Riitaisassa erossa yhteys lapseen voi pahimmassa tapauksessa katketa kokonaan, jos toinen vanhempi evää oikeuden tavata lasta. Vieraannuttamisella on kauaskantoiset seuraukset, sanoo psykoterapeutti Helinä Häkkänen-Nyholm.
Joka vuosi lähes puolet solmituista avioliitoista päättyy eroon. Ero on kriisi niin vanhemmille kuin lapsille. Erityisen vaikea tilanne on silloin, jos ero on riitaisa, ja lapset joutuvat vanhempien eron pelinappuloiksi. Tuomioistuimissa käsitellään vuosittain noin parituhatta huoltoriitaa.
Perheneuvoja Merja Kangas Jyväskylän seurakunnan Perheasiain neuvottelukeskuksesta on työssään nähnyt, miten vaikeaan umpisolmuun ero voi johtaa.
– Pahimmillaan keskusteluyhteyttä ei ole lainkaan. Vanhempien välit ovat täynnä raivoa, sättimistä ja haukkumista. Lapset ovat riidan keskellä ja heistä riidellään.
Vaikeimmissa tilanteissa riitaisa ero voi johtaa toisen vanhemman vieraannuttamiseen yhteisistä lapsista.
– Toisen rakkaus omaan lapseen on arka asia, johon on helppo iskeä ja kiusata toista ajattelematta, millainen vaikutus sillä on lapseen, Kangas sanoo.
Pyrkimys vaikuttaa lapseen
Vieraannuttaminen on vanhemman pyrkimys vaikuttaa lapseen siten, että hänen kiintymyksensä toiseen vanhempaan vaikeutuu tai lakkaa jopa kokonaan.
– Tyypillisimpiä tapoja vieraannuttamisessa ovat tapaamisten rajaaminen, lasta koskevien tietojen pimittäminen tai esimerkiksi väärien ja kielteisten muistikuvien luominen toisesta vanhemmasta, vieraannuttamiseen perehtynyt psykologian tohtori, psykoterapeutti Helinä Häkkänen-Nyholm psykologi- ja lakiasiaintoimisto PsyJuridicasta selventää.
Äärimmäisissä tapauksissa entistä puolisoa syytetään pahoinpitelystä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai lapsi kaapataan ulkomaille.
– Huoltoriidoissa epäily seksuaalisesta hyväksikäytöstä on hirvittävän tehokas ase. Tutkimukset kestävät usein kuukausia, jolloin tapaamiset ovat jäissä tai tapahtuvat valvotusti. Tuomioon johtavat syytökset ovat kuitenkin harvinaisia, Häkkänen-Nyholm kertoo.
Vakavia seurauksia
Vieraannuttaminen on henkistä väkivaltaa, jolla on Häkkänen-Nyholmin mukaan äärimmäisen traumatisoiva vaikutus niin vieraannutettavaan vanhempaan kuin lapseen. Suurimmalla osalla vanhemmista, joiden yhteys lapseen on katkennut, on vakavia traumaperäisen stressihäiriön oireita.
– Erityisen vaikeaksi asian tekee se, että surua ei pääse työstämään, koska toive suhteen palautumisesta lapseen elää koko ajan. Tilanne on rinnastettavissa tapauksiin, joissa lapsi on onnettomuuden tai rikoksen seurauksena kadonnut, eikä lapsen kohtalosta tiedetä.
Lapselle vieraannuttamisen vaikutukset ovat hyvinkin vakavia ja kauaskantoisia. Oireet voivat ilmetä esimerkiksi ahdistuneisuutena, itsetuhoisuutena, kouluvaikeuksina ja päihdeongelmina.
– Suuri huoli on vääristä ja virheellisistä muistoista, joita lapselle luodaan ja joita lapsi alkaa pitää aitoina elämänkokemuksina. Lapset kasvavat aikuisiksi pahoinpidellyn tai hyväksikäytetyn lapsen identiteetillä, mikä on iso riski mielenterveydelle, Häkkänen-Nyholm huomauttaa.
Sovittelusta apua erotilanteessa
Perheneuvoja Merja Kangas muistuttaa, miten tärkeä kohta ero on lapsen elämässä.
– Lapsen elämä on täysin vanhempien armoilla. Vieraannuttamisessa katkera vanhempi ei ymmärrä, että siinä tuhotaan lapsen sisäistä vanhempaa eikä puolisoa. Vieraannuttaminen on suoraa väkivaltaa lapsen vanhemmuussuhdetta kohtaan.
Vaikeita huoltoriitoja pyritään ratkomaan muun muassa Perheasiain neuvottelukeskuksessa. Kankaan mukaan kriisieroihin on viime vuosina kiinnitetty aikaisempaa enemmän huomiota. Ulkopuolisen sovittelijan avulla vanhemmilla on mahdollisuus purkaa tunteita ja keskittyä siihen, mikä on parasta lasten kannalta.
– Sovittelussa pystytään miettimään ihan rauhassa lasten näkökulmaa. Tunteiden vallassa, ilman ulkopuolista apua, se voi olla vaikeaa, Kangas sanoo.
Puututtava hyvissä ajoin
Monet lasten oikeuksia puolustavat tahot kannattavat vieraannuttamisen kriminalisointia. Helinä Häkkänen-Nyholm ja Merja Kangas eivät pidä rangaistavuutta ongelman ratkaisuna.
– Pelkkä laki ei auta. Kun huoltoriitoja käsitellään oikeudessa, vastakkainasettelu ja toisen vanhemman mustamaalaaminen jatkuvat, Kangas perustelee.
– Sovittelussa käyminen on hirveän tärkeää. Se pitäisi olla, jos ei pakollista, niin ainakin vahva suositus erotilanteessa.
Häkkänen-Nyholm on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa vieraannuttamisen muuttaminen rangaistavaksi antaa vain uuden aseen vieraannuttajavanhemmalle.
– Vieraannuttamiseen pitäisi yhteiskunnassa puuttua hyvissä ajoin. Siitä pitäisi syntyä samanlainen leima kuin mitä on lasten seksuaalisella hyväksikäytöllä. Jokaisella on oikeus säilyttää suhde kumpaankin vanhempaan. Tätä voisi korostaa myös koulujen opetuksessa, Häkkänen-Nyholm sanoo.
Jaa artikkeli: