Uusi ja punainen

Kanttori Piia Laasonen istuu urkujen äärellä saksofoni kädessään.

Kanttori Piia Laasonen varmisti, että ripareilla soi myös Pave Maijasen Pidä huolta.

Kuvassa: Nuoren seurakunnan veisukirjan uudistaminen oli projektia vetäneelle Jyväskylän seurakunnan kanttorille Piia Laasoselle kunnia-asia. Kirjan päätoimittaja toivoo, että ”punainen veisukirja” olisi mahdollisimman monelle tuore ja raikas kokemus.

Mitä lauletaan ripareilla ensi kesänä? Ainakin Pekka Simojoen, Jaakko Löytyn ja kumppaneiden lauluja. Lisäksi vuoden 2025 uudessa ”Punaisessa veisukirjassa” on nyt muun muassa viime vuoden parhaaksi gospelkappaleeksi valittu Eve & Ossi -duon Sielläkin. Myös Samu Haberin ja Juha Tapion Kelpaat kelle vaan löytyvät sivuilta.

– Itse ihmettelin, miksei selvän diakoniatyön näkökulman omaava Pave Maijasen Pidä huolta ollut jo aiemmin veisukirjassa. Olen myös tyytyväinen, että saimme mukaan elokuussa 2023 menehtyneeltä Tarvo Laaksolta Ihmemaa-kappaleen, kertoo uudistusta vetänyt Jyväskylän seurakunnan kanttori Piia Laasonen.

Valituksi tullakseen uuden laulun piti täyttää monia kriteerejä, joista tärkeimpiä oli ”korvaan tarttuvuus”.

– Eräs lauluista, Viitasen Piian Jos yhtä pyytää saisin puolestaan on hyvin rukouksellinen laulu, josta Piia Viitanen itsekin antoi sellaista palautetta, että se sopii hänelle itselleenkin yllätykseksi hyvin laulukirjaan, Laasonen jatkaa.

Kanttori Laasonen kertoo olleensa ällikällä lyöty kuullessaan pyynnön ryhtyä Nuoren seurakunnan veisukirjan uuden laitoksen päätoimittajaksi.

– Kun Riikka Jäntti, julkaisija Lasten ja nuorten keskukselta, soitti ja kysyi, haluaisinko päätoimittaa uuden Punaisen veisukirjan, piti hetken nielaista ja kysyä, että pyysitkö todellakin hetki sitten tehtävään juuri minua.

Laasonen aloitti uudistamisen työryhmänsä kanssa tietoisena kirjan asemasta. Projektin vetäminen oli kunnia-asia, muttei helppo sellainen.

Saimme lopulta peräti 400 ehdotusta uusiksi veisukirjan lauluiksi.

– Piti ottaa huomioon monia näkökulmia, kuten nuoret kohderyhmänä, laulukirjan melko pienikokoinen formaatti ja esimerkiksi se, ovatko kirjaan esitetyt laulut yhteislaulettavia, Laasonen selvittää.

Työryhmän työn tulos on 12. versio veisukirjasta. Vakiintuneiden tapojen mukaisesti osa lauluista vaihdettiin ja osan klassikkoasemaan kohonneista teoksista annettiin jäädä.

Apuna toimittamisessa käytettiin muun muassa useana vuonna tehtyjä rippikoulututkimuksia ja edellisestä painoksesta tehtyä kyselyä.

Lauluntekijöiltä pyydettiin biisejä suoraan ja lisäksi Laasonen sävelsi, sanoitti ja julkaisi netissä ”biisipyyntöbiisin”, jossa tekijöitä rohkaistiin lähettämään ehdotuksia laulukirjaan.

– Saimme lopulta peräti 400 ehdotusta uusiksi veisukirjan lauluiksi. Siitä alkoi perkaaminen, jonka aikana jouduimme pohtimaan toden teolla sitä, millaiset aiheet puhuttelevat nykynuoria.

Tutkimuksessa ja tulleissa ehdotuksissa painottui projektinvetäjän mukaan tietty yksilökeskeisyys.

– Sellaiset teemat kuten kelpaanko minä ja saanko tulla Jumalan ja toisten ihmisten eteen tällaisena kuin olen, korostuivat tarjolle tulleissa lauluissa.

Uskoisin, että näitä nyt valittuja lauluja laulaessa on myös lupa pohtia ja olla epävarma.

Toimitusaikana alkanut Ukrainan sota näkyi Laasosen mukaan biisiehdotuksissa yllättävän harvoina rauhanlauluina. Rauhan kysymysten lisäksi muut perinteiset kirkolliset teemat, kuten kaste ja iltarukous, haluttiin joka tapauksessa säilyttää uudessa laitoksessa.

– Uskoisin, että näitä nyt valittuja lauluja laulaessa on myös lupa pohtia ja olla epävarma. Voi tulla kysymystensä kanssa rehdisti ja avoimesti Jumalan eteen ja kysellä itselle tärkeitä asioita.

Laasonen näkee, että kirjan kulloisenkin version toimittamisajankohdan ajankohtaiset teemat heijastuvat väistämättä valituiksi tuleviin lauluihin.

– Uuden laitoksen toimitustyö käynnistyi kevättalvella 2022 ja työn aikanakin maailma ehti muuttua. Jos nyt projekti alkaisi uudestaan, varmasti kirjaan päätyisi taas osittain hieman erilaisia lauluja.

Veisukirjan jalkautus seurakuntiin ei ole vain kirkon työntekijöiden vastuulla, vaan nuoria on otettu mukaan laulujen jakamiseen muun muassa Instagram-videoiden avulla.

– Jokaisesta kappaleesta julkaistaan noin minuutin mittainen pätkä veisukirjan Instagram-sivulla. Nuorten kanssa niitä äänitettiin ympäri Suomea viime kesän ja syksyn aikana. Sivuille tulee jatkuvasti uusia päivityksiä, Laasonen vinkkaa.

Kirjan päätoimittaja toivoo, että ”uusi punainen” olisi mahdollisimman monelle tuore ja raikas kokemus.

– Toivon ennen kaikkea kaikkien kirjaan tarttuvien ja sen lauluja laulavien kokevan yhteyttä toisten ihmisten ja Jumalan kanssa.

Jaa artikkeli: