Seitsenhenkisen Mäkisen perheen kotitalo tuhoutui täysin tulipalossa. Perhe valmistautuu nyt joulun viettoon uudessa kodissa, jonka he saivat käyttöönsä kuin ihmeen kautta.
Mäkisten perhe asuu korkealla mäellä. Talon pihapiirin viereiseltä niityltä avautuu upea, kuurainen maisema yli jylhien keskisuomalaisten metsien. Loppuvuoden kelmeä aurinko on juuri vetäytymässä kaukaisuuteen horisontin taa.
Tämä on hyvä paikka katsoa kauas, pohtia kaikkea mitä viime aikoina on tapahtunut. Ottaa tulevaisuus vastaan sellaisena kuin se tulee.
– Ei voisi parempaa paikkaa tähän tilanteeseen oikein kuvitellakaan, sanoo perheen isä Lasse Mäkinen pihamaalla, karjalan karhukoira Pikin säestäessä haukullaan.
– Mutta samalla on tietysti hirveän ikävä takaisin vanhaan taloon, kotiin, lisää äiti Mari Mäkinen.
Mäkiset sanovat olevansa ennen muuta kiitollisia siitä, että ovat kaikki elossa ja hyvissä voimissa. Seitsenhenkinen perhe koki tragedian lokakuun alkupuolella, kun he heräsivät kotonaan Ylä-Kintaudella kovaan pamahdukseen.
Lasse Mäkinen meni heti tarkistamaan tilanteen ja näki talon olevan jo tulessa.
– Olimme vain muutamissa kymmenissä sekunneissa pihamaalla sen jälkeen, kun huusin kaikki heti ulos, Lasse kertaa lokakuun järkyttäviä tapahtumia.
Koti on enemmän kuin seiniä ja esineitä.
Talo tuhoutui rajussa tulipalossa täysin. Lasse Mäkinen ehti pelastamaan liekkien keskeltä auton avaimet, tietokoneen, yhden kännykän ja sylillisen vaatteita. Kaikki muu paloi poroksi.
Mari Mäkinen korostaa, ettei sure niinkään menetettyjä tavaroita.
– Koti on enemmän kuin seiniä ja esineitä. Se on muistoja, elettyä elämää, tunnelmaa juuri siinä paikassa, jossa on rakkaittensa kanssa asunut, hän sanoittaa järkyttävää kokemustaan.
– Vaikka kaikki on nyt hienosti, täytyy silti sanoa, että tämä paikka ei tunnu vielä meidän kodilta. Puhun tästä ”Rautialana” ja sanoin eilenkin tytölle, että ”tule, lähdetään käymään kotona”, kun menimme piipahtamaan oman talon pihalla.
Samaan hengenvetoon Mari ja Lasse toteavat, että kaikki on järjestynyt ihmeellisellä tavalla.
– Voisi aivan hyvin olla toisinkin. Emme välttämättä olisi kaikki tässä, toteaa Lasse Mäkinen hiljaa.
Tulipaloyö oli vasta vaihtunut aamuksi, kun Mäkiset saivat viestin, jonka merkitystä siinä tilanteessa ei vielä voinut oikein ymmärtää.
– Serkkuni Eija laittoi vain muutama tunti palon jälkeen puoli kahdeksalta viestiä, että Petäjäveden Mäki-Rautialassa olisi talo tyhjillään. Voisimme saada sen heti ensimmäisestä päivästä lähtien käyttöömme.
Eija-serkun Helvi-äiti oli kuollut vuosi sitten elokuussa ja talo oli vielä asuttavassa kunnossa.
Monet ovat laittaneet rohkaisevia viestejä.
– Paikkana tämä on loistava, ei liian kaukana omasta kodistamme ja lasten koulut ja päiväkodit säilyivät samoina kuin ennenkin, iloitsevat Mäkiset.
Lasse ja Mari myöntävät olevansa suorastaan hämmentyneitä kaikesta avusta, jota tutut ja tuntemattomat ovat tragedian jälkeen heille tarjonneet. Petäjäveden Erämiehet -yhdistys järjesti rahakeräyksen perheen tukemiseksi ja muutenkin ihmisten auttamishalu on lyönyt ällikällä.
– Metsästäjät ampuivat kuukausi sitten hirven, jonka lihat myytiin ja tuotto lahjoitettiin kokonaan meille, äimistelee Lasse.
– Tuttujen lisäksi olemme saaneet aineellista ja henkistä tukea myös aivan tuntemattomilta. Monet ovat laittaneet rohkaisevia viestejä ja Uuraisten helluntaiseurakunnalta on tullut paljon apua ja tukea, kiittelee Mari.
Vaikka moni asia on järjestynyt, arjessa riittää luonnollisesti vielä mylläkkää.
– Käytännön asiat, kuten vakuutushommien hoitaminen ja tavaroiden hankinnat vievät aivan älyttömästi aikaa. Olen myös kunnostanut yhdessä ystäväni kanssa tänne vanhaa tallia hevosille, jotka ovat vielä tällä hetkellä vanhan kotitalon piharakennuksessa. Nekin pääsevät muuttamaan ennen joulua, Lasse sanoo.
– Kaikki asiat pitää ottaa vastaan sellaisena kuin ne vastaan tulevat. Elämän on jatkuttava.
Seuraavaksi uudessa kodissa hiljennytään jouluun, jollaista vielä vuosi sitten ei kukaan olisi voinut kuvitellakaan.
– Olimme vuosien varrella kunnostaneet vanhan talomme perin pohjin. Viimeisiä isoja remontteja, keittiön laittaminen, tuli juuri valmiiksi viime tammikuussa. Elimme joulun vuosi sitten sen remontin keskellä, Lasse miettii.
Kyyneleet tulevat Mari Mäkisen silmiin hänen kertoessaan, miten hän vuosi sitten ajatteli saavansa laittaa jouluruuat tänä vuonna uudessa, upeassa keittiössä. Yleensä joulun valmistelut on tehty hyvissä ajoin, mutta tämä joulu on erilainen.
– Olen aivan yltiö-jouluihminen. Tämä on ehdottomasti vuoden tärkein juhla. Pyrin tekemään kaikki jouluruuat itse, en osta oikeastaan mitään valmista. Siksi uusi keittiö oli henkisesti niin tärkeä juttu minulle.
– Pidän myös paljon itse joulun sanomasta. Ja laitan perheen mielestä joulumusiikin soimaan aina aivan liian aikaisin, hän naurahtaa kyynelten keskeltä.
Vaikka joulusta tuli aivan erilainen kuin ennen, tuttujen avulla senkin valmistelut ovat muun hyörinän keskellä saatu hyvin käyntiin.
– Työkaverit ovat tuoneet tänne joulukoristeita, jotka tuovat lohtua, kun mietin, mitä kaikkea olemme menettäneet, sanoo Mari.
– Tuntuu kuitenkin siltä, että joulun vietosta puuttuu jotain, ja ehkä se on se koti.
Vuoden pimeimmän ajan hengellinen sanoma ja juhlan lämmin ilmapiiri tuovat perheelle uutta uskoa tulevaisuuteen.
– Meillä on tähän taloon toistaiseksi voimassa oleva vuokrasopimus. Varmaan noin kaksi vuotta asutaan täällä, ja katsotaan sinä aikana, miten jatketaan. Unelmissa on rakentaa uusi talo palaneen paikalle, omalle tontille, Lasse miettii.
Mari haaveilee tänäkin vuonna pääsevänsä tulipalolta säästyneeseen, vanhan talon pihapiirissä olevaan saunaan.
– Jos saisin siellä käydä joulusaunassa, olisin kyllä todella onnellinen ihminen.
Hieman joulun rekvisiittaa vanhasta kodista on jo tuotu paikalle.
– Halusin saada sieltä tuoduksi jotain tänne uuteen taloon, ja toimme mukanamme pihasta tuon pienen kuusen tuolla, sanoo Mari ja osoittaa pientä puuta tuvan nurkassa.
– Haaveissa on, että kun tuomme tänne perinteisen joulukuusen, sekin olisi tuotu meidän oman talomme pihapiiristä. Sieltä kotoa.
Jaa artikkeli: