Äitienpäivä täyttää tänä vuonna sata vuotta. Samaan ikään ehtineellä Saara Laukkasella on tämän päivän äideille vain
yksi neuvo: antakaa lapsillenne rakkautta.
Saara Laukkanen ottaa vastaan viihtyisässä yksiössään Lutakon palvelutalossa. Kädenpuristus on pitkä ja lämmin. Ensitapaamisella on vaikea uskoa, että Laukkasella on ikää jo 100 vuotta, ensi elokuussa tarkalleen ottaen 101.
− Muisti välillä reistailee, Laukkanen harmittelee.
Vuosiluvut tuottavat vaikeuksia, mutta yllättävän hyvin vanhat asiat tulevat mieleen keskustelun edetessä.
Kukapa olisi parempi henkilö muistelemaan tänä vuonna sata vuotta täyttävää äitienpäivää kuin samaan ikään ehtinyt Laukkanen. Moni asia on sadassa vuodessa muuttunut, mutta äitiyden ydin – rakkaus – on pysynyt samana.
− Onko ylitsevuotavampaa iloa ja riemua kuin äitiyden ilo, Laukkanen sanoo.
Onnea, iloa ja vastoinkäymisiä
Vesangassa syntyneen Laukkasen elämään on mahtunut paljon onnea ja iloa, mutta myös vastoinkäymisiä. Oma äiti kuoli keuhkotautiin Laukkasen ollessa vasta 8-vuotias. Isän ja kolmen veljeksen taloudessa vastuu kotitöistä jäi perheen ainoan tyttären harteille. Isä opetti laittamaan ruokaa ja tekemään muita askareita. Arki ei ollut aina helppoa.
Omasta perheestä Laukkanen haaveili jo nuorena. Kun lääkäri myöhemmin kertoi, ettei munuaisviasta kärsinyt Laukkanen voisi koskaan saada omia lapsia, tieto oli musertava.
− Kun lapset pihalla huusivat äitiä, mietin, eikö kukaan koskaan huuda minua.
Mutta elämä voi yllättää. Perheen esikoinen ilmoitti tulostaan pian häiden jälkeen. Onnea ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä keskosena syntynyt tytär menehtyi melko pian syntymänsä jälkeen.
− Oli kova paikka, etten saanut häntä pitää. Lapsen kuolema on raskainta, mitä vanhemmalle voi tapahtua. Olin vihainen Luojalleni, Laukkanen sanoo.
Pari vuotta myöhemmin perheeseen syntyi kuitenkin toinen tytär Heidi ja muutaman vuoden päästä kuopus Pekka.
Äitiys elämän iloista suurin
Ihanaa-sana toistuu Saara Laukkasen puheessa tuon tuosta, kun puhe kääntyy äitiyteen.
− Äidin rakkaus on niin voimakas tunne, ettei sitä voi selittää. Kun yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen saa painaa pienen vastasyntyneen rintaansa vasten, voi sitä riemua. Samalla niin ihmeellistä ja luonnollista.
Laukkaselle äitiys on ollut elämän iloista suurin.
− Rakkaudella kasvatettuja, Laukkanen sanoo.
− Kun neuvoja ja apuja on tarvittu, olen pyytänyt niitä aina välillä Taivaan Isältä.
Laukkanen kehuu, miten lapsista on kasvanut rehellisiä ja hyviä ihmisiä.
− Enempää en voisi vaatia ja odottaa. Pitävät minusta hyvää huolta ja käyvät ahkerasti katsomassa.
Kirjahyllyssä on valokuvia lastenlapsista ja lastenlastenlapsista. Useammassa kuvassa lapset ovat Saara-mummon hellässä syleilyssä. Myös jokaisella jälkikasvulla on tärkeä paikka Laukkasen sydämessä.
Lapset tarvitsevat rakkautta
Saara Laukkanen huokaa, miten paljon maailma on muuttunut.
− On paljon hyvää, mutta myös paljon pahaa ja ikävää, kuten huumeita. Ainahan äideillä on kova huoli lapsista, jotta he eivät eksyisi väärään seuraan ja vääriin paikkoihin.
Tämän päivän äideille Laukkasella on vain yksi neuvo.
− Antakaa lapsillenne rakkautta ja pitäkää heitä sylissä. Se tekee teistä läheisiä.
Äitienpäivää Saara Laukkanen viettää Lutakon palvelutalossa perinteisin menoin. Läheiset muistavat kukkasilla ja yhdessä juodaan kakkukahvit. Näin taidettiin äitienpäivää viettää jo sata vuotta sitten.
Äitienpäivä 100 vuotta
- Äitienpäivän vietto on alkanut Yhdysvalloista. Suomessa äitienpäivää on juhlittu vuodesta 1918 lähtien.
- 1927 äitienpäiväksi vakiintui toukokuun toinen sunnuntai.
- Tänä vuonna äitejä muistetaan 13.5.
- Tasavallan presidentti myöntää ansioituneille äideille äitienpäivän kunniamerkin. Se on myönnetty vuodesta 1946 saakka.
- Äitienpäivä on virallinen liputuspäivä.