Lausannen liike on nimitys herätyskristillisten järjestöjen, kirkkojen ja verkostojen muodostamalle globaalille evankelioimista korostavalle liikkeelle. Se täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja Risto Jukko osallistui liikkeen neljänteen ja samalla juhlakongressiin Soulissa syyskuussa. Jukko kertoo tässä kongressin annista.
Juhlakongressissa katsottiin eteenpäin
Lausannen liike (ks. Lausannen liike ja ekumeeninen liike – Lehteri) järjesti neljännen kansainvälisen evankelioimisen maailmankongressin syyskuussa 2024 Soulissa (Incheonissa), Etelä-Koreassa. Juuri ennen Soulin kokouksen avausta 22.9.2024 julkistettiin neljäs Lausannen liikkeen perusasiakirja, ”The Seoul Statement” (The Seoul Statement – Lausanne Movement). Muutama kuukausi aiemmin Lausannen liike oli julkaissut myös maailmanlähetyksen nykytilaa koskevan raporttikirjan nimeltä ”State of the Great Commission” (Lausanne Movement).
Soulin kongressi kokosi paikan päälle yli 5000 osanottajaa yli 200 maasta. Sen teemana oli ”Let the Church Declare and Display Christ Together” (“Julistakoon kirkko Kristusta ja tehköön hänet näkyväksi”). Suomesta paikalla oli 15 osallistujaa.
Kongressin aikana vietettiin Lausannen liikkeen 50-vuotissyntymäpäivää (1974–2024). Pääpuheen piti jälleen Michael Oh, jonka mukaan Lausannen liike on uudistunut ja kutsui ”raamatulliseen uskoon ja strategiseen yhteistyöhön digitaalisessa maailmassa.” Strateginen yhteistyö perustuu kolmeen tekijään: opetuslapseuttamiseen, opetuslapsena kasvamiseen ja digitaalisiin välineisiin (“disciple-making, disciple-maturing & digital tools”). Digitaalisten välineiden käytöstä toimi esimerkkinä se, että Soulin kokouksessa ei ollut mitään materiaalia paperisena tarjolla vaan kaikki asiakirjat, yhteydenpito ja tiedonvälitys hoidettiin sähköisen kokousalustan kautta.
Me tarvitsemme toisiamme
Aamupäivisin yleisistunnoissa kuultiin temaattisia esityksiä ja keskusteltiin pöytäkunnittain kyseisten esitysten teemoista Apostolien teoista nostettujen raamatunkohtien pohjalta. Iltapäivisin jakauduttiin 25 erilaiseen työpajaan, joissa etsittiin yhteistyön näkökulmasta vastauksia Lausannen liikkeen tunnistamiin tämänhetkisiin ”aukkoihin” tai ”vajeisiin” maailmanlähetyksessä ja lähetyskäskyn toteuttamisessa. Ryhmien työskentelyn ympärille perustettiin virtuaalinen alusta, jolle koottiin työpajojen ryhmät ja niiden tulokset. Yhtenä iltapäivänä pohdittiin myös kokonaisvaltaisen lähetyksen käsitettä. Iltatilaisuudet jatkoivat päivän teeman käsittelyä puheilla, rukouksella, musiikilla ja videoesityksillä.
Avajaistilanteessa Lausannen liikkeen johtaja Michael Oh peräänkuulutti kristittyjen yhteistyötä. Hänen mukaansa neljä vaarallisinta sanaa kristittyjen keskuudessa ovat: ”minä-en-tarvitse-sinua”. Toinen painotus Oh’n puheessa oli ”tavallisten kristittyjen” osuus lähetystyössä: 99 % maailman kristityistä ei ole kirkon, seurakunnan tai kristillisen järjestön palkkaamia työntekijöitä vaan tavallisissa maallisissa töissä olevia kristittyjä. Päivittäin kokoontui työelämäverkosto, jossa käsiteltiin tätä keskeistä aihetta. Avajaistilanne esitettiin myös Korean televisiossa suorana lähetyksenä.
Yhden illan teemana oli (Etelä-)Korean (protestanttinen) kristillisyys, jonka historia 1880-luvulta tähän päivään asti tuotiin esiin monipuolisesti korkealuokkaisten esitysten, videoiden ja musiikin välityksellä. Korean kirkot ovat tällä hetkellä monien kysymysten edessä. Niemimaan jakautuminen on kirkoille edelleen avoin haava (Pohjois-Koreassa elää arvioiden mukaan n. 50 000–70 000 kristittyä), samoin Korean protestanttisen kristillisyyden kasvun taittuminen ja kääntyminen laskuun 2000-luvulla pakottaa kirkot miettimään vakavasti omaa tilaansa, suunnanmuutoksen tarpeellisuutta ja uusia avauksia missionaarisina kirkkoina.
Toisen illan teemana oli sovinto, jonka lähtökohtana pidettiin muutosta ja siirtymistä totuuden omistamisesta totuuden etsimiseen, jolloin aiemmin vihollisena nähty ihminen aletaan nähdä (jälleen) ihmisenä eikä vain vastustajana. Rauha ilman oikeudenmukaisuutta on ontto käsite. Rauhan rakentaminen on vaikeaa ja sillä on oma hintansa.
Läsnä koko maailma – miten eteenpäin?
Pohjoisamerikkalaisen evankelikaalisen protestanttisuuden hallitsevuus näkyi kokouksessa monin tavoin, mm. musiikissa ja kielenkäytössä. Maailmankongressin osanottajista n. 25 % tuli USA:sta. Osanottajien joukko oli kaiken kaikkiaan sekä kansallisuuksiltaan että kirkkotaustoiltaan hyvin kirjava. Esimerkiksi oman pöytäkuntani muut ihmiset tulivat Jamaikasta, USA/Brasiliasta, Norsunluurannikko/Kamerunista ja Norjasta (ei-luterilainen), kaikki eri kirkoista.
Lausannen liike tuntuu liikahtaneen kohti ekumeenista maailmaa, kun ”the Seoul Statement” viittaa sekä Apostolisen uskontunnustuksen mainintaan ”pyhäin yhteytenä” että Nikean uskontunnustukseen ja sen määritelmään kirkosta ”yhtenä, pyhänä, yhteisenä ja apostolisena” yhteisönä. Tekstissä mainitaan myös ”sana ja sakramentti”, samoin puhutaan kasteesta ja ehtoollisesta. Päätösehtoollisessa käytettiin Apostolista uskontunnustusta ja Isä meidän -rukousta. Toisaalta tervehdyspuheita ei kuultu esimerkiksi Kirkkojen maailmanneuvostolta tai roomalaiskatoliselta kirkolta tai ortodoksiselta kristillisyydeltä.
Nähtäväksi jää, kuinka kirkot, järjestöt ja verkostot jalkauttavat Soulin kokouksen materiaaleja tulevina vuosina. Suomessa Lausannen liikettä edustaa Suomen evankelinen allianssi.
Jaa artikkeli: