Päivi Lehtisen diakonissan opinnot suuntautuivat hänen omaksi yllätyksekseen viittomakielen opiskeluun ja työskentelyyn kuurojen parissa.
Kuurojendiakonissa Päivi Lehtinen opiskeli diakonissaksi 70–80 -luvun taitteessa. Opintoihin liittyvällä harjoittelujaksolla hän pääsi työskentelemään Kuurojen palvelusäätiön kuurojenkoti Åvikiin Hyvinkäälle.
– Löysin työalani varmaan ihan sattumalta tai näin jälkeenpäin katsottuna siinä oli mukana myös johdatusta.
Lehtisen mielenkiinto viittomakieltä kohtaan oli herännyt, kun televisiosta tuli ensimmäisiä ohjelmia viittomakielellä. Yhtään kuuroa hän ei ollut elämänsä aikana tavannut. Viiden viikon harjoittelujaksolla hän opetteli viittomista sekä kuurojen että kuurosokeiden kanssa. Kuurosokeiden kanssa viittominen perustuu tunto- ja liikeaistimuksiin ja tapahtuu kädestä käteen viittomalla.
– Visuaalinen kieli oli koukuttava ja harjoittelukokemus palkitseva, koska vähäisellä kokemuksella tunsin tulleeni ymmärretyksi.
Lehtisen valmistuttua diakonissaksi, häntä pyydettiin Åvikiin hoitamaan sairaanhoitajan sijaisuutta. Työjakson viimeisenä päivänä paikan johtaja vihjasi Jyväskylässä avoimena olevasta kuurojendiakonissan viransijaisuudesta. Ainoana hakijana hän tuli valituksi. Varsinaisen viranhaltijan jäädessä eläkkeelle vuoden kuluttua, Lehtinen valittiin virkaan.
Kuurojendiakonissan virkaa Lehtinen on hoitanut siitä asti. Välillä hän on ollut virkavapaalla ja opiskellut sairaanhoidon opettajaksi ja suorittanut viittomakielen kursseja. Paras opettaja on silti ollut käytännön työ.
Vuosien varrella asiakaspiiri on vakiintunut noin kahteen sataan. Lehtinen tuntee myös asiakkaidensa lähipiirin ja sukulaisia ympäri Suomea. Heitä hän on tavannut erityisesti juhlissa, joiden kirjo alkaa häistä ja päättyy hautajaisiin.
– Tämä on lähityötä ja käy myös iholle, olenhan tuntenut monet koko työurani ajan. Erityisesti viime vuosina hautajaisia on ollut paljon.
Lehtisellä on vastaanotto kahdesti viikossa. Usein työ on avustamista ja arkisten asioiden hoitamista. Hän on tilannut asiakkaalle hiekkaa ja soittanut sähkömiehelle sähköasennuksista.
On tärkeää tulla kohdatuksi omalla kielellään
– Olen oppinut tässä työssä valtavasti asioita, joista en aiemmin ollut itse edes kuullutkaan.
Lehtiselle on tärkeää, että ihmiset tulisivat kohdatuiksi omalla kielellään ja saisivat samat oikeudet ja palvelut kuin muutkin. Siihen on vielä matkaa, sillä tasa-arvo ja saavutettavuus eivät vielä toteudu, eikä palveluja ole kaikille omalla kielellä.
Lehtisen työ on vahvasti myös seurakuntatyötä viittomakielisten parissa. Tapaamisten ja kotikäyntien lisäksi perustyöhön kuuluvat säännölliset viittomakieliset messut, raamattu- ja lähetyspiiri sekä perhekerho vanhemmille ja lapsille. Vuodenkiertoon kuuluvat myös erilaiset leirit ja retket, jotka toteutetaan omalla viittomakielellä.
– On tärkeää, että saa keskustella uskosta ja hengellisistä asioista omalla kielellä.
Nyt Lehtinen on kouluttautunut myös muistihoitajaksi ja tekee viittomakielisiä muistitestejä yhdessä terveydenhuollon työntekijöiden kanssa.
Lehtisen mielestä tässä työssä on erityisen tärkeää tuntea ja tunnistaa kielelliset ja kulttuurilliset asiat.
– Et pääse sisälle yhteisöön ja sen maailmaan, jos sinulla ei ole yhteistä kieltä. Sama pätee myös muihin kulttuureihin, on oltava yhteinen kieli millä toimia.
Jaa artikkeli: