Erityisammattimies Sami Särkkä suunnittelee, hitsaa ja viilaa oman toimensa ohessa kierrätysmateriaaleista ratkaisuja, joita muut eivät tule ajatelleeksi.
– Nykyään on tietenkin hyvä sanoa, että tämä on ympäristöystävällistä toimintaa, mutta en minä totta puhuen ole ympäristöä ajatellut tässä pätkääkään. Olen vain niin pihi ihminen, etten halua ostaa mitään uutta, jos vanhasta ja käytöstä poistetusta saa muokattua toimivaa uuteen käyttöön, Sami Särkkä nauraa.
Siksi esimerkiksi katkaisusirkkelin jalustaan on käytetty Puistokadun kappelin vanhaa rappurallia ja Säynätsalon hautatukia, ja sirkkelin liikuttamisen mahdollistavat vanhasta roskapöntöstä sosialisoidut pyörät.
– En mene hakemaan kaupasta uutta terästä ja rautaa, ellei ole aivan pakko, Särkkä sanoo.
Ajatus lähtee liikkeelle silloin kun sopiva idea pulpahtaa mieleen.
Hän on Jyväskylän seurakunnalla erityisammattimiehenä, asemapaikkanaan pääasiassa Mäntykankaan hautausmaa. Komean kuuloisen tittelin taakse kätkeytyy käytännössä se tosiasia, että seurakunta on ulkoistanut haudankaivuun, ja hautausmaiden ylläpidosta vastaavien henkilöiden ammattinimike on nykyään haudankaivajan sijaan erityisammattimies.
– Monttumaakari minä olen, jos joku kysyy. Koskaan en esittele itseäni erityisammattimieheksi.
Särkkä on koulutukseltaan levyseppähitsaaja. Hänen varsinaiseen toimenkuvaansa kuuluu hautausmaan ja sen laitteiden ylläpito, mutta hän tekee etenkin talvisaikaan myös ylimääräisiä puhdetöitä. Sellaisia ovat esimerkiksi idioottivarmat lapiotelineet hautausmaiden ajoneuvoihin, mittatilauksena hankitun roska-astioiden tyhjennyskauhan lisäosa, joka estää kipattavaa astiaa putoamasta lastinsa mukana, sekä kynttilät kynttilänjalkoihin sopiviksi ”vuoleva” sorvi.
Aloitteet keksinnöille tulevat aina käytännöstä: esimerkiksi kynttiläsorvi sai alkunsa keskustelusta Lahjaharjun kappelin suntion Kirsi Harjulan kanssa.
– Kirsi tuli puhisseeksi miten työlästä on vuolla kynttiläntyviä jalkoihin sopiviksi. Valmiiksi muotoillut kynttilät olisivat tulleet monin verroin kalliimmiksi, joten minä lupasin koittaa ongelman ratkaisemista. Tein sitten tämän sorvin. Sen terien viilaaminen oli tarkkaa hommaa, eikä sellaiset näissä meidän tiloissa luonnistu. Tein ne kotona yksiön pöydän ääressä iltaisin, Särkkä kertoo.
Nyt kynttilän vuoleminen kestää kampea pyörittämällä muutaman sekunnin, ja roskatkin valuvat suoraan niille tarkoitettuun astiaan.
– Monta kertaa on sanottu, että mieti työajalla. Mutta eivät ihmisen aivot toimi niin, eivät minun ainakaan. Ajatus lähtee liikkeelle silloin kun sopiva idea pulpahtaa mieleen, ja usein se on illalla nukkumaan mennessä.
Teen sitä työtä, mikä tuntuu hyvältä.
Keksintöjen tekeminen ja suunnittelu rajautuu talviaikaan, sillä kesäisin hautausmaan ylläpito vaatii erityisammattimiesten ja heidän avukseen palkattavien kausityöntekijöiden kaiken ajan. Tarkan markan toimintatavassa ei varsinaisesti ole kyse seurakunnan rahojen tarkasta laskemisesta vaan elämänfilosofiasta. Jos voi tehdä itse, ei pidä ostaa valmista, ja asioita tehdään sydämen halusta.
– Yksi ihminen kysyi kerran hautuumaalla, että mitä saan palkkaa. Vastasin eurolleen, mihin hän totesi vähän väheksyen, että nojoo, kai jonkun tuokin työ täytyy tehdä. Kimposin heti, että tyhmä minä olisin, jos tätä rahan takia tekisin, silloin olisin lukenut lääkäriksi tai juristiksi. Teen sitä työtä, mikä tuntuu hyvältä.
Työpaikkoja Särkällä onkin hänen omien sanojensa mukaan riittänyt ajoneuvoyhdistelmän kuljettajasta alkaen kaikkiaan yli 20.
– Olen vaihtanut, kun olen kyllästynyt. Voiko ihmisen työn jälki olla hyvää, jos hän ei tykkää siitä mitä tekee? Laajemminkin yhteiskunnassa pitäisi pystyä löytämään ihmisille sisällöltään mielekkäitä ja matalan kynnyksen töitä, joihin päästäkseen ei tarvitsisi istua vuosikausia koulun penkissä. Se helpottaisi syrjäytymisongelmaa, hän uskoo.
Pitkään pimeänä ollutta sosiaalitilan loisteputkea Sami Särkkä ei kuitenkaan vaihda, se homma kun on ulkoistettu huoltoyhtiölle. Ylimääräisten töiden tekeminen omaksi iloksi ilman eri korvausta ei automaattisesti tarkoita höynäytettävän roolia.
– Ihmissuhde-ekspertti en ole, ja parhaiten tulenkin toimeen kuolleiden kanssa. Mutta tämmöisiä mekaanisia asioita minä tykkään tehdä ja suunnitella, Särkkä sanoo.
Jaa artikkeli: