”Luterilaisen maailmanliiton piirissä on puhuttu joidenkin vuosien ajan siitä, kuinka saman yhteisön jäseninä olemme yhtä aikaa vastuullisia sekä omassa lähiympäristössämme että koko maailmassa. Tällä on tarkoitettu sitä, että kristittynä elämme aidosti omassa lähiympäristössämme mutta emme koskaan erillisinä niistä, jotka ovat meistä maantieteellisesti tai kulttuurisesti kauempana”, pohtii dosentti Minna Hietamäki. Hän aloitti työnsä Kirkon lähetystyön keskuksen lähetysteologian asiantuntijana elokuussa 2021.
Kirkon lähetystyön keskuksen lähetysteologian asiantuntijan tehtävässä aloitti elokuussa dosentti Minna Hietamäki. Kirkkomme Lähetys kysyi hänen mietteitään kirkon lähetystehtävästä.
Kuka olet ja mistä tulet, Minna Hietamäki?
Olen paljasjalkainen helsinkiläinen opettaja ja teologi.
Asuin lapsuuttani ja nuoruuttani pitkään Haagassa, josta päädyin ulkomaanvuosien jälkeen itäiseen kantakaupunkiin. Koronavuosi innoitti monen muun tapaan muuttamaan väljempiin oloihin ja tällä hetkellä asun Koillis-Helsingin peltomaisemissa. Olen asunut joitakin vuosia myös Belgiassa, jossa tein väitöskirjaani Leuvenin katolisessa yliopistossa sekä Uppsalassa Ruotsissa, kun olin Ruotsin kirkon palveluksessa.
Mikä sai sinut kiinnostumaan työstä Kirkon lähetystyön keskuksessa?
Kirkon kansainvälinen ulottuvuus on ollut keskeinen osa kristinuskon ymmärrystäni nuoruudesta asti. Oma seurakuntani järjesti yhteisiä rippikouluja virolaisen ystävyysseurakunnan kanssa ja nuoret matkustivat vuosittain maata pitkin laivalla ja bussilla Taizén ekumeeniseen yhteisöön pääsiäisen viettoon. Seurakunta on minulle merkinnyt lähtökohtaisesti liikkeellä olemista, kohtaamista, oppimista, yhteistä jumalanpalvelusta ja rohkeutta.
Opiskeluaikana toimin Suomen ekumeenisen neuvoston piirissä järjestämällä Kansainvälisen ja ekumeenisen toiminnan koulutusohjelmaa (Ketko), jossa tutustuimme kristinuskon moninaisuuteen ja harjoittelimme erilaisia kansainvälisen kohtaamisen taitoja. Työelämässäni olen toiminut paitsi Helsingin yliopistossa myös Kirkon ulkomaanavussa sekä Ruotsin kirkon kansainvälisen työn puolella. Olen tällä hetkellä myös toista kautta Luterilaisen maailmanliiton neuvoston jäsen. Lähetysteologian asiantuntijan tehtävässä saan edistää ajatusta kirkosta globaalina, erilaiset raja-aidat ylittävänä yhteisönä. Saan työssäni käyttää laajasti erilaista osaamistani aina tutkimuksesta kouluttamiseen ja erilaisten materiaalien tuottamiseen.
Globaalin kirkon kysymykset ovat määritelleet koko työuraasi. Mitä tarkoittaa, että kirkko on globaali yhteisö?
Luterilaisen maailmanliiton piirissä on puhuttu joidenkin vuosien ajan siitä, kuinka saman yhteisön jäseninä olemme yhtä aikaa vastuullisia sekä omassa lähiympäristössämme että koko maailmassa. Tällä on tarkoitettu sitä, että kristittynä elämme aidosti omassa lähiympäristössämme mutta emme koskaan erillisinä niistä, jotka ovat meistä maantieteellisesti tai kulttuurisesti kauempana. Tunnistamme, että samantyyppisten ihmisten ympäristössä saamme helpommin vahvistusta itsellemme tärkeille näkökulmille, mutta olemme silti aina osa suurempaa ja moniulotteisempaa yhteisöä.
Minulle tällainen globaali katsantokanta tarkoittaa yhtäältä sitä, että kenenkään ei pitäisi esittää oman lähiympäristönsä tapaa elää kristittynä ainoana oikeana tapana. Samalla jokaisen pitäisi voida löytää sellainen lähiympäristö, jossa evankeliumi tulee todeksi. Globaalina yhteisönä kirkko on kirjava, jännitteinen, toisiltaan oppiva ja elävä yhteisö.
Miten kuvaisit kirkon lähetystehtävää?
Minusta kirkon uudessa Ovet auki strategiassa on hyvä kuvaus kirkon lähetystehtävästä: ”on lähdettävä liikkeelle julistamaan ja palvelemaan.” Lähetystehtävästä puhuttaessa ajattelemme usein ensimmäisenä ulkomaille lähetettyjä työntekijöitä. On hyvä, että kirkolla on erityiskoulutuksen saaneita ihmisiä, jotka voivat palvella lähetettyinä kumppanien kanssa eri puolella maailmaa. Lähetystehtävä ei ole kuitenkaan vain tai edes ensisijaisesti lähetystyöntekijän ammattiin kuuluva tehtävä. Se on kutsu jokaiselle kristitylle.
Suomessa luterilaisella kirkolla on vielä paljon työntekijöitä, joiden ammattiosaaminen ilmentää jollain erityisellä tavalla tehtävää ”lähteä liikkeelle julistamaan ja palvelemaan”. Ehkä me tarvitsemme laajempaa ymmärrystä siitä, mitä ”julistaminen ja palvelu” ovat. Emme voi ajatella niin, että kirkon lähetystehtävä toteutuu vain erilaisten kirkollisten ammattipätevyyksien kautta. Samalla ajattelen, että myös lähetyksen erityisosaamista on syytä jatkuvasti kehittää. Kirkon missionaarisuus edellyttää jatkuvaa suuntautumista erilaisiin sekä paikallisiin että kansainvälisiin ilmiöihin.
Mikä tekee sinut iloiseksi? Mistä saat voimaa?
Juuri nyt uudet villalangat ja ihana neulepaidan ohje! Teen mielelläni erilaisia käsitöitä. Tällä hetkellä yritän neuloa vanhoja lankavarastoja pois – toki vähän huonolla menestyksellä, koska neulepaitaan piti hankkia uudet langat. Lisäksi pidän vuodenaikojen vaihtumisesta. Ruska on näyttäytynyt tänä syksynä taas upeana. Erilaisten kulttuuri- ja liikuntapalveluiden avautuminen on tuntunut poikkeuksellisen hyvältä.
