Kerro itsestäsi, kuka olet?
Olen Aki Lehikoinen. Asun Sarvivuoressa vaimoni kanssa. Kaksi tytärtämme ovat jo muuttaneet maailmalle. Työskentelen sovellussuunnittelijana Valmet Automationilla. Kohta tulee 30 vuotta täyteen.
Harrastat leijalautailua. Miten innostuit lajista?
Olen aina ollut kiinnostunut tuulesta ja sen voimasta. Jo pienenä poikana rakensin äidin vanhasta lakanasta purjeen potkukelkkaan. Muistan, että oli elämys mennä järven jäällä kuin itsestään.
Vuosia myöhemmin vuonna 1984 aloitin purjelautailun. Sen parissa vierähti vuosia, kunnes vajaa kymmenen vuotta sitten siirryin leijalautailun pariin. Purjelauta kaivetaan taas esiin, kun myrskytuulet saapuvat.
Mikä harrastuksessa on parasta?
Ehkä vapauden tunne, kun voi tuulen avulla viilettää pitkin järvenselkää, koukuttaa eniten. Tärkeä osa lajia on myös hyvät kaverit rannalla ja vesillä.
Kenelle leijalautailu sopii?
Laji sopii oikeastaan kenelle vain, varsinkin jos vauhti kiinnostaa. Leijalautailu ei ole voimalaji. Lajin voi aloittaa myös vanhemmallakin iällä. Jonkun verran pitää sietää vettä, sillä opetteluvaiheessa uintiminuutteja kertyy. Harrastajamäärien myötä välineet ovat kehittyneet, jolloin opettelusta ja harrastamisesta on tullut helpompaa.
Mitä lajin harrastaminen vaatii?
Laji vaatii sopivat välineet ja reippaan mielen. Pakollisia välineitä ovat leija, leijalauta (talvella lumilauta) ja trapetsi, johon leija kiinnittyy. Märkäpuku on myös hyvä olla.
Onko leijalautailu vaikeaa?
Kaikki lajit vaativat alussa opettelua, niin tämäkin. Mutta kerran opittuaan leijalautailu on kuin polkupyörällä ajaminen, se menee selkäytimeen. Jos lajia vertaa vaikka purjelautailuun, niin leijan kanssa pääsee nopeammin vauhdin hurmaan. Kaikenlaiset temput ja hypyt vaativat vähän enemmän opettelua, mutta peruskruisailu alkaa sujua aloittelijalta melko nopeasti.
Lautailetko ympäri vuoden?
Tämä on siitä hieno laji, että sitä voi harrastaa sekä kesällä että talvella. Loppusyksyn ja alkukevään rospuuttokeleillä pidän tauon harrastuksessa.
Mitä vinkkejä antaisi aloittelijalle?
Kannattaa tulla rannalle katsomaan lajia ja kyselemään lajista, välineistä, paikoista. Suosittelen leijakurssin käymistä heti aluksi, sillä siellä käydään läpi välineet, perustekniikat sekä tietenkin turvallisuusasiat. Muut rannalla ja vesillä olijat pitää huomioida. Leijassa on pitkät narut, joten turvaetäisyydet kannattaa aina pitää mielessä. Älä lähde yksin vesille, äläkä jätä kaveria pulaan. Meillä on Muuratsalossa oma pelastusvene esimerkiksi välinerikkojen varalta.
Mistä löytyvät Jyväskylän parhaat leijalautailupaikat?
Pohjoistuulella paras paikka on Säynätsalon entinen laivalaituri, etelätuulella Muuratsalon itäranta. Länsituulella leijailijat suuntaavat Muuratjärven Verkkoniemeen. Talvella tilanne on paljon parempi, sillä rannalta voi kävellä kohti järven selkää leijansyöjäpuiden ulottumattomiin.
Paras muistosi lajiin liittyen?
Ehkä parhaat reissut liittyvät kevättalveen, kun on päästy pahimman pimeyden ohi. Aurinko on juuri noussut, tuuli on tasaista, pakkanen puree vähän poskipäitä ja on hiljaista. Silloin leijalautailu ei ole vain vauhdista nauttimista, vaan se on jotain enemmän. Sisäisestikin rauhoittuu ja mieli tyyntyy.
Mitä muuta kesääsi kuuluu?
Asuntovaunun kanssa kierretään Suomen rannikkoseutuja. Ystävien kohtaamisia, vähän kalastusta ja muutama pyöräsuunnistuskilpailukin mahtuu joukkoon. Jos kaiken tämän keskellä olisi vielä aikaa vain olla ja hiljentyä, niin hyvä.