Miksi niin monen ihmisen yhä edelleen on vaikea uskoa Jeesukseen Vapahtajana, vaikka hänen opetuksiaan pitäisikin viisaana? Ja miten voi erottaa oikean opetuksen väärästä? Pohdintoja vuoden ensimmäisen sunnuntain teksteistä.
Juhlan jo ehdittyä puoliväliin Jeesus meni ylös temppeliin ja alkoi opettaa. Juutalaiset olivat ihmeissään ja sanoivat: ”Kuinka tuo oppimaton mies voi tuntea kirjoitukset?” Jeesus sanoi heille: ”Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani. Se, joka esittää omia ajatuksiaan, tahtoo kunniaa itselleen. Mutta se, joka tahtoo kunniaa lähettäjälleen, puhuu totta, hänessä ei ole vääryyttä.” Joh. 7:14–18
”Onko opetukseni lähtöisin Jumalasta, vai puhunko omiani?”
Johanneksen evankeliumin luvussa 7 kohtaamme Jeesuksen siinä vaiheessa hänen julkista uraansa, kun ensimmäiset ihmiset alkavat Johanneksen mukaan etsiä syytä hänen tappamiseensa (Jh. 7:1). Edellisen luvun lopussa kerrotaan, että osa Jeesuksen seuraajista on jo ehtinyt pettyä hänen toimintaansa.
Tässä evankeliumin kertomuksessa eletään lehtimajan juhlan aikaa. Lehtimajan juhla kestää kaikkiaan seitsemän päivää. Jo ennen juhlan alkamista Jeesuksen veljet kehottavat häntä lähtemään juhlille, jotta hän voisi siellä julkisesti tehdä ihmetekoja ja todistaa erityislaatuisuutensa. Jeesus ei lähtenyt heidän matkaansa, vaan saapui juhlille vasta myöhemmin, salaa. Juhlilla Jeesuksesta kiisteltiin. Toiset pitivät häntä huijarina, toiset hyvänä miehenä.
Juhlille saavuttuaan Jeesus opettaa temppelissä niin viisaasti ja oppineesti, että ihmiset hämmästyvät. Silti ihmisten on vaikea uskoa häneen. Miksi näin on? Miksi niin monen ihmisen yhä edelleen on vaikea uskoa Jeesukseen Vapahtajana, vaikka hänen opetuksiaan pitäisikin viisaana?
Jeesus on asiastaan varma. Hänen opetuksensa on peräisin Jumalalta. Hän antaa myös eräänlaisen mittatikun opetuksen koettelemiseen: ”Se, joka esittää omia ajatuksiaan, tahtoo kunnia itselleen. Mutta se, joka tahtoo kunniaa lähettäjälleen, puhuu totta, hänessä ei ole vääryyttä” (j. 18).
Miten tänä päivänä voi erottaa toisistaan Jumalasta lähtöisin olevan opetuksen ja väärän opetuksen? Kristillisen kirkon historiassa väärän opin rajoja on aina piirretty innokkaasti. Niin tapahtuu tänäkin päivänä. Mutta toisaalta on niin, että erilaiset ihmiset, erilaisissa elämäntilanteissa olevat, etsivät vastausta erilaisiin kysymyksiin. Se, mitä itse en ehkä pidä kristillisessä uskossa keskeisimpänä asiana, voi jollekulle toiselle olla elämän ja kuoleman kysymys. Meidän ei pitäisi niin innokkaasti osoittaa toisten olevan väärässä ja hakoteillä kuin etsiä sitä mitä Jeesuskin korostaa: kunniaa Lähettäjälle.
Oman joukon keskellä, Herran huoneessa, on hyvä olla. Päivän psalmissakin sanotaan: ”Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa. ” Mutta pääskysen poikienkin on aikanaan lennähdettävä pesästä pois. Sinne, maailmalle, lähetetään myös Jeesuksen seuraajat. Jeesuskaan ei jäänyt kotiseudulle Galileaan, vaan lähti Jerusalemiin epäilevien, kyselevien ja sensaatiota haistelevien ihmisten joukkoon. Sinne meidänkin on uskallettava mennä.
Jaa artikkeli: