Kirjoittaja: Vesa Häkkinen
Mikä on seurakunnan osuus lähetystyössä?
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetystyö ja kansainvälinen diakonia toteutuvat järjestöjen kautta. Lähetystehtävän toteuttajana on keskeisesti paikallisseurakunta. Nämä kaksi itsestäänselvyydeltä vaikuttavaa ja keskenään jännitteistä toteamusta ovat olleet rakenteellisesti totta 1800-luvulta lähtien. Selviä nämä asiat eivät suinkaan ole olleet, sillä jo toisesta kirkolliskokouksesta lähtien alettiin keskustella siitä, mikä on yhtäältä kokonaiskirkon ja seurakuntien ja toisaalta järjestöjen osuus lähetystyön toteuttamisessa. Riippumatta siitä, onko puolustettu järjestöjen merkitystä tai haaveiltu kokonaiskirkon omasta, kirkon keskushallinnossa sijaitsevasta lähetystyötä toteuttavasta elimestä, ei kovinkaan paljoa ole paneuduttu kysymykseen paikallisseurakunnan osuudesta tässä kaikessa.
Lähetysjärjestörakenteen syntyminen ja lähetysjärjestöksi pääsemisen edellytykset
Kirkon ja järjestöjen suhteesta on aktiivisesti keskusteltu kirkolliskokouksessa koko sen olemassaolon ajan. Vuodesta 1941 alkaen tähän on liittynyt myös pyrkimys hahmottaa, mikä on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rooli lähetystyön toteuttamisessa. Välillä on etsitty mahdollisuutta ottaa kirkon vastuulle koko lähetystyö toteuttamista myöten, sitten taas todettu järjestöjen toteuttavan sitä kirkon työnä. Kirkon lähetysjärjestöksi pääsemisen edellytyksiä hahmotettiin ensimmäisen kerran vasta 1960-luvun lopulla. Nykyiset kriteerit hyväksyttiin kirkolliskokouksessa 2018 ja ensimmäisen kerran niitä käytettiin piispainkokouksessa joulukuussa samana vuonna.
Muuntajiksi maailmaan: Jeesuksen seuraajat toisinajattelijoina
Kirkkojen Maailmanneuvoston yleiskokous järjestetään Saksan Karlsruhessa elo-syyskuun vaihteessa tänä vuonna. Sen yhtenä keskeisenä sisältönä ovat Arushassa vuonna 2018 pidetyn Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen kongressin jälkeen työstettyjen työryhmien raportit. Näistä osaa on jo käsitelty aiemmin Kirkkomme Lähetyksessä. Tällä kertaa tarkastelun kohteena on Transforming discipleship (Muuttuva ja muuttava opetuslapseus) -työryhmän julkaisu, joka painottaa Jeesuksen seuraamisen käytännön merkityksiä.
Armolahjat vähentämässä syntiinlankeemuksen seurauksia: ekologinen näkökulma
Minua on pitkään kiehtonut Markuksen evankeliumissa kuvattu lähetyskäsky: Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa ilosanomaa kaikille luoduille. (Mark. 16:15) Tämä niin tuttu ja usein lukemani jae alkoi avautua uusista näkökulmista, kun luin Uuden testamentin lähetyskäskyjä rinnakkain. Sana ”luoduille” sai uuden ja painavamman merkityksen. (Helatorstain tekstin äärellä)
Lähimmäisyyttä ja pientä kapinaa – Diakonia.Nyt.
Diakonia. Nyt. on tasokas kirja. Odotin sitä kovasti etukäteismarkkinoinnin perusteella. Odotukseni oli, että nyt saamme käyttöömme seurakunnan diakoniaa laajasti avaavan uutuuden. Ensimmäinen reaktioni oli pieni pettymys. Kirjassa rajattiin aiheen käsittely ammattilaisten toiminnan tutkimiseen, ei siis sittenkään diakonisen seurakunnan luotaamiseen. Kirjan luettuni tajusin, että kyseinen rajaus on erittäin onnistunut. Kirjasta tuli jäntevä ammattilaisten näkökulmaa valottava ja moneen kohtaan myös kantaa ottava opus.
Pois riisuttujen valkoisten vaatteiden sunnuntai
Rauha Euroopassa on jälleen poissa. Turvallisuuttamme koetellaan sekä tunteena että konkreettisesti. Tällaisessa tilanteessa puhe sisäisestä rauhasta voi tuntua joko julmalta, tai oikeasti lohduttavalta. Julmaa se on, jos sisäisellä rauhalla yritetään pyyhkäistä pois se tosiasiallinen maailma, jossa elämme. Lohtua se voi tuoda, mikäli se ankkuroituu hyvään jumalakuvaan ja antaa luvan myös pelätä. Pohdintoja ensi sunnuntain tekstin äärellä.
Lähetystyön ja kansainvälisen diakonian taloustilastot uudistuvat
Simo Heininen: Matka Afrikkaan – Martti Rautasen päiväkirja 1868–1870 (Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 2021)
Kirkkohistorioitsija Simo Heininen on aiemmin suomentanut ja toimittanut kirjan lähetystyöntekijä Martti Rautasen kirjeistä Carl Hugo Hahnille, saksalaiselle lähetystyöntekijälle vuosilta 1888–1895. Tällä kertaa Heininen tuo luettavaksemme Rautasen päiväkirjamerkintöjä huomattavasti aiemmasta vaiheesta. Kyse on käytännössä matkapäiväkirjasta, sillä se on kirjoitettu, kuten nimikin paljastaa, matkalta Afrikkaan.
