Etiopia on ilon, hymyjen, naurun ja kauneuden maa. Vaikka se on yksi maailman köyhimmistä maista, siellä iloitaan pienistäkin asioista. ”Tämä aika Suomessa tuli minulle yllättäen ja valmistautumatta”, toteaa Maria Karjalainen. Hän on erikoistunut vastasyntyneiden sairauksien hoitoon ja on työskennellyt Etiopiassa vuodesta 2017.
Missä tunnelmissa olet palannut Suomeen koronapandemian takia?
Tämä aika Suomessa tuli minulle yllättäen ja valmistautumatta. Tulin Suomeen pikaiselle lomalle maaliskuun alussa tarkoituksenani palata reilun viikon jälkeen takaisin Etiopiaan. Tilanne Suomessa ja maailmalla muuttui kuitenkin hyvin nopeasti, enkä enää päässytkään palaamaan Etiopiaan loman päätteeksi. Vielä ei ole tiedossa, milloin paluu takaisin kentälle onnistuu.
Minkälainen tilanne oli kentällä, kun lähditte? Minkälaisissa tunnelmissa hyvästelit paikalliset yhteistyökumppanit ja työtoverit?
Maaliskuun ensimmäisinä päivinä oli vasta tullut uutisia eri puolilta maailmaa, mutta yhtään koronavirustapausta ei siihen mennessä ollut todettu Afrikassa. Myöskään lentokentillä koronaviruspandemian olemassaoloa ei juuri huomannut. Hyvästit jäivät vajaiksi, sillä oletin palaavani jo aivan pian takaisin ja tapaavani kaikki uudelleen.
Mitä teet Suomen jaksosi aikana?
Lääkärinä lähetyssairaalassa olen ollut töissä välillä yötä päivää ja seitsemänä päivänä viikossa. Aloitin siis Suomen aikani lepäämällä tiiviin työjakson jälkeen. Siihen olikin erityisen mukava tilaisuus, sillä olen viettänyt aikaani siskoni kodissa ja saanut lepäillä hänen muutaman kuukauden ikäinen tyttärensä sylissäni. Sen jälkeen olen ehtinyt tehdä monenlaista viestintää. Olen viimein päässyt myös tarttumaan uusien hoitokäytäntöjen ja ohjeistusten laatimiseen sairaalalle, mitä en ole ehtinyt päivystysvuorojen ohessa Etiopiassa tehdä. Valmiuslain tultua voimaan pohdin, määrätäänkö minut sen perusteella töihin Suomessa. Niin ei ole käynyt, mutta kenties kuitenkin käyn lyhyesti entisellä työpaikallani työskentelemässä pitääkseni osaamistani ajan tasalla.
Mitä ilonaiheita sinulla on tällä hetkellä? Mitä murheita tai huolia?
Iloitsen siitä, että kaiken tämän yllätyksellisyyden ja muutosten keskellä minulla on ollut rauha. Jumala on näyttänyt, että hänellä on tämä kaikki hallussaan ja hän on järjestänyt kaiken juuri niin kuin minulle on ollut hyväksi. Iloitsen myös upeasta tilaisuudesta saada viettää aikaa siskoni kanssa ja tutustua hänen tyttäreensä. Kannan huolta Etiopian tilanteesta ja siitä, saavatko sairastuvat kunnollista apua. Afrikan maissa vaikean koronavirustaudin saamisen riskiä lisääviä ongelmia on paljon enemmän kuin länsimaissa. Samaan aikaan koronaviruspandemian vuoksi määrätyt rajoitukset hankaloittavat ihmisten elämää ja esimerkiksi ruoan hankkimista. Normaalitilanteessakin lääkkeet, lisähappi ja monet muut asiat loppuvat sairaaloissa kesken, joten kuinka noissa maissa käykään, jos koronavirusepidemia iskee ankarasti.
Miten järjestönne on hoitanut kotiuttamisenne?
Kansanlähetyksessä jokaisen ulkomaantyöntekijän tilannetta on mietitty yksilöllisesti. Osa on kotiutettu nopeasti. Osa on jäänyt lähetyskentälle lentojen loppumisten myötä. Moni on kuitenkin jäänyt ihan sovitusti ja suunnitellusti ulkomaille, kun kyseessä on ollut terve ihminen ja maa, jossa terveydenhuolto on hyvällä tasolla. Minua helpotti se, ettei tarvinnut itse miettiä, missä vietän tämän erikoisen korona-ajan vaan työnantaja totesi selkeästi, ettei tässä tilanteessa ole mahdollista palata kentälle. Jos olisin ollut tätä pohtimassa Etiopiassa, olisin todennäköisesti kokenut, että lääkärinä minun kuuluu jäädä auttamaan. Jumala kuitenkin suunnitteli toisin.
Miten koronapandemia on jo, tai tulee, mielestäsi muuttamaan lähetystyötä?
En osaa vielä sanoa, miten pandemia tulee muuttamaan lähetystyötä. Se on selvää, että aineellisen avun tarve tulee olemaan tavallista suurempi. Toivon myös, että nykytilanteen aiheuttama digitaalisen viestinnän lisääntyminen lisää lähettäjien ja lähetystyöntekijöiden välistä yhteydenpitoa ja yhteistyötä lähettävien seurakuntien kanssa.
Onko jokin Raamatunkohta ollut sinulle erityisen merkityksellinen koronapandemian aikana? Mikä, ja miksi?
Ollessani lentokoneessa Etiopiasta lähtiessäni, luin meneillään ollutta Raamatun lukusuunnitelmaani. Juuri tuona hetkenä Raamatun kohtana oli psalmi 91, jossa puhutaan Jumalan varjeluksesta ja siitä, kuinka minun ei tarvitse pelätä ruttoa yöllä eikä päivällä liikkuvaa kulkutautia. Nyt, kun koko maailma on elänyt poikkeuksellista aikaa ja moni on kärsinyt siitä, ettei voi tavata läheisiään, on tuntunut myös, että Saarnaajan kirjan 3. luku puhuu tästä ajasta ja voi lohduttaa monia. Siinä muun muassa sanotaan, että läheisistä erossa olemisellakin on aikansa. Jumala tietää tämänkin ajan ja saamme luottaa häneen.
Mitä olet oppinut Jumalasta kuluneen puolen vuoden aikana?
Vielä Etiopiassa ollessani sain nähdä, kuinka täsmälleen Jumalan suunnittelemalla paikalla olen saanut olla. Hän oli valmistellut minua juuri tuota sairaalaa varten ja sairaalassa oli odotettu juuri minua. Niin Etiopiassa kuin Suomessa olen tämän viimeisen puolen vuoden aikana saanut moneen kertaan kokea, kuinka Jumala johdattaa ja järjestää pienimpiäkin yksityiskohtia. Esimerkiksi useasti töissä menin osastolleni jonkin mitättömän pienen asian takia tai minut soitettiin jonkin ns. tarpeettoman asian takia sinne. Usein miten saavuinkin paikalle juuri, kun oli ilmaantunut vakava hätätilanne, johon tarvittiin välittömästi apuani. Jumala on siis monin tavoin näyttänyt, kuinka selkeästi hän voi johdattaa ja järjestää kaikki asiat.
Minkä viestin haluaisit antaa niille, jotka harkitsevat lähetystyöhön lähtemistä mutta ovat huolissaan koronapandemian takia?
Olen viime viikkoina iloinnut siitä, että olen saanut kuulla uusista lähtijöistä. Niin meidän elämämme kuin koronapandemiakin on Jumalalla tiedossa ja hänen käsissään. Meidän tarvitsee vain kysellä ja Jumala haluaa vastata! Elämäni varrella ratkaisuja juuri tautien ja turvallisuuden kannalta miettiessä, ovat Jumalan vastaukset ja vahvistukset tuntuneet erityisen selkeiltä. Samaa olen kuullut muiltakin. Esimerkiksi, kun itse olen miettinyt, miten joku on töissä vaaralliselta tuntuvassa paikassa, tuo ihminen on kertonut, kuinka selkeän lupauksen ja sanan Jumala on antanut juuri hänelle juuri tuolle paikalle lähtemiseen. Tämän maailmassa vallitsevan poikkeuksellisen tilanteen takia on tarve myös evankeliumille ja Jumalan rakkaudelle ja rohkaisulle entistä suurempi. Siten on jokaisen kristityn ja seurakunnan tärkeää jatkaa lähetystyön ja -järjestöjen tukemista, vaikka oma arkikin kenties tuntuu aiempaa haastavammalta.
Mikä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon viesti tulisi olla korona-aikana?
“Älä pelkää.” Meidän tulisi voida rohkaista ihmisiä etsimään vastauksia ja lohdutuksia Raamatun sanasta. Sieltä löydämme Jeesuksen ja sen todellisen toivo, joka yltää kuolemankin yli.
Mitä muuta haluaisit jakaa?
Toivon ja rukoilen, että moni löytäisi tämän ajan keskellä henkilökohtaisen suhteen pelastajaamme Jeesukseen. Toivon, että moni Jeesuksen jo tunteva voisi kokea, mitä on elää vielä syvemmin Hänen yhteydessään myös arjen keskellä.
Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys on työskennellyt runsaat 50 vuotta Etiopiassa, Etiopian evankelisen Mekane Yesus -kirkon kumppanina. Maria Karjalainen on työskennellyt maassa vuodesta 2017. Häntä haastatteli Kirkon lähetystyön keskuksen lähetysteologi Jukka Kääräinen.
