Missä määrin ekumenia ja missio ovat omien käsitysten jakamista, missä määrin itsekriittisen vieraanvaraista ja nöyrää kuuntelemista? Kirkkojen maailmanliitto julkaisi viime vuonna kirjan missiosta ja reseptiivisestä eli vastaanottavasta ekumeniasta. Reseptiivinen ekumenia ohjaa pohtimaan, mitä minun kristillinen perinteeni voisi oppia toisilta perinteiltä. Tämä asenne avaa missioon tärkeitä näkökulmia, kuten kirjan useiden kirjoittajien artikkelit osoittavat.
Kyseessä on Petter Jakobssonin, Risto Jukon ja Olle Kristensonin toimittama julkaisu Sharing and Learning: Bible, Mission and Receptive Ecumenism. Asiakirja on ladattavissa Kirkkojen Maailmanneuvoston sivuilta: https://www.oikoumene.org/resources/publications/sharing-and-learning
Pyhiinvaellus
Kirjan juuret ovat Ruotsissa. Kirkkojen maailmanneuvoston vuonna 2013 julkaisema lähetysasiakirja Yhdessä kohti elämää herätti Ruotsissa innostuksen kristillisen mission ekumeeniseen tarkasteluun. Katolilaisten, ortodoksien, luterilaisten, vapaan kristillisyyden ja akateemisten piirien yhteistyö mission ympärillä johti vuosina 2016–2017 toteutettuun missiopyhiinvaellukseen. Pyhiinvaelluksen aikana eri kristillisten perinteiden edustajat avasivat käsityksiään missiosta muille yhteisten pohdintojen perusteiksi.
Pyhiinvaellus koostui neljästä vuorokauden mittaisesta työpajasta. Pyhiinvaellus oli nimensä mukaisesti matkantekoa: jokainen mukana ollut kristillinen perinne sai tarjota vuorollaan puitteet työskentelylle. Pyhiinvaellus oli sekä matka ulospäin toisten perinteiden ajatteluun että sisäänpäin omien käsitysten juurille. Se oli sekä vieraanvaraisuuden osoittamista että nauttimista toisten vieraanvaraisuudesta. Tilaa luotiin monenlaisille prosesseille. Henkilökohtainen reflektio oli keskeinen elementti. Ryhmäkeskusteluja käytiin sekä oman perinteen ihmisistä koostuvissa ryhmissä että sekaryhmissä. Kaikki tämä ruokki yhdessä käytyjä keskusteluja.
Pohdinnan ja keskustelun lisäksi yhteinen rukous, yhteiset ruokailut ja muu yhdessä oleminen olivat keskeisessä roolissa pyhiinvaelluksen aikana. Pyhiinvaelluksella pyrittiin siihen, että se antaisi totuudenmukaisen kuvan kirkkojen ja yhteisöjen elämästä mainoskuvaston tarjoamisen sijaan. Tämä edellytti rehellisyyttä ja kuuntelemista.
Reseptiivinen ekumenia ja missio
Pyhiinvaelluksella sovellettiin reseptiivisen eli vastaanottavan ekumenian periaatetta. Reseptiivisen ekumenian ytimessä on varsin yksinkertainen ajatus siitä, että kristilliset perinteet voivat oppia toisiltaan. Lähtökohtana ei ole toisten opettaminen vaan toisilta oppiminen kuuntelemisen ja yhteisen elämän kautta. Reseptiivinen ekumenia haastaa tutkimaan omaa perinnettä toisten perinteiden valossa ja kysymään, mitä omasta perinteestä puuttuu tai mitä korjattavaa siinä on. Tällaisena se on kutsu muutokseen.
Ruotsissa tehdyn pyhiinvaelluksen kuvaus tarjoaa käytännön esimerkin reseptiivisen teologian mahdollisuuksista mission pohtimisessa. Kirjan muut artikkelit avaavat lisää näkökulmia reseptiivisen ekumenian soveltamisesta. Osa artikkeleista avaa yksittäisen perinteen sisältöjä, osa kertoo käytännön työstä ja vuorovaikutuksesta. Liitteenä löytyy vielä Sven-Erik Fjellströmin raamattuopetusmateriaali, joka osaltaan avaa erilaisia tapoja mission ymmärtämiseen ja tarjoaa valmiin materiaalin yhteisen työskentelyn perustaksi.
Keskeisenä teemana on erilaisuuden ja yhteyden välttämättömyys. Kirjoittaessaan globaalin kristinuskon merkityksestä Euroopalle Peiron Ling muistuttaa, että jo kristinuskon ytimestä löytyvä kolminaisuusoppi todistaa sen puolesta, että erilaisuus ei ole yhteyden este vaan suorastaan välttämättömyys yhteydelle. Kristinusko on elänyt ja elää monenlaisissa konteksteissa, mikä vaikuttaa sen saamiin moniin ilmiasuihin. Erilaisia kristillisiä yhteisöjä yhteen tuova ekumenia on välttämätöntä kristillisen identiteetin ja mission kannalta. Kristityt ovat lopulta yhtä monista eroista huolimatta. Samoin kristittyjen tehtävä on yksi. Yksikään paikalliskirkko tai tunnustuskunta ei kykene täyttämään lähetystehtävää yksin, kuten Bosela E. Eale muistuttaa kirjoituksessaan. Reseptiivinen ekumenia auttaa ymmärtämään erilaisuutta ja rakentaa yhteyttä poistaessaan ennakkoluuloja ja tehdessään monista kristinuskon aarteista yhteisiä.
Missio, muutos ja erilaisuus
Reseptiivinen ekumenia korostaa muutoksen merkitystä missiossa. Jotta kirkko ja sen jäsenet voivat olla valmiita missioon, niiden tulee olla valmiita myös muutokseen. Sven-Erik Fjellström pohtii kuvitteellisessa kirjeessään evankelista Luukkaalle mission ja ekumenian olemusta. Molemmissa on kyse oman turvalliseksi koetun tilan jättämisestä. Kristityn tehtävänä on todistaminen muuttuvissa olosuhteissa ja vaihtuvissa ympäristöissä. Tämä muuttaa ja kasvattaa kristittyä.
Kirjoittajat korostavat toisaalta kuuntelemisen ja sisäisen reflektion, toisaalta avoimen asioiden jakamisen merkitystä. Reseptiivinen ekumenia edellyttää oman perinteen arvostusta ja sisäistämistä, mutta myös avoimuutta sen mahdollisten puutteiden tai heikkouksien havaitsemisen suhteen. Tämä asenne sopii sekä ekumeniaan, jossa kohdataan toisia kristittyjä, että missioon, jossa kristinusko on vuorovaikutuksessa muiden uskontojen ja katsomusten kanssa. Ann Aldén kirjoittaa mission kahdesta ulottuvuudesta. Ensimmäinen ulottuvuus on yhteisen hyvän etsiminen toisia uskontoja ja katsomuksia edustavien ihmisten kanssa. Toinen ulottuvuus syntyy kristinuskon ainutlaatuisuudesta. Kristitty on vakuuttunut siitä, että Jeesuksella on annettavaa maailmalle.
Néstor Medina kirjoittaa missiosta kulttuurienvälisenä vaihtona. Liian usein lähetystyötä tekevien ihmisten kulttuurinen tausta on jäänyt haastamatta. Toisesta kulttuurista on tullut vastaanottava osapuoli, toinen on jäänyt huomiotta. Kristillinen sanoma toisaalta ylittää kulttuurien rajat, toisaalta se sitoutuu aina tiettyyn kieleen ja kulttuuriseen ympäristöön. Kun missiossa asetutaan molemminpuoliseen ja avoimeen kulttuurienväliseen suhteeseen, myös itse evankeliumin kulttuuriset piirteet nousevat esille, mikä avaa uusia näkökulmia evankeliumiin. Kulttuurienvälisen otteen myötä lähetystyöntekijä itse tulee evankelioiduksi.
Yhdessä kohti elämää korostaa Pyhän Hengen työtä. Sharing and Learning jatkaa samalla linjalla. Reseptiivinen ekumenia ja siitä vaikutteita ottava missio ovat avoimia Pyhän Hengen vaikutukselle. Pyhä Henki opettaa ihmisiä, jotka ovat liikkeellä yhdessä. Yhteys ja erilaisuus ovat helluntain todellisuutta. Jumala itse on mission lähde ja liikkeelle laittava voima. Missio on pyhiinvaellusta – konkreettista ja symbolista, paikallista ja maailmanlaajuista.
Eläväksi elämäksi
Julkaisu tarjoaa monipuolista luettavaa ja pohdittavaa. Sen tekstit haastavat myös toimimaan esiteltyjen periaatteiden mukaan. Metropoliitta Serafim Kykotis muistuttaa omassa artikkelissaan, että reseptiivisen ekumenian toteutumista paikallisseurakuntien jäsenten elämässä tulee edistää aktiivisesti. Sen ei tule jäädä Kirkkojen maailmanneuvoston tai muun ylätason ekumenian ilmiöksi.
Yhdessä kohti elämää puhuu Pyhän Hengen työstä missiossa. Vuoden 2018 Arushan lähetyskonferenssin* yhteydessä puhuttiin muuttavasta opetuslapseudesta. Reseptiivinen ekumenia tarjoaa metodin kohtaamiselle, joka luo tilaa liikkeelle, Kristuksen seuraamiselle, keskinäisen ymmärryksen lisääntymiselle ja muutokselle – siis Pyhän Hengen työlle. Syvenevien vastakkainasettelujen maailmassa tämä on Jumalan valtakunnan työtä.
*Kirkkomme Lähetys käsitteli Arushan lähetyskonferenssi aineistoja syksyllä 2019 samana keväänä julkaistun Called to Transforming Discipleship kirjan pohjalta (linkki julkaisusta kertovaan artikkeliimme).
Jaa artikkeli: