Kynttilällä on merkittävä rooli kirkon tilaisuuksissa: se kuvastaa Kristuksen valoa, lämpöä, yhteyttä ja rukousta. Ei ole yhdentekevää, miten se sytytetään ja sammutetaan.
Kirkon penkissä istuessa katse kiinnittyy usein alttarilla lepattaviin kynttilöihin. Sitä, miksi ne palavat, ei tule pohdittua kovin usein. Eikä varsinkaan sitä, miten ne on sytytetty tai miten ne sammutetaan.
Perustulitikkuja hieman pidemmät tulitikut ja tuohus ovat Jyväskylän seurakunnan pääsuntio Jarmo Tannisen vakiovarusteita. Niillä hän on sytyttänyt kirkon kynttilöitä 1990-luvun alkupuolelta saakka, ensin Pieksämäen ja sitten Jyväskylän seurakunnan palveluksessa.
– Kirkon kynttilä kuuluu sytyttää arvokkaasti, tulitikulla, hän toteaa painokkaasti.
Uraansa aloitellessaan Tanninen erehtyi kerran kiireessä käyttämään tulentekovälineenä tupakansytytintä.
– Sain kirkkoherralta palautteen, että tämä ei ollut soveliasta. Se oli opetus, joka jäi mieleen.
Taulumäen kirkossa toimiva Tanninen on mieltynyt pidempiin tulitikkuihin mukavuus- ja turvallisuussyistä. Esimerkiksi uuden, koskemattoman kynttilän sytyttämisessä menee enemmän aikaa, jolloin pidempään palava tikku on tarpeen. Hän käyttää työssään vain hyvälaatuisia tikkuja, jotka syttyvät nopeasti.
– Joskus on tullut tuskastuttavia hiljaisia hetkiä, kun tikku ei syty. Siinä vaiheessa sekuntikin on tuntunut pitkältä ajalta. Sen jälkeen olen pitänyt huolen, että ostan vain laadukkaita tikkuja.
Sytytyksen jälkeen Tanninen puhaltaa tikun sammuksiin, jäähdyttää sen vedessä tai pöydän nurkalla ja laittaa roskiin. Missään tapauksessa hän ei laita käytettyä tikkua takaisin rasiaan.
– En pidä tavasta. Kun seuraavan kerran ottaa tikkua rasiasta, sormenpäät ovat helposti mustana.
Alttarikynttilät hän sytyttää mieluiten mehiläisvahasta tehdyllä tuohuksella, joka korostaa sytyttämisen arvokkuutta.
– Minusta on mukava pysähtyä asian äärelle ja tehdä sytyttäminen perinteitä vaalien hitaasti.
Kynttilä symboloi kristillisessä perinteessä valon voittoa pimeyden voimista, valvomista, lämpöä, yhteyttä ja rukousta. Valon sytyttäminen on kuulunut jo varhain kristittyjen kokoontumisiin. Tanniselle kynttilä kuvastaa nimenomaan Kristuksen valoa.
– Se tuodaan elävän tulen muodossa kirkkotilaan. Tämä näkyy erityisen hyvin kynttilöissä, jotka tuodaan ristikulkueessa messuun.
Jumalanpalveluksissa kynttilät otettiin käyttöön 300-luvulla ja 1600-luvulla niitä alettiin käyttää kirkon alttarilla. Alttarikynttilöiden lisäksi kirkossa poltetaan pääsiäis-, adventti- ja rukouskynttilöitä. Suurikokoista Kristus-kynttilää käytetään vain pääsiäisen aikana ja kastetilaisuuksissa. Kirkkotiloissa käytettävät kynttilät ovat aina valkoisia, mutta itsenäisyyspäivänä voi polttaa myös sinivalkoisia kynttilöitä.
Taulumäen kirkossa käytetään ainoastaan alttarikynttilöitä, kulkuekynttilöitä ja Kristus-kynttilää. Joissakin tilaisuuksissa voidaan käyttää lisäksi ulkolyhtyjä, tuikkuja tai isoja pöytäkynttilöitä.
– Kyseessä on vanha rakennus, jonka paloturvallisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota, Tanninen toteaa.
Suntion tehtäviin kuuluu olla selvillä siitä, mitä kynttilöitä missäkin tilaisuudessa poltetaan. Kynttilöiden määrä vaihtelee kirkkovuoden mukaan. Alttarille tulevien kynttilöiden määrää ei kuitenkaan tarvitse muistaa ulkoa, vaan sen voi tarkistaa kirkkokalenterista.
– Pääsääntöisesti alttarikynttilät palavat aina, kun kirkossa on joku tilaisuus. Muista kynttilöistä sovitaan tilaisuuskohtaisesti muiden toimijoiden kanssa.
Kynttilä sammutetaan puhaltamalla tai erillisellä sammuttimella. Tanninen kuuluu puhaltaviin suntioihin. Hän kertoo, että puhalluksen ei pidä olla liian voimakas, jolloin steariini helposti roiskuu. Myös käden laittaminen kynttilän taakse tehostaa sammutusta. Hän käyttää kynttilänsammutinta vain kiirastorstain messussa, jossa 12 opetuslapsen kynttilät sammutetaan yksi kerrallaan.
Suntio valvoo kynttilöitä jatkuvasti ja pitää huolen siitä, että niistä ei aiheudu vaaratilanteita. Tannisen uralla on sattunut yksi läheltä piti -tilanne, joka tapahtui Pieksämäellä vanhassa puukirkossa.
– Alttarilla oli käytössä hieman huonosti valmistettu kynttilä, josta paloi jostain syystä sydänlanka ulos. Pian koko alttaripöytä leimahti tuleen. Onneksi liturgilla oli juomalasi alttarilla. Hän sammutti tulen vedellä saman tien.
Suntion ohjeet kynttilöiden polttamiseen kotona kiteytyvät turvallisuuden varmistamiseen.
– Tulta ei saa koskaan jättää valvomatta. Kynttilä ja tulitikut kannattaa valita huolella. Hyvin valmistettu kynttilä ei valuta, eikä nokea ja palaa tasaisesti. Hyvä tikku puolestaan syttyy nopeasti, ei katkea, eikä sen rikkipää irtoa sytytettäessä.
Viimeisen suomalaiset tulitikut valmistettiin Jyväskylässä Raapaisemalla syttyvät tulitikut ovat noin 200 vuotta vanha keksintö. Vuonna 1826 englantilainen kemisti John Walker keksi tikun, joka syttyi raapaisun aiheuttaman kitkan tuottaman lämmön vaikutuksesta. Walkerin antimonisulfidia sisältäneet tikut haisivat pahalle ja niistä sinkoili kipinöitä. Seuraavaksi tikkujen valmistuksessa alettiin käyttää valkoista fosforia, jonka ansiosta tikut syttyivät helpommin. Fosforin myötä tulitikkuteollisuudesta kehittyi merkittävä teollisuuden muoto. Herkästi syttyvät tikut aiheuttivat kuitenkin tulipaloja ja vakavia sairauksia. Myrkyllinen valkoinen fosfori saattoi syövyttää työntekijöiden hampaat ja leukaluut. Nykyisen tyyppisiä tulitikkuja, joissa valkoinen fosfori korvattiin punaisella fosforilla, on valmistettu 1800-luvun puolivälistä lähtien. Samoihin aikoihin alkoi tulitikkujen teollinen valmistus Suomessa. Tikut olivat pitkään Suomen tärkeimpiä vientituotteita. Tulitikut valmistettiin yleensä haavasta. Perinteinen tulitikku on 4,5 senttimetriä. Sen pituus juontuu kanuunan sytytyslangan pituudesta. Pidemmät tulitikut ovat 5,6 ja erikoispitkät 9,5 senttimetriä. Tulitikkutehtaita perustettiin muun muassa Helsinkiin, Poriin ja Mäntsälään. Suomen viimeinen tulitikkutehdas Finn-Match Oy toimi Vaajakoskella 1919–1995. Siellä työskenteli parhaimmillaan 424 henkilöä kolmessa vuorossa. Tikkuja syntyi kaksi miljoonaa tunnissa. Vaajakosken tulitikkutehtaan tiloissa kuvattiin Aki Kaurismäen ohjaama Tulitikkutehtaan tyttö -elokuva vuonna 1990. Viisi vuotta myöhemmin tehdas myytiin ruotsalaiselle Swedish Matchille. SOK:n vanhassa tehdasrakennuksessa toimii nykyisin muun muassa teeyrityksen pakkaamo ja kuntokeskus. Jutussa käytetyt lähteet: - Arttu Seppänen: Vaajakosken tikut, Jyväskylän ylioppilaslehti Jylkkäri 10.12.2015 - Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tulitikku - Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sanasto: www.evl.fi/sanastoJaa artikkeli: