Valokuvaaja, näyttelijä Laura Malmivaara tutustui Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyöhön Tansanian Kishapussa syyskuussa 2018. Matkan tuloksena syntyi valokuvanäyttely Kuivuudessa kasvaa toivo.
Laura Malmivaara sai ensimmäisen kameransa rippikouluiässä ja on kuvannut siitä lähtien. Näytteleminen tuli mukaan vasta aikuisena.
– Kuvaaminen on ollut minulle ehdoton ensirakkaus, hän sanoo.
Malmivaara on viime vuosina kiinnostunut taustastaan herännäisessä pappissuvussa. Valokuvaukseen hengellisyys yhdistyy myötätunnon ja lempeän katseen kautta.
– Haluan nähdä toisen ihmisen kauniina. Samalla yritän pitää itseni avoimena ja pehmeänä.
Tärkeintä kuvaamisessa on kohtaaminen, sommittelu ja valo – se hetki, kun ollaan ihmisen kanssa. Malmivaara kokee olevansa perinteinen muotokuvaaja, ja juuri sellaisena hän sai kutsun lähteä kuvaamaan tyttöjä ja naisia Tansaniaan. Matkalle lähteminen oli jännittävää.
– Se oli ensimmäinen matkani Afrikkaan, enkä tiennyt mitä odottaa. Minulle kerrottiin, että ihmiset siellä ovat todella ystävällisiä ja avoimia. Sellainen kokemus siitä tulikin.
Tansaniassa kärsitään kuivuudesta ja ennustamattomista sateista. Suomen Lähetysseuran hankkeilla tuetaan eri tavoin maaseudun yhteisöjen sopeutumista muuttuvaan ilmastoon. Kylissä istutetaan puita, koulutetaan viljelemään kuivuutta kestäviä lajikkeita ja parannetaan vesijärjestelmiä.
Kylien naiset ja tytöt hakevat useimmiten veden ja valmistavat ruuan, siksi ilmastonmuutos vaikuttaa erityisesti heihin. Kun iso osa päivästä kuluu veden hankkimiseen, koululle ei jää aikaa.
Lähetysseuran hankkeissa tyttöjen ja naisten aseman parantaminen ja kouluttaminen ovat keskeisiä tavoitteita. Malmivaaran kohtaamat naiset ovat opetelleet tekemään kankaita ja ompelemaan vaatteita. He olivat todella ylpeitä saavutuksistaan. Koulutus tuo heille mahdollisuuden toimeentuloon ja sitä kautta valoisampaan tulevaisuuteen.
Kuviin asettuneet naiset ja tytöt olivat otettuja ja innostuneita kuvaamisesta. Valokuvissa he tulivat nähdyiksi.
– Asut olivat uskomattoman kauniita, aivan mielettömiä värejä! Upeat puvut ovat samalla osoitus kaikesta siitä, mitä he ovat oppineet.
Valokuvien määrä kasvoi, kun Malmivaara tapasi yhä uusia naisia ja perheitä ja sai kutsun myös heidän koteihinsa.
– Minulla oli lopulta paljon enemmän muotokuvia kotiin lähtiessäni kuin etukäteen ajattelin, hän naurahtaa.
Vierailu alkoi joka kerta yhteisellä kokoontumisella kyläläisten kanssa. Malmivaara ja muut vieraat istutettiin kunniapaikalle, ja väki kerääntyi ympärille. Kyläläiset kertoivat mitä kaikkea hankkeissa on tehty, miten olot ovat kohentuneet ja mitä vielä tarvitaan. Päättäjissä oli yllättävän paljon myös naisia.
– Naiset ovat viime aikoina tulleet aivan eri tavalla päätöksentekoon mukaan. Ainakin osittain tämä johtuu siitä, että tytöt ovat päässeet kouluun ja sitä kautta naisten arvostus on kasvanut.
Malmivaara osallistui kyläläisten kanssa myös jumalanpalvelukseen. Afrikkalainen välitön kristillisyys puheineen ja lauluineen teki vaikutuksen.
Ilmastonmuutoksen seuraukset tuntuivat matkan aikana konkreettisesti. Kuivuus meni luihin ja ytimiin ja sai nenän vuotamaan verta.
– Näin ne vaikutukset Tansaniassa omin silmin, ja otan ilmastonmuutoksen todella vakavasti. Minulle kerrottiin, miten tilanne on pahentunut alueella. Sateet ovat valtavia, mutta toisaalta kuivat kaudet pitkiä. Ääri-ilmiöt ovat kärjistyneet, Malmivaara kertoo.
Suomen olosuhteisiin verrattuna ihmiset asuvat kylissä karuissa oloissa ja hyvin vaatimattomissa rakennelmissa.
– Vaikea ymmärtää, kuinka niin vähällä voi tulla toimeen. Pieneen asumukseen mahtuu kokonainen perhe.
Jotkut kylät ovat kehityksessä pitemmällä kuin toiset, mutta puutteita on paljon. Matkan valokuvista koottu näyttely kertoo silti toivosta. Malmivaaran kuivuuden keskellä kohtaamat naiset uskovat, että olosuhteet kehittyvät parempaan suuntaan.
– Kysyin kohtaamiltani eri-ikäisiltä naisilta heidän toiveistaan. Ne olivat hyvin konkreettisia ja yksinkertaisia perustoiveita, kuten oma talo ja koulutus lapsille. Kaiken yli nousi toivo, ja siitä myös syntyi nimi valokuvanäyttelylle.
Malmivaara ei sairastunut matkallaan maailmantuskaan. Kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen työ tuntuu kokemuksen jälkeen entistä tärkeämmältä ja niiden tukeminen mielekkäältä.
– Aivan yksinkertaisilla asioilla on merkitystä. Lahjoittaminen luotettaville järjestöille riittää pitkälle. Olisi turhaa vajota synkkiin ajatuksiin ja toivottomuuteen, hän toteaa.
Tiesitkö:
- Kuivuudessa kasvaa toivo -valokuvanäyttely Suomen käsityön museossa 15.5.–19.5.
- Laura Malmivaara on tavattavissa näyttelyssä lauantaina 18.5. klo 12–13.
- Malmivaara kertoo kuvistaan la 18.5. klo 10.30–11.30 Ilmastonmuutos – Pelastuuko maailma -tilaisuudessa Jyväskylän yliopiston päärakennuksen juhlasalissa.
- Valokuvanäyttely ja keskustelutilaisuus ovat osa Lähetysjuhlien ja Kirkkopäivien maksutonta ohjelmaa.
Jaa artikkeli: