Koronaepidemia on saanut Korpilahti-lehden päätoimittajan Maarit Nurmisen mietteliääksi. Hän toivoo, että kriisistä koituu myös jotakin hyvää, ja ihmiset alkavat miettiä asioita enemmän ilmaston ja ympäristön kannalta.
Olen Maarit Nurminen, 51-vuotias kustantaja ja yrittäjä Korpilahdelta. Olen kotoisin Sulkavalta Etelä-Savosta, mutta muutin Jyväskylään opintojen myötä 90-luvun alussa. Korpilahti-lehden toimittajaksi minut valittiin 2001. Reilut kolme vuotta sitten ostin lehden liiketoiminnan ja ryhdyin yrittäjäksi.
Korpilahti-lehti täyttää ensi vuonna 50 vuotta. Käsissäni on siis pitkäikäinen ja merkittävä yritys. Media-ala on murroksessa ja monen lehden talous on tiukoilla, eikä koronaepidemia ole ainakaan helpottanut tilannetta. Korpilahdella halutaan kuitenkin pitää vahvasti kiinni omasta paikallislehdestä. Se on varsinkin ikäihmisille tärkeä tiedotuskanava. Kuluneet vuodet ovat olleet työntäyteisiä, mutta myös mukavia ja antoisia. Yrittäjäksi ryhtymistä en ole katunut kertaakaan.
Parin ensimmäisen koronaviikon aikana kriisi vei yöuneni, kun mietin, miten yritykseni käy, lomautetaanko mieheni ja miten yhteiskunta tästä selviää. Mutta kuten moneen muuhunkin asiaan kaikkeen tottuu. Tilanne on rauhoittunut ja koronasta on tullut arkipäivää.
Tuntuu kuin virus olisi viesti, että näin ei voi enää jatkua, ja menoa pitää rauhoittaa.
Toivon, että tästä kriisistä seuraa jotain hyvää ja ratkaisuja aletaan miettiä enemmän ilmaston ja ympäristön kannalta. Tuntuu kuin virus olisi viesti, että näin ei voi enää jatkua, ja menoa pitää rauhoittaa.
Asun mieheni kanssa Korpilahden keskustassa vanhassa mansardikattoisessa talossa, josta haaveilin jo teini-ikäisenä. Molemmat tyttäreni ja mieheni tytär ovat jo muuttaneet pois kotoa. Saan voimaa luonnossa liikkumisesta ja ihan arkisesta elämästä. Koiran kanssa liikumme paljon metsässä ja retkeilemme kansallispuistoissa.
Hyvää mieltä tuo myös ProAm-kilpatanssiharrastukseni, jossa vakio- ja lattaritansseja harjoitellaan ammattitanssijan parina. Tanssi on äärettömän hyvää liikuntaa ja vie ajatukset pois työasioista.
Olen saanut tähän mennessä elää jo monta unelmaa todeksi, mutta yksi haave minulla vielä olisi. Toivoisin jonain päivänä tulevani mummiksi. Se ei ole kuitenkaan minusta itsestäni kiinni.
Jaa artikkeli: