Uskoa ja toivoa valkokankaalla

Kuva elokuvasta Havumetsän lapset. Nainen istuu metsässä kaatuneen koivun rungolla.

Kirkko tukee suomalaisia elokuva- ja televisiotuotantoja, jotka käsittelevät kristinuskolle läheisiä teemoja.

Jos kirkko haluaa sanomansa puhuttelevan suuria joukkoja, sen pitää näkyä isoja katsojalukuja keräävissä televisio-ohjelmissa ja elokuvissa.

Näin pohdiskelivat isojen seurakuntien, seurakuntayhtymien ja kirkon viestintävastaavat 2000-luvun alussa. Ilmassa oli innostusta. Voisiko kirkko tukea tuotantoja, jotka ovat sopusoinnussa kristillisten arvojen kanssa?

– Kirkkohallitus ja 24 suurta seurakuntaa tai seurakuntayhtymää kokosivat alkupääoman 50 000 euroa ja sitoutuivat jatkamaan tukea vuosittain, kertoo Juha Rajamäki.

Hän toimi vuonna 2005 perustetun Kirkon mediasäätiön asiainhoitajana vuoteen 2021.

Jyväskylän seurakunta kuuluu perustajajäseniin ja sen tuki säätiölle­ on nykyisin 5 000 euroa vuodessa. Viestintäpäällikkö Jonna Arola kuuluu säätiön hallintoneuvostoon.

Vuosien aikana sadat ohjelmantekijät ovat saaneet Kirkon mediasäätiöltä tukea. Tunnetuimpia tuotantoja ovat Klaus Härön elokuvat, kuten Postia pappia Jaakobille (2009), Ulla Heikkilän rippikoulusta kertova elokuva Eden (2020) ja Virpi Suutarin elokuva Havumetsän lapset (2024).

Mediasäätiön nykyisen asiainhoitajan Anna Patrosen mukaan tukea saavista tuotannoista vajaa viidennes käsittelee suoraan kristinuskoa tai liikkuu sen liepeillä. Valtaosa käsittelee kristinuskolle läheisiä teemoja, kuten toivoa, ihmisoikeuksia tai ympäristönsuojelua. Tai ne edistävät erityisyyden ymmärtämistä, kuten lapsille suunnattu tv-sarja Erityiset tai saamelaisesta nuorukaisesta kertova palkittu dokumentti Revontulten räppäri.

Uskon liepeillä liikkuviin kuuluu tammikuussa ensi-iltansa saava Klaus Härön elokuva Ei koskaan yksin. Traileri löytyy Youtubesta.

– Se pohjautuu toimittaja Ruben Stillerin isän Abraham Stillerin ponnisteluihin juutalaisten suojelemiseksi. Se on iso kansainvälinen tuotanto, Patronen kertoo.

Tekijät joutuvat tukihakemuksessa perustelemaan, miksi kirkon tulisi antaa sille tukea.

– He joutuvat miettimään, miten heidän teoksensa resonoi uskonto- ja elämänkatsomusten kanssa ja mitä arvoja siinä edistetään. Saattaa olla, että tuotanto saa siitä lisäväriä, Rajamäki miettii.

Kirkon mediasäätiön tuki on murto-osa Elokuvasäätiön ja AVEKin­ jakamista tuista. Kotimaisen elokuvan keskimääräinen budjetti on Wikipedian mukaan 1,5 miljoonaa.

Mediasäätiö jakaa tukea kahdesti vuodessa, yhteensä noin 200 000 euroa. Jaetut tukisummat vaihtelevat parista tuhannesta 20 000:een euroon.

Hakemusten määrä on viime vuosina ollut kasvussa, keväällä 2024 hakijoita oli 110 ja tukea sai 19 tuotantoa. Tukipäätökset tekee säätiön kuusijäseninen hallitus. Tuotannon tekemiseen säätiö ei puutu.

Anna Patrosen mukaan kirkon läsnäolo mediatodellisuudessa on yhteiskunnallista vaikuttamista.

– Jotkut kirkosta etääntyneet tuttavani sanovat, etteivät saa kirkosta mitään. Saatan kertoa silloin heille, että kirkko on usein taustalla mukana, kun he katsovat televisiosta dokumentteja, joissa on koskettava tai merkityksellinen sisältö.

Kaikki vuodesta 2012 tukea saaneet tuotannot: kirkonmediasaatio.fi
Jaa artikkeli: