Yleisurheilua harrastava Paula Kuronen on miettinyt paljon uskon ja urheilun suhdetta. – Yleisurheilu on tärkeä osa elämääni. Nautin harjoittelemisesta ja kilpailemisesta. Usko Jumalaan on kuitenkin kaiken pohja ja perusta.
Alakoulun liikunnanopettajaa Katja Kuuselaa on kiittäminen siitä, että Paula Kuronen innostui lapsena yleisurheilusta. Koulun liikuntakerhossa tutustuttiin moniin eri lajeihin, joissa Kuronen pärjäsi hyvin. Myöhemmin valmentajaksi vaihtui Kari Kuusela, joka laittoi hypyistä ja aitajuoksusta innostuneen urheilijan osallistumaan myös ottelukilpailuihin.
– Viehätyin ajan mittaan 7-ottelusta enemmän kuin mistään yksittäisestä yleisurheilulajista. Ottelupohjainen harjoittelu on vienyt yksittäisiä lajeja paremmin eteenpäin kuin tapa, jolla aikaisemmin harjoittelin.
Kalevan kisoissa Mikkelin Kilpa-Veikkoja edustava Kuronen on ollut parhaimmillaan 6. Sijoitus on viime kesältä.
Urheilu on elämäntapa
Kuroselle urheilu on ennen kaikkea elämäntapa.
– Urheilu antaa fyysistä kuntoa, ryhtiä ja hyviä ystäviä. Se on myös keino purkaa energiaa ja saada sitä lisää. Silloin kun on hyvässä kunnossa, kilpaileminen on myös tosi hauskaa.
Vaikka Kalevan kisoissa sijoitukset ovat olleet ihan hyviä, Kuronen ei pidä itseään huippu-urheilijana.
– Huiput ovat harvassa. Vaikka haluan kehittyä urheilijana, en ole varma, miten pitkälle minulla on menestymisen nälkää. Minulla ei ole pakollista tarvetta voittaa, mutta 5000 pistettä ottelussa olisi hieno saavuttaa.
– Joskus alle parikymppisenä minulla oli hirveät paineet siitä, etten kehity ja ikää tulee lisää. Nyt 24-vuotiaana näen asian toisin. Urheilen, koska nautin siitä ja se kiehtoo minua. Viime kesä oli paras urheilukesäni. Olen iloinen, etten lopettanut silloin, kun oli monta vuotta vaikeaa.
Seurakuntayhteys auttoi kotiutumaan
Kuronen opiskelee viidettä vuotta luokanopettajaksi Jyväskylän yliopistossa. Opiskelun ja urheilun ohella Kuronen on ollut aktiivisesti mukana Jyväskylän Opiskelija- ja koululaislähetyksen (Opko) toiminnassa ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien.
– Olen saanut kasvaa kristillisessä kodissa. Olen jo lapsena saanut kertoa Jeesukselle iloni ja suruni ja saanut turvata Häneen joka tilanteessa. Jyväskylään muutettuani etsin monesta paikasta seurakuntayhteyttä ja aika pian päädyin Opkolle, joka oli entuudestaan tuttu jo kotipaikkakunnalta Mikkelistä.
Opkon opiskelijailloissa rukoillaan, keskustellaan ja opiskellaan Raamattua.
– Toiminnan tavoitteena on johtaa opiskelijoita tuntemaan Kristusta ja tukea heidän kasvuaan Hänessä. Opiskelijailloissa olen kokenut mukavaa yhdessäoloa ihmisten kanssa ja saanut hengähtää kiireisen ja väsyttävän elämän keskellä. Urheilukuviot ja Opko auttoivat minua kotiutumaan uudelle paikkakunnalle.
Usko ja urheilu tukevat toisiaan
Usko ja urheilu. Elämän perusasioita Kuroselle molemmat.
– Fyysinen kilvoittelu ja uskonkilvoittelu tukevat hyvin toisiaan. Molemmissa on selkeä tavoite: uskossa tavoite on kulkea kohti Taivasta, urheilussa pyrkiä kohti parempia tuloksia ja menestystä. Molemmissa vaaditaan nöyryyttä. Totta kai kilvoittelussa on myös valtava ero. Urheilussa rakennetaan omaa menestystä ja teot ratkaisevat, mutta usko taas on lahja Jumalalta.
– Ajattelen, että kaikki tulee loppupeleissä Jumalan kädestä. Kaikkea ei voi hallita loppuun asti, mutta asioiden eteen voi silti itse tehdä paljon.
Urheilussa Kuronen ei rukoile Jumalaa toteuttamaan omia toiveitaan.
– Ennen kilpailuja rukoilen usein kisojen puolesta ja että saisin rennoin ja levollisin mielin tehdä oman osuuteni. Rukoilen myös muiden urheilijoiden puolesta. Hyvästä menestyksestä kiitän Jumalaa, mutta en voi odottaa Jumalan toteuttavan automaattisesti toiveitani. Jumala ei ole hallittavissa, ja Hän myös tietää paremmin, mitä milloinkin tarvitsen.
Kuronen on välillä joutunut pohtimaan omaa suhdettaan urheiluun.
– Joskus saan itseni kiinni ajatuksista, joissa urheilusta on tullut epäjumala ja se on noussut elämässäni liian tärkeäksi. Välillä havahdun siihen, miten paljon käytän rahaa ja aikaa urheiluun. Urheilumenestys ja varsinkin menestymättömyys alkavat helposti määrittää sitä, miten arvokkaaksi tai arvottomaksi koen itseni ihmisenä. Jumalalle olen kuitenkin yhtä rakas kaikkina päivinä.
Uskosta puhutaan vähän
Urheilijat ovat Kurosen mielestä varsin mutkatonta porukkaa. Hengellisistä asioista ei urheilupiireissä kuitenkaan puhuta kovin paljon.
– Jos joku haluaa uskon asioista keskustella, juttelen mielelläni. Joskus rukoilen, että urheilukavereiden kanssa tulisi sellaisia kohtaamisia, että Jumala saisi minun kauttani auttaa muita. Usein olen kyllä huomannut asioiden menevän toisin päin: Jumala on antanut apua ihanien urheilukavereiden kautta, jotka ovat ystävällisesti vaikkapa neuvoneet tai rohkaisseet.
Uskon esiintuominen näkyvin tunnusmerkein tuntuu Kurosesta vieraalta. Kotimaisilla kilpakentillä se ei ole kovin tavallista. Ennen kilpailuja esimerkiksi ristinmerkkejä tekevät enemmän ulkomaiset urheilijat.
– Olen miettinyt, onko ristin tekeminen vain jonkinlainen rituaali, vai tuleeko se sydämestä. Minusta se ei tuntuisi luontevalta, mutta en jaksa sitä paheksuakaan. Monissa kulttuureissa ollaan uskon suhteen avoimempia.
Urheilu koukuttaa
Kuronen ei osaa kuvitella elämää ilman urheilua.
– Harjoitteleminen on koukuttavaa ja kivaa. Urheilen omaksi iloksi ja muiden kiusaksi, kuten kuulin vastikään erään urheilukaverini sanovan. Haluan pistää kampoihin kisakumppaneille ja tavoitella seitsenottelussa Suomessa edellä olevien ”päänahkoja”, Kuronen nauraa.
– Toistaiseksi urheilen niin kauan kuin paikat kestävät. Joskus on kuitenkin hyväksyttävä, että kilpaileminen loppuu. Voisin kuvitella, että senkin jälkeen höntsäilen urheilukentillä. Yleisurheilu on minulle tapa liikkua. Minusta on hienoa, että nykyään on paljon iäkkäämpiä yleisurheilijoita, jotka yhä viihtyvät upean lajin parissa.
Juttu on julkaistu Henki&elämässä 16.1.2014
Jaa artikkeli: