lähetyksen profeetallisuus
Ei mitään niin paikallista ettei se olisi globaalia
Yhteinen todistus ja kumppanuus