Kaupungissa tarvitaan elävyyttä ja laadukkaita konsertteja myös kesäisin, tuumasi Jyväskylän tuore kulttuuritoimenjohtaja Elli Ojaluoto (kuvassa) 1990-luvun alussa. Talven tarjontaa jatkoi osaltaan Jyväskylän Kesä, mutta sitten tuli hiljaista.
– Kaipuu kulttuuriin elää myös kesällä, ja silloin on helppo ja mukava lähteä kaupungin valoisiin ja lämpimiin iltoihin, hän luonnehtii.
Ojaluoto muistaa kutsuneensa kanttorit asian äärelle toimistoonsa pääkirjaston neljänteen kerrokseen. Palaverissa löydettiin yhteinen näkemys, ja kolmikantayhteistyössä kaupungin, Jyväskylän maaseurakunnan ja Jyväskylän kaupunkiseurakunnan voimin kehitettiin ensimmäiseen kesäkonserttisarjaan 1992 peräti 12 konserttia.
– Halusimme täyttää tyhjiön ja tuoda kaupunkilaisille sellaista, mitä ei muuten ollut tarjolla. Yhteistyö lähtikin luontevasti käyntiin. Saatoimme jakaa konserttien järjestelyvastuut ja sopia kustannuksista.
Kumppanuusmallin etuja olivat myös valmiit markkinointikanavat. Suuria investointeja tai uusia seiniä ei tarvittu, koska konsertit vietiin kirkkoihin, konservatoriolle tai muihin valmiisiin tiloihin. Kanttorit vastasivat ohjelmistosta ja kantoivat taiteellisen vastuun.
Toiveissa oli alusta pitäen toistuva konserttisarja, ja ensimmäisen kesän onnistuminen kannusti jatkamaan toimivaa mallia. Muutaman vuoden kuluttua kaupunki vetäytyi taustalle, ja seurakunnat ottivat konserttisarjan kokonaan hoitoonsa.
Heikki Tynkkynen hoiti maaseurakunnan vastuukanttorin pestiä ja hän sai työparikseen kaupunkiseurakunnan kanttorin Risto Valtasaaren.
– Jatkettiin yhdessä Riston kanssa, kun oli vauhtiin päästy ja sarja sai hyvän vastaanoton. Konsertit vetivät kirkkoihin runsaasti ihmisiä, Tynkkynen muistelee 30 vuoden taakse.
Tehtävämme on ylläpitää kirkon musiikin arvokasta kulttuuriperintöä.
Kesäkonsertit alkoivat soida Taulumäellä, Kaupunginkirkossa, Keltinmäessä ja Kuokkalan kirkossa, ja konserttien määrä vakiintui noin seitsemään konserttiin kesässä. Profiloituminen klassiseen kirkkomusiikkiin oli kanttoreiden tietoinen ja yhteinen valinta.
– Ajattelimme, että tehtävämme on ylläpitää kirkon musiikin arvokasta kulttuuriperintöä. Yhdessä tekeminen on ollut siitäkin syystä vaivatonta, Valtasaari sanoo tyytyväisenä.
Urkumusiikille varattiin erityisasema, koska kirkko ja urkumusiikki kuuluvat erottamattomasti yhteen. Sen täydennykseksi ohjelmistoon punottiin runsautta ja monipuolisuutta. Esiintyjiä löytyi kanttorien verkostojen avulla Suomesta ja ulkomailta – ja jopa Youtuben kautta.
– Löysin esimerkiksi yhdysvaltalaisen Monica Czausz -huippu-urkurin Youtubea selaillessani. Otin yhteyttä, ja hän tarttui mahdollisuuteen saapua konserttikiertueelle Suomeen, kun järjestin hänelle neljä muutakin konserttia.
Ulkomaalaisia taiteilijoita oli monesti helppo houkutella Suomeen, ja yhteishankinnalla säästettiin kustannuksia. Yhteistyötä tehtiin muiden kesäkonsertteja järjestävien seurakuntien ja muun muassa Lahden Urkuviikon kanssa.
Panostus laadukkaaseen konserttisarjaan alkoi vähitellen näkyä ja maine kiiriä. Taiteilijat kokivat, että Jyväskylässä asiat toimivat ja vastaanotto on hyvä.
– Meille alkoi tulla tarjouksia konserteista ja pääsimme välillä aika vähällä vaivalla rakentamaan hyviä kokonaisuuksia. Joinakin kesinä voitiin ajastaa tarjontaa jo seuraavalle vuodelle.
Jotkut konsertit palaavat erityisen elävinä virastaan jo eläköityneen Valtasaaren mieleen. Sellainen oli esimerkiksi ensimmäisen kesän huippuluokan kvartetti Hilliard Ensemble, jossa miesäänet lauloivat renessanssiajan musiikkia korkeine kontratenoriäänineen.
On ollut kansainvälisen tason kuoroja ja huippu-urkureiden konsertteja, joiden soittimen hallinta on ollut omaa luokkaansa.
– Esimerkiksi ranskalainen Pierre Queval kesytti Taulumäen kirkon urut täysin!
Entäpä erityinen ilta noin kymmenen vuoden takaa, kun konsertoimaan saapui keuruulainen urkuri Matti Pesonen ja muita artisteja. Silloin soi urkujen lisäksi käyrätorvi, alppitorvi sekä ylimääräisenä numerona puutarhaletku.
Letkun päähän liitettiin puhallinsoittimen suukappale ja toiseen päähän suppilo. Soittaja sääteli soitantaa huulillaan, pyöritteli letkua, ja ääni törähteli ilmoille pyörivästä suppilosta.
Vaihteleva ja rikas ohjelmisto vetoaa yleisöön.
Konserttisarjan monipuolisuus näkyy vaihtelevina kokoonpanoina ja ohjelmiston avaruutena. Mukana voi olla vaikkapa kuorokonsertteja, laulusolisteja, instrumentalisteja ja soitinyhtyeitä. Myös gospelia, jatsia tai eri aikakausien musiikkia löytyy.
– Vaihteleva ja rikas ohjelmisto vetoaa yleisöön, sanoo Taulumäen kanttori Jukka Hassinen sarjan nykyisen taiteellisen johdon työryhmästä.
Sarjan urkukonsertissa soi tällä kertaa 1800-luvun musiikki. Konserteissa kuullaan pianomusiikkia 1900-luvulta, suomalaisia sävelhelmiä laulettuna ja englantilaisen tunnetun kitaristin soitantaa. Sarja huipentuu gospelkonserttiin Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Yleisö halutaan myös yllättää. Juhlavuoden erikoisuutena päästään kokemaan kaksi konserttikanteleensoittajaa yhdessä.
Kesäkonserttisarja on jatkunut keskeytyksettä 30 vuoden ajan. Myös koronakesinä yleisöä voitiin kutsua kirkkoihin rajoitetuksi, ja joitakin konsertteja lähetettiin suorana lähetyksenä verkkoon.
– Rima on syytä pitää korkealla jatkossakin. Jumalan antamia armolahoja tulee käyttää ja jakaa musiikin iloa maailmaan, Heikki Tynkkynen kannustaa työnsä jatkajia.
Jyväskylän seurakunnan perinteikäs kesäkonserttisarja soi kirkoissa 19.7.–23.8. Katso tarkemmat tiedot osoitteessa jyvaskylanseurakunta.fiJaa artikkeli: